Tiivistelmä: Miten rakennamme nuorille polun hyvään työelämään? 

Nuorten mielenterveysongelmat on otettava vakavasti, sillä nuoruudessa diagnosoitu ahdistus tai masennus lisäävät merkittävästi riskiä jäädä opintojen ja työn ulkopuolelle. Tilaisuuden yksi pääviesti oli, että varhainen puuttuminen ja tuki nuorille ovat ratkaisevan tärkeitä, erityisesti niille, joilla on perheeseen liittyviä riskitekijöitä.

Nuorten mielenterveysongelmat vakava haaste Suomessa

Tilaisuuden avannut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Outi Linnaranta valotti Suomen nuorten mielenterveyden tilaa. Mielenterveysongelmat ovat huolenaihe paitsi inhimillisesti myös yhteiskunnallisesti, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti nuorten polkuun työelämään. Lapsuudessa ja nuoruudessa opitaan perustaidot mielenterveydestä, hyvinvoinnin ylläpidosta ja elämän haasteista selviytymisestä.

Yläkoululaisten, lukiolaisten sekä ammattiin opiskelevien mielenterveydessä on havaittu heikkenemistä. Kouluterveyskyselyn mukaan erityisesti tyttöjen raportoimat ahdistus- ja masennusoireilut ovat voimakkaasti lisääntyneet kymmenessä vuodessa, ja tämä kehitys alkoi jo ennen koronapandemiaa. Vuonna 2023 lähes joka kolmas tyttö ja joka viides poika koki masennusta, vaikuttaen merkittävästi heidän toimintakykyynsä. 

Tämä on se sukupolvi, joka meillä on nyt kasvamassa työelämään, huomautti ylilääkäri Outi Linnaranta, THL.

Huolta herättävät myös muut tekijät, kuten ADHD-lääkityksen käytön voimakas yleistyminen, syömishäiriöoireilun lisääntyminen sekä vakavien päihdeongelmien lisääntyminen.

Linnarannan mukaan terveydenhuolto on lisännyt ponnistelujaan, ja suuri osa nuorista saa apua. Parikymppisten joukossa jopa joka viides nuori on hakenut apua mielenterveydenongelmien vuoksi. Linnaranta korosti nuorten hyvän hoidon ja tuen merkitystä opintojen ja työelämään siirtymisen yhteydessä.

– Mielenterveysongelmien hoitoon panostaminen on tärkeää, ja nuorten tukemisella voi olla myönteisiä vaikutuksia myöhempään elämään, Linnaranta painotti.

Hän kuitenkin muistutti, että ammattiin opiskelevien terveydenhuoltopalveluita ja tukea opiskeluun täytyy edelleen vahvistaa.

– Emme ole ihan loogisia siinä, miten autamme näitä nuoria, joilla on masennusta ja ahdistusta, Linnaranta huomautti.

Mielenterveysongelmien taustalla on yhteiskunnallisia muutoksia

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen painotti kommenttipuheenvuorossaan, että yhteiskunnassa ilmenee ongelmia, jotka yhä useammin ajautuvat ratkottavaksi mielenterveyden alueella. Mielenterveyden kentällä pyritään käsittelemään asioita, jotka eivät lähtökohdiltaan ole mielenterveystaustaisia. Väänänen mainitsi esimerkkeinä näistä haasteista elämänhallinnan ja identiteetin rakentamisen, työn kuormittavuuden ja resurssipuutteet töissä, elämänmuutokset sekä osaamisen ja työn kohtaamattomuuden.

– Meillä on yhä enemmän psyykkistä kuormittavuutta, joka nousee esimerkiksi työelämän muutoksesta, muistutti Väänänen. 

Työ- ja toimintakykyä ei tulisi tarkastella pelkästään yksilön henkilökohtaisena haasteena, vaan myös yhteiskunnallisena ja rakenteellisena kysymyksenä, korosti tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.

Psykiatriset sairaalajaksot nuoruudessa ennustavat rikkonaisempaa työ- ja koulutusuraa

Helsingin yliopiston Väestötieteen ja väestön terveyden instituutin tutkijatohtori Joonas Pitkänen esitteli suomalaista rekisteritutkimusta, jonka tulokset osoittavat, että nuoret, jotka ovat olleet psykiatrisessa osastohoidossa, kohtaavat suuremman riskin jäädä koulutuksen ja työn ulkopuolelle aikuisiällä.

