Työkyvyn säilyttäminen on työterveyshuollon ydintä

Suomi asettuu kesämoodiin vaihtelevassa säässä, mutta yhteiskunnallinen keskustelu työterveyshuollon perimmäisestä merkityksestä käy tasaisen kuumana. Mediasta ja mielipidepalstojen kommenteista välittyy mielikuva keskustelijoiden asettumisesta nykyisen järjestelmän puolestapuhujiin ja arvostelijoihin. Riskinä on se, että työterveyshuollon perimmäinen merkitys ja kehittämistarpeet jäävät varjoon.

Ylilääkäri Pauliina Kangas Työterveyslaitoksesta keskustelee juontajan kanssa Työtäpäivää-podcastin äänityksessä.

Työterveyslaitos on asemoitunut keskustelussa tehtäväkuvansa mukaisesti asiantuntijaorganisaatioksi, joka tarjoaa tietopohjaa keskustelulle. Faktojen lisäksi Työterveyslaitos nostaa esiin kehitysajatuksia ja tutkittua tietoa päätöksenteon pohjaksi.

–  Tehtävämme on pohtia sitä, mikä on suomalaiselle työelämälle, niin työntekijöille kuin työnantajille parasta, työterveyshuoltoon perehtynyt ylilääkäri Pauliina Kangas Työterveyslaitoksesta kiteyttää Työterveyslaitoksen Työtäpäivää-podcastin erikoisjaksossa Mihin sitä työterveyshuoltoa oikein tarvitaan?

–  Työkyvyn säilyttäminen ja sen tukeminen ovat työterveyshuollon ydintä. Yhtä lailla tärkeää on, että työ ei sairastuta, Kangas muistuttaa.

Työterveyshuollosta on säädetty laissa

Työterveyshuollon perusasiat ja taustat, miksi suomalainen työterveyshuolto poikkeaa monen muun maan järjestelmästä, saattavat unohtua keskustelijoilta. Työterveyshuollon järjestäminen perustuu Suomessa lakiin. Työnantajat on velvoitettu järjestämään vähintään lakisääteistä työterveyshuoltoa jokaiselle palkansaajalle, riippumatta työpaikan koosta. Lakisääteinen työterveyshuolto kattaa erityisesti ennalta ehkäisevää toimintaa.

Käytännössä ennaltaehkäisevässä työterveyshuollossa tuetaan työntekijää ja hänen työkykyään, ohjataan kuntoutukseen, annetaan tietoa ja ohjausta sekä vaikkapa tutkitaan, jos herää ammattitautiepäily. Lisäksi työntekijöiden jaksamista seurataan kollektiivisesti ja kiinnitetään huomiota työolosuhteiden parantamiseen.

Työnantajat maksavat työterveyshuollon kustannuksista runsaat 70 prosenttia. Siinä missä muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa rahoitetaan pääasiassa verovaroin, työterveyshuoltoa rahoitetaan työnantajien maksamilla asiakasmaksuilla. Osaan kustannuksista työnantaja voi hakea Kelalta korvausta. Korvaukset katetaan työtulovakuutuksesta, jota katetaan sekä työnantajilta että työntekijöiltä kerätyillä maksuilla.

Järjestelmän rukkaaminen edellyttäisi poliittisia päätöksiä. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa, että työterveyshuolto jätettiin vuosikymmeniä hierotun sote-uudistuksen ulkopuolelle moniulotteisuutensa vuoksi. Silti – juuri sote-uudistuksen toimeenpano voi avata aktiivisen yhteistyön mahdollisuuksia, Pauliina Kangas arvioi.

– Työterveyshuolto kannattaa ottaa siihen mukaan yhtenä toimijana. Vaikka ollaan organisatorisesti ja rahoituksellisesti erillään, se ei tarkoita, etteikö siinä toiminnassa voida tehdä tehokkaasti yhteistyötä.

Viime tammikuun aluevaaleissa valittiin aluevaltuutetut keväällä perustetuille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueilla koordinoidaan työikäistenkin terveyspalveluiden kokonaisuutta.

Suora yhteys työpaikoille on työterveyshuollon valtti

Työterveyshuollosta käydyssä keskustelussa nousee toistuvasti esiin se, että työterveyshuolto on aika ajoin parempaa kuin julkinen perusterveydenhuolto.

– Työterveyshuollon valttina on ehdottomasti se suora yhteys sinne potilaan työpaikkaan, työntekijän työpaikkaan. Tämän ansiosta pystytään työnantajan kanssa yhdessä miettimään esimerkiksi työnmuokkauskeinoja tai muita tukikeinoja, että työntekijä pärjäisi siellä työssä paremmin, Kangas perustelee Työtäpäivää-podcastin keskustelussa.

Työssäkävijöiden nopea pääsy lääkäriin ja paikoin sairaanhoidon palveluihin nostattaa eriarvoisuuden kokemuksia. Kangas ymmärtää tästä kumpuavan kritiikin.

– Kaikille suomalaisille ei ole tarjolla yhtä helposti saatavaia palveluita, se on totta. Mutta onko se sitten nimenomaan sen työterveyshuollon syy, että tämä on eriarvoista, vai pitäisikö enemmän katsoa sitten sitä perusterveydenhuoltoa ja miettiä, että kuinka sitä voisi parantaa.

Työterveyshuollon toimivuudesta on tutkittua tietoa

Työterveyshuolto tähtää osaltaan nykyistä pidempiin työuriin. Tämä on välttämätöntä, koska väestörakenne vinoutuu ja huoltosuhde kasvaa nopeasti epäedulliseksi. Siksi työikäiset on pidettävä työkykyisinä ja kalliiksi käyviä sairauspoissaoloja on lyhennettävä ja mieluiten ennaltaehkäistävä.

Sosiaali- ja terveysministeriön muutaman vuoden takaisessa selvityksessä arvioitiin, että menetetyn työpanoksen kokonaiskustannukset Suomessa olivat jopa 24 miljardia euroa vuosittain. Summa koostuu lukuisista tekijöistä. Pelkästään sairauspäivien, tapaturmien ja ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen säästäisi verovaroja merkittävästi. Mutta löytyykö näyttöä työterveyshuollon toimivuudesta työkyvyn ylläpitämisessä?

– Löytyy. Esimerkiksi mielenterveyshäiriöitten hoidossa on lupaavia tutkimustuloksia siitä, että työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyöllä ja ennaltaehkäisevällä työotteella saadaan merkittäviä vaikutuksia mielenterveysperusteisiin sairauspoissaoloihin, Kangas kertoo podcastissa.

– Työotetoimintamallissa puolestaan erikoissairaanhoidosta kirjoitetaan tietyissä diagnooseissa aiempaa selvästi lyhyempi sairaspoissaolo ja potilas ohjataan työterveyshuoltoon. Työterveyshuolto sitten tekee työkyvyn arvion ja aktiiviset työkyvyn tukitoimet.

Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että sairauspoissaoloja on kyetty lyhentämään merkittävästi ortopedisten leikkausten jälkeen. Seuraavaksi pyritään saamaan laajaa näyttöä myös muista, esimerkiksi mielenterveysperusteisista sairaspoissaoloista.

TYÖOTE-hanketta johtaa Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, koordinoi osana kustannusvaikuttavuustyötä valtiovarainministeriö ja rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö. MYÖTE-hankkeen päätoteuttaja on Työterveyslaitos, osatoteuttajina toimivat Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja MIELI RY. Hankkeen toteuttajien lisäksi hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ESR.