Kolmen vuoden seurantajaksolla Suomessa syntyneistä hoiva- ja hoitotyöntekijöistä 35 prosentilla oli vähintään yksi yli kymmenen päivää kestänyt sairauspoissaolojakso. Pienin riski sairauspoissaoloihin havaittiin EU:n ulkopuolisista maista muuttaneilla hoiva- ja hoitotyöntekijöillä. Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta muuttaneista työntekijöistä noin 21 prosentilla oli vähintään yksi yli kymmenen päivän sairauspoissaolo seurantajaksolla.
Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimus on Suomessa ja myös kansainvälisesti ensimmäinen, jossa eri maissa syntyneiden hoiva- ja hoitotyöntekijöiden sairauspoissaoloja on vertailtu kattavilla rekisteriaineistoilla.
Hoiva- ja hoitotyön kuormittavat olosuhteet näkyvät sairauspoissaolojen suurena määränä koko alalla.
– Tiedämme, että ulkomailla syntyneet hoiva- ja hoitotyöntekijät työskentelevät keskimääräistä useammin tehtävissä, jotka ovat jopa hoiva- ja hoitotyön mittapuulla poikkeuksellisen kuormittavia. Tämän olettaisi kasvattavan sairauspoissaolojen riskiä ja määrää, yliopistonlehtori Antero Olakivi Helsingin yliopistosta sanoo.
Ulkomailta muuttaneet terveempiä kuin Suomessa syntyneet
Yllättäville tuloksille löytyy ymmärrettäviä selityksiä.
– Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että koko väestön tasolla Suomeen muuttaneet työntekijät ovat keskimäärin Suomessa syntyneitä terveempiä. Todennäköisesti sama pätee hoiva- ja hoitotyöntekijöihin, pohtii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvonen.
Professorin mukaan on myös mahdollista, että terveysongelmista kärsivät Suomeen muuttaneet työntekijät jäävät muita helpommin kokonaan vaille työtä, eikä heille tule tällöin myöskään sairauspoissaoloja työstä.
Lisäksi on todennäköistä, että ulkomailla syntyneet hoiva- ja hoitotyöntekijät alikäyttävät oikeuttaan sairauspoissaoloihin. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään myös, että esimerkiksi epävarmat työsuhteet ja työskentely kuormittavissa olosuhteissa, joihin on vaikea löytää sijaisia, lisäävät hoiva- ja hoitotyöntekijöiden riskiä sinnitellä työssään sairaana.
– Edellä mainitut riskit voivat korostua ulkomailla syntyneiden hoiva- ja hoitotyöntekijöiden tilanteissa. Heissä on myös työntekijöitä, joiden oleskelulupa riippuu työssäoloehdon täyttymisestä. Tämä lisää huolta työsuhteen jatkosta ja riippuvuutta työnantajasta, mikä puolestaan voi lisätä sairaana työskentelyn riskiä, selittää ilmiötä Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen.
Tutkijat kehottavat työnantajia ja esihenkilöitä hoiva- ja hoitotyössä varmistamaan, että ulkomailla syntyneet työntekijät paitsi tietävät oikeuksistaan myös käyttävät niitä.
Tarkastelussa yli 78 000 työntekijää
Hoiva- ja hoitotyöntekijän sairauspoissaoloja tutkittiin kolmen vuoden aikajaksolla Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteritietojen avulla. Seuranta-aineistossa oli yhteensä 78 476 hoiva- ja hoitotyöntekijää, joista viisi prosenttia oli syntynyt ulkomailla. Tarkasteluun kuului muun muassa vanhusten kotihoidossa ja ympärivuorikautisessa hoidossa sekä terveydenhuollossa työskenteleviä lähi- ja perushoitajia sekä hoiva-avustajia. Sairaanhoitajat eivät kuuluneet tarkasteluun eivätkä työntekijät, joilla oli kaksi tai useampia työttömyyskuukausia yhdenkin seurantavuoden aikana.
Ulkomailla syntyneet hoiva- ja hoitotyöntekijät olivat keskimääräistä pienituloisempia sekä hieman keskimääräistä useammin nuoria ja miehiä. Nämä erot huomioitiin tilastollisissa analyyseissa, eivätkä ne selittäneet sairauspoissaoloissa havaittuja eroja.
Vertaisarvioitu tutkimus julkaistaan Scandinavian Journal of Public Health -tiedelehdessä. Tutkimus toteutettiin Suomen Akatemian rahoittaman Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön ja Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutukset (LIFECON) -tutkimushankkeen yhteistyönä.
Artikkeli:
Olakivi, Antero, Kouvonen, Anne, Koskinen, Aki, Kemppainen, Laura, Kokkinen, Lauri & Väänänen, Ari: Sickness absence among migrant and non-migrant care workers in Finland: a register-based follow-up study. Scandinavian Journal of Public Health.
Lisätietoja
Yliopistonlehtori Antero Olakivi, antero.olakivi [at] helsinki.fi (antero[dot]olakivi[at]helsinki[dot]fi), +358 50 4484267
Professori Anne Kouvonen, anne.kouvonen [at] helsinki.fi (anne[dot]kouvonen[at]helsinki[dot]fi), +358 50 4487113
Tutkimusprofessori Ari Väänänen, ari.vaananen [at] ttl.fi (ari[dot]vaananen[at]ttl[dot]fi), +358 3 04742435