– Psykiatriset sairaalajaksot nuoruudessa ennustavat rikkonaisempaa työ- ja koulutusuraa sekä pidempää aikaa työn ja koulutuksen ulkopuolella. Pitkänen korosti, että nuoret, joilla on vakavia mielenterveyden häiriöitä, ovat selvästi huonommassa asemassa ikätovereihinsa verrattuna, kun tarkastellaan heidän työ- ja koulutusuriaan.

Tarvitaan monipuolisia tukitoimia jo ennen koulutus- ja työurien alkua, niiden alkuvaiheessa ja niiden aikana, jos haluamme edistää näiden nuorten kouluttautumista ja  kiinnittymistä työmarkkinoille, totesi Helsingin yliopiston  tutkijatohtori Joonas Pitkänen. 

Tutkinnotta jäävä nuori maksaa yhteiskunnalle paljon

Tutkimusprofessori Tiina Ristikari Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiöstä (Itla) korosti, että erityisesti pitkittyessään koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleminen liittyy moninaisiin hyvinvointiongelmiin, kuten toimeentulotukiasiakkuuteen, psykiatrian poliklinikka- ja osastokäynteihin sekä rikostuomioihin.

Taustalla ovat usein lapsuuden perheeseen liittyvät riskitekijät, kuten vanhempien matala koulutus, köyhyys, mielenterveydenongelmat tai avioero. Riskitekijöiden kasaantuminen lisää erilaisten palvelujen ja tukien käyttöä, ja näin ollen yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat. Toisen asteen tutkinnon suorittaneilla nämä elinkaarikustannukset kuitenkin jopa häviävät.

– Suurimmillaan nämä kustannukset yhteiskunnalle ovat silloin, kun emme onnistu ehkäisemään perheiden vaikeuksien kasaantumista ja nuori jää ilman toisen asteen tutkintoa, selitti Ristikari.

Laskelmiemme mukaan nuori, joka jää ilman toisen asteen tutkintoa, maksaa yhteiskunnalle n. 295 000 euroa elinkaarensa aikana.

Ristikarin mukaan ratkaisut eivät synny rankaisemalla nuoria vaan tarjoamalla heille räätälöityä tukea.

Asiantuntijat hakivat ratkaisuja paneelikeskustelussa

Ratkaisuja nuorten mielenterveyden ja työhön kiinnittymisen ongelmiin haettiin paneelikeskustelussa, johon osallistuivat THL:n johtava tutkija Taina Laajasalo (kuvassa vasemmalla), opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) nuorisoasioista vastaava johtaja Henni Axelin, Mieli ry:n johtava psykologi Frans Horneman, Into ry:n asiantuntija Tarja-Liisa Riipinen,  sekä Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija  Pauliina Mattila-Holappa. Puhetta johti toimittaja Sakari Sirkkanen.

Polku mielenterveyteen ja hyvään työelämään alkaa lapsuudessa – varhainen puuttuminen tärkeää

Paneelissa tuotiin esille, miten tärkeää varhainen puuttuminen on jo lapsuudessa ja miten merkittävää se on nuorten työelämässä menestymisen kannalta. THL:n Laajasalo korosti, että suurin osa mielenterveyden häiriöistä puhkeaa ennen siirtymistä työelämään, ja siksi varhaisvaiheisiin tulee satsata pitkäjänteisesti.

Laajasalo painotti haitallisten lapsuuden kokemusten välitöntä vaikutusta nuorten koulumenestykseen ja sitä kautta työllistymiseen. Erityisesti hän korosti vanhempien mielenterveysongelmien, päihdehäiriöiden, vanhemman kuoleman ja perheen rikoshistorian merkitystä.

Hänen mukaansa puuttuminen esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmiin voi ennaltaehkäistä lapsuuden haitallisten kokemusten kasaantumista ja siten parantaa nuorten mahdollisuuksia menestyä työelämässä.

– Esimerkiksi joka kerta, kun aikuisella, jolla on perhe, todetaan psykiatrinen häiriö, tulisi kysyä, onko perheessä lapsia, miten lapset voivat, ja millaista tukea perhe tarvitsee, mainitsi Laajasalo.

