Itsen johtamisella tarkoitetaan niitä taitoja, joiden avulla ihminen tietoisesti suuntaa toimintaansa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsen johtaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi selvitä työstään yksin. Itsen johtaminen tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka antavat ihmiselle hyvät mahdollisuudet hallita omaa työtään.
Juuri päättyneessä Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa tarkasteltiin yhtenä osa-alueena sitä, onko esimiehen asiantuntijalle antama työn suunnittelutuki yhteydessä asiantuntijan töiden ajallisiin haasteisiin ja hyvinvointiin.
Ja kyllähän se on: kyselytutkimuksen mukaan esimiehen ja asiantuntijan yhteinen aikasuunnittelu oli yhteydessä hyvään ajan hallintaan, suunniteltuun ja ennakoituun työn tekemiseen sekä vahvaan työn imuun.
Tulosten mukaan ajanhallintaa lisäsi se, että asiantuntija sai usein tukea esimieheltä. Kun tuki oli harvinaisempaa, olivat myös ajanhallinnan haasteet huomattavasti yleisempiä.
Hankkeessa tehdyt haastattelut nostivat esille asiantuntijoiden toiveita ja esimerkkejä siitä, millainen johtaminen on tarpeen. Esimies toimi erityisesti töiden priorisoinnin ja rajaamisen apuna. Myös esimiehiltä saadun säännöllisen yhteisen ajan koettiin auttavan työn ennakoivaa, tietoon perustuvaa suunnittelua.
Ylipäätään korostettiin sitä, että kuunteleva, osallistava ja vaikutusmahdollisuuksia salliva johtamistapa on merkittävä asiantuntijan työn ja jaksamisen tukipilari. Itsenäinen asiantuntijatyö edellyttää vahvoja itsen johtamisen taitoja, mutta sen rinnalle tarvitaan laajempaa toiminnan johtamista.
Tässä tutkimuksessa asiaa oli mahdollista tarkastella esimiehen antaman tuen avulla, mutta nykyorganisaatioissa johtajuus voidaan järjestää myös toisin. Keskeistä on se, että työpaikoilla suositaan sellaisia toimintatapoja, jotka takaavat asiantuntijalle riittävästi ajallista väljyyttä, sopivasti tietoa helpottamaan työn suunnittelua sekä mahdollisuuden saada tukea ja apua.
Toteutettiinpa johtamistyö miten hyvänsä, sille tulee varata aikaa: se ei saa olla muiden tehtävien päälle tuleva lisätehtävä. Tulokset herättävät ajattelemaan myös mekanismia, jonka avulla yhteys ajanhallinnan ja hyvinvoinnin sekä työlle saadun suunnittelutuen välille syntyy.
Onko niin, että riittävän väljät aikataulut synnyttävät tilaa yhteiselle suunnittelulle ja työn imun kokemukselle, vai synnyttääkö yhteinen suunnittelu ja työn imu väljyyttä aikatauluihin?
Omalla kohdallani mekanismi tuntuu toimivan kumpaankin suuntaan: työn suunnittelu, jota teen yhdessä kulloisenkin projektiryhmän kanssa ja tarvittaessa myös esimiehen tuella, vaikuttaa työn aikataulujen hallintaan, mutta kiireessä ei aina ymmärrä varata riittävästi aikaa työn yhteiselle suunnittelulle.
Kyseessä on ainakin omalla kohdallani muna-kana–ilmiö tai jatkuva kehä, josta on lopulta hyvin vaikea sanoa, kumpaa olikaan ensin: aikaa yhteiselle suunnittelulle vai suunnitelmien tukemaa ajanhallintaa.
Kirjoittaja: Minna Janhonen
Kirjoittaja toimi tutkijana Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa. Lisätietoja hankkeesta:
Kommentointi