Vaikka työajan lyhentämisen vaikutukset työhyvinvointiin ja tuottavuuteen ovat olleet paljon esillä mediassa, työpaikkatason lyhentämiskokeiluja ei ole juurikaan raportoitu Suomessa pariin vuosikymmeneen. Nyt julkaistu katsaus Työajan lyhentämisen työpaikkatason interventiot ja kokeilut: kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tähän mennessä kertynyttä tietoa maissa, jotka vertautuvat Pohjoismaiseen työelämäkontekstiin.
Kirjallisuuskatsaus tarkastelee työajan lyhentämiskokeiluiden yhteyttä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ja arvioi samalla alan tutkimuksia.
Työajan lyhentämisen työpaikkatason vaihtoehdot ja vaikutukset olivat erilaisia eri toimialoilla. Tähän saakka raportoidut kokeilut on toteutettu enimmäkseen sosiaali- ja terveysalalla, ja yleisimmin työaikaa lyhennettiin 20–25 prosenttia muuttamatta palkkoja. Julkisen sektorin työntekijöiden palkan säilyminen kompensoitiin julkisista varoista ja osin myös palkattiin lisää työntekijöitä.
Hyvinvointi parani työajan lyhentämisen myötä
Työntekijöiden sopivana pitämä viikkotyötuntimäärä on yleensä todellisia työtunteja matalampi. Laajassa saksalaisessa tutkimuksessa työntekijät pitivät itselleen parhaiten sopivana keskimäärin 34 työtuntia viikossa. Tämä oli neljä tuntia heidän todellista työaikaansa vähemmän.
Siten voi pitää odotettuna, että lyhennetyn työajan interventioihin osallistuneet ovat raportoineet työtyytyväisyyden, unen laadun ja osin myös unen pituuden parantuneen.
Työterveyslaitoksen arvioimat tutkimukset osoittivat myös, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen helpottui ja tuki- ja liikuntaelinoireet vähenivät työajan lyhentyessä. Toisaalta myös kokemukset työajan tiivistymisestä ja taukojen väliin jäämisestä olivat yleisiä.
Tulokset sairauspoissaoloista ja tuottavuudesta vaillinaisia
Sairauspoissaoloja selvittäneitä tutkimuksia löytyi hyvin vähän ja niiden tulokset olivat ristiriitaisia. Seuranta-ajat monissa tutkimuksissa olivat hyvin lyhyitä. Yhdessä ruotsalaisessa vanhainkotien henkilöstön kokeilussa sairauspoissaolot vähenivät työaikaa lyhentäneiden ryhmässä, kun ne samalla ajanjaksolla hieman lisääntyivät koko kaupungin vanhustenhoidon työntekijöillä.
Joissakin kokeiluissa työaikaa lyhennettiin sillä ehdolla, että työn tuottavuuden kasvu takasi entisen tuotantomäärän. Lyhyellä aikavälillä onnistuneita kokeiluja on ollutkin, sikäli kuin tuottavuuden muutoksia on arvioitu oikein. Tuottavuuteen liittyviä tutkimuksia löytyi kuitenkin selvästi liian vähän ja tuottavuuden muutosten arviointi oli lisäksi pääosin pinnallista.
Suomalaisissa 1990-luvun lopun kokeiluissa havaittiin kuitenkin myönteistä kehitystä tuottavuudessa, kun sitä mitattiin useimmiten tuotantokustannusten muutoksena kokeiluyksiköissä.
Kokeilujen toteuttamisessa on menetelmällisiä haasteita
Työajan lyhentämisen kokeilujen tietoja on haasteellista hyödyntää useasta syystä. Kokeilut ovat olleet useimmiten työntekijämäärältään liian pieniä ja lyhytkestoisia ja lisäksi niistä on usein puuttunut vertailuryhmä, jonka työaika ja työjärjestelyt olisivat samanaikaisesti pysyneet ennallaan. Tämä estää tulosten yleistämisen kokeilujen ulkopuolelle.
Mikäli lyhennetyn työajan vaikutuksia haluttaisiin selvittää korkealaatuisella tutkimuksella, se edellyttäisi kontrolloitua seurantatutkimusta riittävän suurella ja edustavalla otoksella. Erityisesti sairaspoissaoloihin, vaihtuvuuteen ja työn tuottavuuteen tulisi kohdistaa seurantatutkimusta.
Onko työajan lyhentäminen mahdollista Suomessa?
Työajan lyhentämisen taloudelliseen kannattavuuteen ja mahdollisiin työllisyyttä lisääviin vaikutuksiin on suhtauduttu varauksella. Noin viidennes Suomen yrittäjien gallupiin vastanneista olisi kuitenkin valmis kokeilemaan esimerkiksi nelipäiväistä työviikkoa, vaikka työntekijöiden palkka säilyisi ennallaan. Eniten kiinnostusta työajan lyhentämiskokeiluihin oli asiantuntijapalveluissa ja rakennusalalla.
Katsauksen kirjoittajien mukaan lyhennetty työaika sopiikin parhaiten sellaisille aloille, joilla on teknologian ja työprosessien kehittämisen avulla mahdollista ylläpitää tuottavuutta. Työajan lyhentäminen lisää työtyytyväisyyttä ja voi vaikuttaa tuottavuuteen työhyvinvoinnin paranemisen kautta. Nykyisessä taloustilanteessa on silti kirjoittajien mielestä vaikea nähdä, että Suomessa voitaisiin lyhentää työaikaa kaikilla toimialoilla.
Työterveyslaitoksen tuoreen kirjallisuuskatsauksen ovat kirjoittaneet Työterveyslaitoksen ja Jyväskylän Yliopiston työaikatutkimuksen asiatuntijat Kati Karhula, Timo Anttila, Päivi Vanttola ja Mikko Härmä.
Tutustu katsaukseen
Karhula K, Anttila T, Vanttola P, Härmä M. Työajan lyhentämisen työpaikkatason interventiot ja kokeilut. Kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Työterveyslaitos. Työajan lyhentämisen työpaikkatason interventiot ja kokeilut : kirjallisuuskatsaus (julkari.fi)
Lisätietoja
-
erikoistutkija Kati Karhula, Työterveyslaitos, puh. 043 824 2267, kati.karhula[at]ttl.fi
-
tutkimusprofessori Mikko Härmä, Työterveyslaitos, puh 040 544 2750, mikko.harma [at] ttl.fi