Siirtyminen lasten ja nuorten palveluista aikuisten palveluihin kriittinen kynnys

Paneeli oli yksimielinen siitä, että terapian ja hoidon lisääminen ei yksin riitä, vaan laajempi yhteiskunnan tuki mielenterveydelle on ratkaiseva osa kokonaisuutta. Osallistujat korostivat ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista perustasolla, mikä heidän mukaansa ei ole toteutunut riittävästi.

Keskustelussa nousi kuitenkin esiin myös mielenterveyspalveluiden parantamisen tarve yhteiskunnassa. Esimerkkinä nousi esiin terapiatakuu.

– Tässä on hyvä asia se, että nykyinen hallitus on kirjannut lasten ja nuorten terapiatakuusta, jossa perustasolla olisi lapsille ja nuorille saatavilla nopeasti hoitoa silloin, kun tarve on, totesi OKM:n Axelin.

Asiantuntijat korostivat, että terapiatakuun yläikärajan tulisi olla nuorisolain mukainen, eli 29 vuotta, jotta voitaisiin ehkäistä mielenterveysongelmien negatiivisia vaikutuksia työelämään siirtymiselle.

– Toki soisimme, että nykyinen hallitus käynnistäisi valmistelutyön siitä, että seuraavalla kaudella tämä terapiatakuu voitaisiin ulottaa kaikille, linjasi Mieli ry:n Horneman.

Into ry:n Riipinen korosti, että nimenomaan siirtyminen lasten ja nuorten palveluista aikuisten palveluihin on nuorille valtava haaste.

– Mitä kauemmin nuoret saavat olla lasten ja nuorten palveluissa, sitä paremmin se prosessi etenee. Palvelujen pitäisi olla enemmän nuoreen kurottavia ja nuoresta kiinni pitäviä, painotti Riipinen.

Työkulttuuriin kaivataan avoimuutta ja joustavuutta

Nuoret, joilla on vakava mielenterveyden häiriö ja joiden ongelmat liittyvät laajemmin perheeseen tai sosiaaliseen ympäristöön, tarvitsevat intensiivistä tukea. Keskustelussa korostettiin, että vaikka meillä on tiedossa tehokkaita tuetun työllistämisen malleja, työkulttuurin on oltava avoin ja valmis ottamaan vastaan ihmisiä, joilla on erityistarpeita. Työterveyslaitoksen Mattila-Holappa korosti tarvetta sopeuttaa työympäristö ja aikataulut tukemaan näiden henkilöiden työllistymistä.

Erityisesti nuorille, joilla on pirstaleinen koulutustausta tai haasteita mielenterveyden tai päihteiden kanssa, työelämä näyttäytyy usein pelottavana ja vaativana. Nuorille on vaikeaa hakea ensimmäistä työpaikkaa, ja vielä vaikeampaa saada se, jos taustalla on epävarmuutta tai pirstaleisuutta. Työpajakentällä oleville nuorille työelämän haasteet korostuvat. He tarvitsevat riittävää tukea ja ohjausta.

– Nuori tarvitsisi sitä vanhaa konkaria, joka kertoisi siinä vierellä, että miten töitä tehdään, huomautti Riipinen. Hän korosti, että vaikka nuorilla olisi ammatillinen koulutus, se ei takaa riittäviä työelämä- ja ammatillisia taitoja.

Nuorille tulisi viestiä työelämästä siten, että he kokevat sen saavutettavana ja merkityksellisenä osana elämäänsä.

– Nuoret haluavat tulla työelämään, olla osa yhteisöä ja työskennellä merkityksellisten tavoitteiden eteen, kuvaili Mattila-Holappa.

Tilaisuuden lopuksi LIFECON-hankkeen johtaja Taina Leinonen ja ACElife-hankkeen johtaja Noora Ellonen kertoivat lyhyesti hankkeiden tavoitteista ja kevään tapahtumista. 

Tiivistelmän kirjoitti tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta. Kaarina on yksi LIFECON-hankkeen tutkijoista.

LIFECON- hanke on yksi Strategisen tutkimuksen DEMOGRAPHY-ohjelman viidestä hankkeesta. ACELife-hanke on puolestaan  yksi Strategisen tutkimuksen YOUNG-ohjelman hankkeista.  Hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Tutustu myös

Mediatiedote 18.1.2024: Nuorten mielenterveysongelmat on otettava vakavasti

Linkki tilaisuuden sivulle ja tallenteeseen