Opetushallitus julkaisi ohjeita heti sodan alettua. Miksi?
Laura Francke: Halusimme antaa heti nopeita ohjeita varhaiskasvatukselle ja opetukselle. Runsas palaute on osoittanut, että ohjeistus tuli tarpeeseen. Lähtöherkkyydestä voi kiittää meillä hiihtolomalla päivystänyttä tiimiä. Koronapandemian kokemusten pohjalta meillä oli nopeasti työryhmä kokoamassa materiaalia.
Ohjeita on nyttemmin täydennetty. Tukea on täydennetty niin pedagogisesta kuin oppilashuollon näkökulmasta. Helposti käytteenotettavaa materiaalia on myös oppiainekohtaisesti.
Miten tärkeää tällainen nopea reagointi on kriisitilanteiden alkuvaiheissa?
Anna-Maria Teperi: Tuen tarjoaminen viivyttelemättä on erittäin suositeltavaa. Tässä on toimittu erinomaisesti. Tällaisessa uudessa tilanteessa nopea ohjeistus voi toimia hyvänä ensimmäisenä apuna ja vähän kuin pelastusrenkaana. Tärkeätä on saada ohjeita, joilla pääsee eteenpäin, ja joiden tukemana kukin voi hallitusti ohjata toimintaansa eteenpäin.
Entä jos havaitaan välittömiä tuen tarpeita käytännön työssä?
Anna-Maria Teperi: Työpaikoilla on hyvä olla systemaattinen malli tilanteen käsittelyyn. Hyödyllisenä on koettu se, että työpaikoille on koulutettu tukihenkilöitä pitämään henkisen ensiavun tukikeskusteluja, joissa ihmisten reaktioita, kokemuksia ja ajatuksia voidaan purkaa. Keskustelut voivat tukea yöuneen rauhoittumista, tilanteen jäsentelyä tai siitä etääntymistä.
Reagointi on kuitenkin yksilöllistä, kaikki eivät välttämättä jää murehtimaan. Apua ei siis kannata tuputtaa. Kaikki eivät kaipaa “asiantuntijoiden hyvää tarkoittavaa tukea”, vaan haluavat käsitellä asiaa itsekseen.
Mikä on opettajien ja varhaiskasvattajien tärkein tehtävä kriisin käsittelyssä?
Laura Francke: On todella tärkeää, että hyvä arki jatkuu. Tärkeää on myös, että jokainen saa omalle ikätasolleen olennaista tietoa. Sopivat perustiedot auttavat ymmärtämään sitä, mitä eri ikäiset kuulevat aihepiiristä esimerkiksi uutisissa.
Korostaisin tässä suhteessa lasten ja nuorten turvallisuudentunnetta. Pandemian aikana on ymmärretty, että tulevaisuudenuskoa pitää tukea. Tieto siitä, että opiskelu kannattaa, auttaa kriisin aikana.
Millaisia perusohjeita annatte opettajille ja kasvattajille?
Laura Francke: Hyvinvointiin kannattaa kiinnittää huomiota. Olennaista on käsitellä aihetta tietopohjaisesti eri oppiaineissa. Tämän opettajat kyllä osaavat, se on heidän työnsä ydintä.
Puhumme asiasta kuten se on, ja käytämme nimitystä Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Luonnollisia liittymispintoja riittää esimerkiksi historiassa ja yhteiskuntaopissa. Äidinkielessä taas voidaan pureutua medialukutaitoon.
Opettajat osaavat erittäin hyvin ammattitaitonsa pohjalta arvioida, mitä vaikkapa ekaluokkalaisen tai yläkoululaisen on hyvä aihepiiristä tietää. Lisäksi on hyvä kuunnella herkällä korvalla, mitä lapset, nuoret ja opiskelijat kysyvät, mikä heitä askarruttaa.
Miten opettajia ja kasvattajia itseään kannattaa tukea?
Anna-Maria Teperi: Myös opettajien, kasvattajien, rehtoreiden ja alan johtajien jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota. Henkilöstön omia tarpeita ja toiveita kannattaa kuulostella. Edellä kuvattua henkisen ensiavun mallia kannattaa harkita.
Mallia on hyödynnetty myös turvallisuuspoikkeamien henkiseen jälkipurkuun esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen alueella sekä lennonvarmistuksen organisaatiossa Suomessa ja maailmalla.
Jos tuntuu, että työyhteisön oma osaaminen tai voimavarat eivät riitä tilanteen selvittämiseen, voi tukeutua työterveyshuoltoon tai muuhun ammattilaisen apuun.
Hyvää johtamista on se, että puhutaan ääneen tilanteen poikkeuksellisuudesta ja todetaan, että on normaalia, jos se aiheuttaa huolta. Pitää muistaa miten poikkeavasta tilanteesta on kyse. Siksi reaktiot ovat normaalia ihmisten käyttäytymistä. Pelottavan tilanteen kuuluukin tuntua joltakin, se voi huolettaa, ahdistaa ja väsyttää.
Millaista yhteydenpitoa opettajille ohjeistetaan kotien kanssa?
Laura Francke: Perusviestimme on, että aiheesta kannattaa keskustella. Läheisten kanssa kriisiin liittyvistä ajatuksista on turvallista puhua. Rauhallista käyttäytymistä on hyvä korostaa, koska lapset ja nuoret aistivat kyllä tunteet. Myötätuntoa lapsi oppii myötätuntoiselta aikuiselta.
Koulujen on hyvä tiedottaa koteja koulun toimintatavoista tässä tilanteessa ja kertoa, että Ukrainan kriisiä käsitellään koulussa. Keskustelua kannattaa jatkaa kotona, eikä juttuhetkien tarvitse olla pitkiä.
Koteja kannustetaan tarvittaessa ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä, jos huolia ilmenee. Tämä koskee erityisesti ukrainalais-, venäläis- ja valkovenäläistaustaisia oppilaita.
Mitä uusia tarpeita on tunnistettu tai saattaa nousta esiin?
Laura Francke: Aihe on puhuttanut runsaasti ammattikunnassa. Työyhteisötuki on tärkeää, ja on hyvä muistaa, että opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisten kannattaa keskustella tietyt aiheeseen liittyvät asiat keskenään, ei lasten kuullen.
Erilaisia toiveita on esitetty, ja se on vahvistanut kuvaa, että ohjeilla on merkitystä. Yksi tarve liittyy vihapuheeseen, kiusaamiseen ja syrjintään puuttumiseen.
Anna-Maria Teperi: Aikaa myöten ukrainalaisten lasten ja nuorten määrä Suomessa tulee kasvamaan, ja siihen kannattaa valmistautua. Meidän tulee ennakoida tätä tarvetta jo nyt, ja resursoida sekä ammattilaisapua että lisäksi vahvistaa tavallisten kansalaistenkin tietotaitoa henkisen tuen malleista. Meistä jokainen voi auttaa ja tehdä osansa, se on olennaista tässä maailman ajassa.
Tutustu Opetushallituksen tukimateriaaliin
Työterveyslaitoksen ohjeita työpaikoille
Miten voimme tukea toisiamme töissä, kun hyökkäys Ukrainaan järkyttää? | Työterveyslaitos (ttl.fi)
Sota tuli töihinkin – nyt on tärkeintä johtaa toivoa | Työterveyslaitos (ttl.fi)
