Annarita Koli kirjoitti jokin aika sitten ansiokkaan blogin työhyvinvointitoiminnan merkityksestä osana yrityksen tuloksellista toimintaa. Hän toteaa kirjoituksessaan Työeläkeyhtiö Elon ja vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan tuoreeseen selvitykseen viitaten, että työnantajista vain alle puolet arvioi henkilöstön työhyvinvointiin ja terveyteen suunnattujen panostusten vaikuttavan yrityksen henkilöstön vaihtuvuuteen, taloudelliseen tulokseen, asiakastyytyväisyyteen tai uusien innovaatioiden syntyyn.
Bloginsa loppuosassa hän toteaa näin: ”Tosiasiassa kaikki työpaikat jo kehittävät työhyvinvointia. Se tapahtuu päivittäisissä kohtaamisissa, kokouksissa, asiakaspalvelussa ja esimiestyössä. Jos yrityksellä on varaa liiketoiminnan pyörittämiseen, sillä on aikaa ja varaa myös työhyvinvointiin. Jos erilliset työhyvinvointiprojektit tuntuvat kalliilta, niin halvinta on upottaa työhyvinvointi arjen pieniin käytäntöihin, ihan joka päivä.”
Tähän lainaukseen kulminoituu nykyaikaisen työhyvinvointitoiminnan ydin: se ei suinkaan ole irrallisia temppuja, hyvinvointipäiviä, jumppaa tai kuntosalipalveluita. Työhyvinvoinnin ydin on työn jokapäiväisessä arjessa.
Olemme KetteräHR-hankkeessa reilun vuoden ajan saaneet tutustua ja osallistua kymmenien hyvien yritysten toimintaan, jotka huomioivat arjessaan työhyvinvoinnin. Useat näistä yrityksistä löytyvät parhaiden työpaikkojen Great Place to Work -listauksesta. Hankkeessa kartoitetaan ja kehitetään kasvuyritysten henkilöstöjohtamisen käytäntöjä.
Alle olemme koostaneet muutamia toimintaperiaatteita, joiden avulla työhyvinvointi on hankkeemme kumppaniyrityksissä saatu osaksi työnteon arkea:
1. Avoimuus
Mitä nopeammin ja selkeämmin työtä koskeva tarpeellinen tieto tavoittaa ihmiset, sitä vähemmän syntyy arvailuja, pelkoa ja epäluottamusta. Läpinäkyvyys on tärkeää myös ulospäin, sillä se vaikuttaa yrityksen brändiin. Hyvä mielikuva pitää työntekijät talossa, houkuttaa asiakkaita ja uusia työntekijöitä.
2. Luottamus, osallisuus ja yhteisöllisyys
Sääntöviidakko ja vahtiminen kannattaa korvata luottamuksella ja osallisuudella. Kaikkien äänen saa, ja sen pitää, kuulua yhteisessä tekemisessä. Kun työssä on aitoa vuorovaikutusta, syntyy myös yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meininkiä. Kun hävitään ja voitetaan yhdessä, ei kukaan ole yksin ”syyllinen”.
3. Kokeilevuus ja erehtyvyys
Jos ei koskaan kokeile mitään uutta, niin ei voi myöskään uudistua. Uudistumiskykyisyys on muuttuvassa maailmassa yhä tärkeämpää. Aina ei voi kuitenkaan onnistua, kukaan ei ole täydellinen. Jos kuitenkin erehtymisestä seuraa välitön rangaistus, ei keksiminen ja kokeileminen ole kovin houkuttavaa. Jos taas saa ideoida ja kokeilla itseä kiinnostavia juttuja, työ on mielekästä. Kummanko tien valitset?
Nämä toimintaperiaatteet tukevat ajatusta ihmisestä työpaikan tärkeimpänä voimavarana. Jos ihmiset elävät tiedolta pimennossa, tai eivät saa mahdollisuutta toteuttaa itseään työssä, on turha odottaa myöskään hyvää tulosta. Näiden ajatusten ottaminen ohjenuoraksi työnteon arjessa ei liene mahdotonta millään työpaikalla.
Työpaikoilla toteutettavalla virkistystoiminnalla, oli se sitten liikuntaa, kulttuuria, tempauksia tai mitä hyvänsä, on yhä paikkansa osana työhyvinvointitoimintaa, mutta se ei yksin riitä. Jos hyvinvointi ei rakennu jokapäiväisessä työssä tai työn tekemisen arjessa, on turha yrittää sitä irrallisilla tempuilla parantaa.
Kirjoittajat: Minna Janhonen ja Tiina Taipale
Kommentointi