Terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset digivälineiden käytöstä eivät ole olleet ainoastaan positiivisia, kertoo PsL Tiina Koiviston väitöskirjatutkimus. Tampereen yliopistolla tarkastettava väitös käsittelee sitä, miten digiteknologia saadaan hallintaan niin, että keskiössä säilyvät sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että terveydenhuollon päätavoite eli asiakastarpeisiin vastaava laadukas ja oikea-aikainen terveydenhuollon palvelu.
– Digitalisaatio itsessään ei tuo tuottavuushyötyä. Hyöty rakentuu digivälineiden mahdollistamien työskentelytapojen ja työprosessien muutosten kautta. Jotta muutoksissa huomioidaan työn mielekkyys, tulee lähtökohtana olla sote-ammattilaisten digitoimijuuden vahvistaminen, Koivisto toteaa.
Digitoimijuudella tarkoitetaan kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssä. Digitoimijuutta vahvistamalla työntekijä voi aktiivisemmin vaikuttaa työn muutokseen. Tämä on tärkeää erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa monet kielteiset muutoskokemukset heijastavat työn arjen hektisyyttä ja tietojärjestelmien käytettävyysongelmia.
– Sote-ammattilaisilla onkin selkeä tarve muovata digiteknologiaa omaa työtänsä ja sen tavoitteita tukevaksi, Koivisto kertoo.
Digiosaaminen ja ammatilliset tavoitteet määrittävät digitoimijuutta
Väitöskirjan monipuolinen laadullinen tutkimusaineisto toi sisällönanalyysiä hyödyntävällä tutkimusmetodilla esiin, miten digitoimijuus ilmenee terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Tulokset osoittivat, että laaja-alainen digiosaaminen tukee työntekijän toimijuutta. Osaaminen parantaa työntekijän edellytyksiä työskennellä tavoitteet saavuttaen ja itselle tärkeiden arvojen mukaisesti.
Digitoimijuuden rakentumiseen tarvitaan siis digiosaamista, mutta digiosaamisen käsite ei riitä selittämään sote-ammattilaisen ja teknologian välisen suhteen monisyistä dynamiikkaa.
– Ammattilaiset eivät arvioi käyttämäänsä digivälineitä vain osaamisen tai käytettävyyden näkökulmasta. Ensisijaista on se, miten digiväline tukee tai rajoittaa ammatillisten tavoitteiden saavuttamista työkontekstissa, Koivisto korostaa.
Digivälineiden muovaamia työkäytäntöjä tulee arvioida ja kehittää myös yhteisötasolla
Eri ammattiryhmät arvioivat usein eri tavoin digivälineiden hyötyjä ja haittoja. Väitöstutkimus osoittaa, että nämä erot voivat liittyä käytön kontekstiin, käyttäjän tavoitteisiin ja esimerkiksi käytetyn tietojärjestelmän toimintalogiikkaan.
– Toimivien työkäytäntöjen muovaaminen edellyttää yhteisöllistä näkökulmaa, jossa työkäytäntöjä voidaan kehittää niin, että ne tukevat paremmin kaikkien ammattiryhmien työn tavoitteita ja työn sujuvuutta.
Tutkimuksen aineistona oli kolmessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa kerätty laadullinen aineisto: Etänä toteutettava työpaikkaselvitys -hanke, Terveydenhuollon työntekijät digimurroksessa – yhteistyön ja asiakaslähtöisyyden uudet haasteet sekä Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi -hanke.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto ja Kela.
Väitöstilaisuus lauantaina 18. marraskuuta Tampereen yliopistolla
- Psykologian lisensiaatti Tiina Koiviston sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 18.11.2023 klo 12, luentosalissa D11 (Kalevantie 4, Tampere).
- Vastaväittäjänä toimii professori Leena Salminen Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Johanna Ruusuvuori yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Tutustu väitöskirjaan: Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä - Trepo (tuni.fi)
Kuva: Renata Räty
