Tänä aamuna tuntuu erityisen ankealta istua kotikonttorissa ja yrittää kirjoittaa blogitekstiä, kun ajatukset lyövät tyhjää ja mieli harhailee. Luontotyöpäivästä inspiroituneena päätän kokeilla, josko luonnon elvyttävästä voimasta olisi apua.
Ensimmäinen askel – altista itsesi luonnolle
Kaikkein pienimmällä vaivalla kesäisestä luonnosta pääsee nauttimaan sisätiloista käsin. Laitan kuulokkeet korviini ja avaan toiselle näytölle pyörimään hyvän mielen metsävideon. Tunnen, kuinka syke ja stressitasot laskevat, kun korvissa kuuluu lintujen laulu ja ötököiden kiireetön surina. Jatkan kirjoittamista välillä vilkuillen viereisen näytön vaihtuvia luontomaisemia.
Nyt kun olen päässyt kirjoittamisessa vauhtiin, päätän ottaa ensimmäisen kunnon harppauksen kohti luontoa. Nappaan läppärin mukaani ja siirryn parvekkeelle suunnittelemaan päivän muita työtehtäviä. Parvekkeella tunnen kesäisen luonnon kirjaimellisesti ihollani – raikas alkukesän tuuli virkistää oloani istahtaessani parvekeviljelmien siimekseen.
Kun loppupäivän agenda on selkeänä mielessäni ja olen vastannut kiireisimpiin sähköpostiviesteihin, päätän tehdä rohkean siirron. Lähden ihan oikeaan metsään ideoimaan tieteellisen artikkelin sisältöä. Reppuun pakkaan eväät ja muistiinpanovälineet. Mitähän tästäkin tulee?
Toinen askel – uppoudu luontoon kaikin aistein
Luontoreitti alkaa pellon reunasta. Pysähdyn tässä katsomaan avaraa maisemaa edessäni ja mietin samalla työn alla olevan artikkelin tavoitteita. Mieleni vaeltelee maisemassa, ja hiljalleen huomaan artikkelin kokonaisuuden hahmottuvan.
Raapustan muistivihkoon visioni ja jatkan matkaa polkua pitkin. Työstän artikkelin teemoja mielessäni punniten eri näkökulmia samalla, kun varon kompastumasta käppyräisiin puunjuuriin ja ihastelen metsän lehvien läpi siivilöityvää auringonvaloa.
Artikkelin rakenteen hahmotteluun otan avuksi jotain kättä pidempää, nimittäin nuotiopaikan luona lojuvia kuivia oksia ja kiviä. Tuo kivenlohkare kuvastaa johdantoa ja nämä kolme oksaa sen eri osa-alueita. Menetelmäosio taas rakentuu viimevuotisista kävyistä.
Otan lopputuotoksesta kuvan ja kirjaan tärkeimmät huomiot paperille. Paluumatkalla hoidan vielä yhden puhelun kollegan kanssa ja tunnen olevani luontotyöpäivän jäljiltä energinen ja innostunut.
Kolmas askel – tuo luonto osaksi arkea
Luontotyöpäivästäni motivoituneena päätän tehdä etäkonttoriini luontotyöpisteen. Vaihdan tietokoneen taustakuvaksi valokuvan mökkirannasta, nostan pöydälleni kesäkukkakimpun sekä asettelen luontoretkeltä keräämäni kauniit kivet ja oksan lasiseen kulhoon.
Ensi viikolla päätän kokeilla lounaseväsretkeä lähirannalle ja kävelykokousta työkaverin kanssa. Tiedän olevani onnekas, kun työni mahdollistaa tällaisen jouston työskentelypaikan suhteen. Ehkä kesä toimistohommissa ei olekaan yhtään hassumpaa, kun sen parhaista puolista osaa ottaa kaiken irti.
Lisätietoja:
Miten ulkona työskentely onnistuu tietotyöläiseltä? (Annu Haapakankaan, Sara Malve-Ahlrothin ja Taina Kinnarin blogikirjoitus)
Miksi emme työskentelisi enemmän ulkona? (Taina Kinnarin ja Annu Haapakankaan blogikirjoitus)
Kävelykokous – ajatustenvaihtoa ulkoilmassa (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi