Työpaikkojen sisäilmaongelmat ovat usein monimuotoisia ja haastavia. Niiden onnistunut ratkaisu edellyttää kiinteää moniammatillista yhteistyötä, ongelmatilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua sekä tavoitteellista ja prosessimaista työskentelyä. Keskeinen osa ongelman ratkaisuprosessia on myös säännöllinen ja vuorovaikutteinen viestintä.
Hyvä viestintä auttaa lisäämään ymmärrystä ongelmatilanteesta ja eri osapuolten näkökulmista. Onnistuessaan viestintä auttaa myös rakentamaan luottamusta tilan käyttäjien ja ongelmatilannetta hoitavien välillä.
Pelkkä tiedon välittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan dialogia – vastavuoroista tietojen, näkemysten ja kokemusten vaihtamista. Keskustelua, jossa kaikki osapuolet voivat saada äänensä kuuluviin ja myös tuntea tulevansa kuulluiksi. Onnistuakseen dialogi vaatii taitoa kuunnella ja kunnioittaa toisen osapuolen näkemyksiä ja kykyä käsitellä ristiriitoja.
Dialogia tarvitaan, koska sisäilmaongelmat ovat moniulotteisia. Sisäilman kokemiseen vaikuttavat rakennuksen ominaisuuksien lisäksi monet muutkin tekijät, kuten työn henkinen kuormittavuus, työyhteisön toimivuus ja yksilölliset tekijät. Usein voi syntyä erilaisia tulkintoja siitä, mitä sisäilma- ja rakennetutkimuksista saatu tieto tarkoittaa terveyden kannalta. Osapuolilla saattaa olla myös erilaisia näkemyksiä siitä, mikä tilanteessa on varsinainen ongelma ja mikä siihen on hyväksyttävä ratkaisu.
Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa
Luottamuksen ilmapiiri on avaintekijä sisäilmaongelmien ratkaisussa. Kun luottamus sisäilmaongelmatilannetta hoitaviin rapautuu, mitkään tutkimustulokset tai tilanteen korjaustoimenpiteet eivät tunnu uskottavilta.
Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa, kehittyy asteittain ja on siten prosessin tulos. Luottamus kasvaa hitaasti mutta murtuu helposti, ja sitä on vaikea korjata. Luottamuksen rakennusaineita ovat asiantuntijuus, johdonmukaisuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, toiminnan läpinäkyvyys ja osallistavuus.
Luottamuksen ilmapiiri on ennen kaikkea seurausta hyvästä prosessin hoidosta, jonka perustana on kiinteistönhallinnan, teknisten asiantuntijoiden, työsuojelun, työterveyshuollon ja tilan käyttäjien keskinäinen vuorovaikutus ja yhteistyö.
Kysymys ei siis ole mistään yksittäisistä tiedottamisen tempuista. Jos teot kertovat toista, sanoihin ei luoteta.
Kirjottaja: Marjaana Lahtinen
Kommentointi