Pidimme työpajaa elokuva- ja tv-alan tuotantoyhtiöissä työskenteleville. Osallistujat olivat tuottajia, ohjaajia, kuvaussihteereitä, kuvaajia, kamera-assistentteja, leikkaajia, lavastussuunnittelijoita ja monia muita elokuva- ja tv-alan ammattilaisia.
Keskustelimme siitä, miten parantaa elokuva- ja tv-alan ammattilaisten työhyvinvointia. Yhdeksi aiheeksi nousi freelancerin ja itsensätyöllistäjän työhyvinvointi.
Aihe tuntui sekä tärkeältä että hankalalta. Seisoimme ison paperin ympärillä, johon oli määrä kirjata muistiinpanoja keskustelusta. Se ei tahtonut lähteä käyntiin. ”Mehän taidetaan kaikki olla keikkatyöläisiä”, sanoi yksi osallistujista. ”Niin, minäkin kyllä kutsun itseäni freelanceriksi, vaikka minulla on oma yritys”, sanoi toinen. ”Tähän aiheeseen tuntuu vaikealta keksiä ratkaisuja”, sanoi kolmas.
Freelancer saattaa tehdä töitä työsuhteessa tai toimeksiantosuhteessa. Hänellä voi olla oma yritys, esimerkiksi toiminimi, tai hän voi olla niin sanottu kevytyrittäjä. Termit ja ammatilliset identiteetit vaihtelevat: joku puhuu itsestään yrittäjänä tai itsensätyöllistäjänä, joku silppu-, pätkä- tai keikkatyöläisenä.
Erityisesti kulttuurialalla ja taiteessa freelancetyö on hyvin tavallista. Työpajaamme osallistuneet ammattilaiset tuumivat päivän päätteeksi, että freelance-pohjainen toimimisen tapa läpäisee kaikki työhyvinvointiin liittyvät keskustelunaiheemme: työajat, lomat, työn ja muun elämän yhteensovittamisen, johtamisen ja esihenkilötyön, työturvallisuuden, työn suunnittelun ja niin edelleen.
Työkyvystä huolehtimiseen kaivataan tukea
Työpajan osallistujat kaipasivat muutoksia freelancetyön käytäntöihin, esimerkiksi pidempiä ja vakituisia työsuhteita, säännöllisempiä työaikoja ja mahdollisuuksia pitää lomaa työsuhteen sisällä. He toivoivat, että olisi taho, joka huolehtisi heidän jaksamisestaan. Freelancerit kaipasivat siis toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta tuttuja, ihan tavallisia työelämän ratkaisuja.
Kaiken ylle kohosi kuitenkin toive inhimillisestä kohtelusta – kohtaamisista, kuulluksi tulemisesta, toisiin tutustumisesta ja turvallisesta työilmapiiristä. Työpajassa toistui ajatus, että freelancer haluaisi tuntea olevansa enemmän kuin resurssi, joka soitetaan jonosta paikalle lyhyellä varoitusajalla. ”Friikut on ihmisiä”, kuten yksi työpajan osallistuja kiteytti.
Elokuva- ja tv-alan freelancerit eivät ole pysyvästi kenenkään palkkalistoilla vaan ”kaikkien yhteisiä”, työpajassa tiivistettiin. Siksi freelancereiden hyvinvoinnista olisi tärkeää huolehtia jokaisella freelancereita työllistävällä työpaikalla. Monelle on raskasta, jos työkyvystä huolehtiminen jää vain omalle vastuulle. Työpajan perusteella näin käy helposti, sillä alan normi on käyttää tuotantojen välistä työttömyyttä työstä palautumiseen. Palautumisen tulisi olla kuitenkin mahdollista myös tuotantojen aikana.
Hankkeemme kyselyssä ilmeni, että elokuva- ja tv-alan freelancereilla on paljon psyykkistä oirehdintaa ja palautumistarvetta. Alalla onkin havaittu, että sisällöntuotannosta siirrytään pois melko nuorena. Ala kuitenkin nojaa monessa freelancereihin. Heistä huolehtiminen on tärkeää, jotta heidän osaamisensa on jatkossakin suomalaisen elokuva- ja tv-tuotannon käytössä.
Hankkeen tuloksia on luvassa joulukuussa 2024.
Lisätietoja:
Tutkimushankkeen esittely: Ammattilaisten jaksaminen ja terveys riippumattomien tuotantoyhtiöiden elokuva- ja tv-tuotannoissa – AVAT
Hanke on Euroopan unionin rahoittama – NextGenerationEU.
Kommentointi