14 § Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus

Opetuksella ja ohjauksella on välitön yhteys työn ja työpaikan luonteeseen sekä myös niihin vaaroihin ja haittoihin, joita työpaikalla todetaan olevan. Ne vaikuttavat olennaisesti opetuksen ja ohjauksen tarpeeseen ja suuntaamiseen. 

Opetusta ja ohjausta annettaessa tulee ottaa huomioon työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus sekä muut työntekijän henkilökohtaiset edellytykset. 

Tällaisia huomioon otettavia henkilökohtaisia edellytyksiä ovat esimerkiksi työntekijän nuori ikä tai ikääntyminen kuten myös työntekijän kielitaito tai osatyökykyisen työntekijän yksilölliset rajoitteet tai tarpeet. Myös työntekijän koulutuksella on vaikutusta opetuksen ja ohjauksen antamiseen.

Opetusta ja ohjausta saatuaan kaikkien työntekijöiden osaamisen tulee olla turvallisen työskentelyn edellyttämällä tasolla. Opetuksen ja ohjauksen tulee olla sellaista, että työntekijä voi sen sisällön ymmärtää ja omaksua. Näin esimerkiksi ulkomaalaista työntekijää voi olla tarpeen opettaa jollakin muulla kuin suomen kielellä.  

Opetusta ja ohjausta annettaessa voi myös olla tarvetta huomioida ikääntymisen myötä syntyvät oppimiseen liittyvät erityispiirteet. Esimerkiksi digitaalisiin työvälineisiin liittyvä opetuksen ja ohjauksen tarve voi olla vanhemmilla työntekijöillä erilaista kuin nuoremmilla. 

Kognitiivisen vanhenemisen myötä muisti sekä uuden tiedon oppimistapa voivat muuttua. Työnantaja voi esimerkiksi digitaalisten työvälineiden muutostilanteissa tarvittaessa huomioida oppimisen edellyttämän ajan tai täydentää annettua opetusta ja ohjausta.   

Opetuksessa ja ohjauksessa työntekijä on erityisesti perehdytettävä työpaikan olosuhteisiin ja oikeisiin työmenetelmiin. Erityisen tärkeää tämä on uusille työntekijöille ja muutostilanteissa.  

Työnopastusvelvollisuuden täyttäminen edellyttää muutakin kuin työntekijän yleisten ammattitaitovaatimusten varmistamista. Työntekijälle on opastettava menettelytavat työssä eteen tulevissa tosiasiallisissa työskentelytilanteissa. Työskentelyn turvallisuutta ei voida jättää pelkästään perusammattitaidon varaan. 

Tämä korostuu itsenäisissä töissä, joissa turvallinen työskentely edellyttää tyypillisesti työnantajalle kuuluvien päätösten tekemistä. Näitä ovat työvälineiden tai muiden laitteiden hankkiminen sekä ratkaisut koskien työn suoritusjärjestystä, sen yhteensovittamista muiden käynnissä olevien töiden kanssa tai muuta työn organisointia.    

Opetuksen ja ohjauksen riittävyydestä tulee varmistua erityisesti ennen kuin aloitetaan uusi työ tai tehtävä tai työtehtävät muuttuvat sekä ennen kuin otetaan käyttöön uusia työvälineitä ja työ- tai tuotantomenetelmiä.  

Käytännössä työnopastuksen antaa usein muu kuin työnantaja tai työnantajan 16 §:ssä tarkoitettu sijainen, esimerkiksi toinen työntekijä tai koneen valmistaja, maahantuoja tai asentaja. 

Työnantaja vastaa kuitenkin siitä, että työnopastus on ollut riittävää ja opastetut työmenetelmät oikeita. Tämän vuoksi työnantajan tulee varmistua annetun opastuksen sisällöstä ja siitä, että opastettava on omaksunut opastuksen.  

Opetuksen ja ohjauksen tavoite on, että työntekijä osaa tehdä työnsä oikein ja oikeilla työtavoilla. Työnantajan tarkkailuvelvoitteeseen kuuluu muun muassa tarkkailla työtapojen turvallisuutta. 

Työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta on tarvittaessa täydennettävä, jos tarkkailu osoittaa puutteita osaamisessa, opetuksessa ja ohjauksessa sekä yleensä aina muutostilanteissa.   

Työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta on annettu tarkempia säännöksiä useassa valtioneuvoston asetuksessa.  Säännöksiä on muun muassa seuraavissa:

• valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006) 
• valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) 
• valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015) 
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi biologisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017) 
• valtioneuvoston asetus syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista, perimää vaurioittavista ja lisääntymiselle vaarallisista tekijöistä työssä (113/2024) 
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (48/2005) 
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta (388/2016).

Eräissä töissä edellytetään tiettyä tutkinnolla tai koulutuksella osoitettua pätevyyttä. 

• Ajoneuvonosturin, torninosturin ja kuormausnosturin kuljettajan (valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta työstä ja tarkastuksesta 403/2008, 14 §), ja vedessä rakennustyötä tekevien sukeltajien (valtioneuvoston asetus rakennustyötä tekevän sukeltajan pätevyydestä ja turvallisuussuunnitelmasta 1088/2011, 2 §) pätevyydestä säädetään viittamaalla asianmukaisen ammattitutkinnon tai sen soveltuvan osan suorittamiseen.  
• Erikseen on säädetty panostajan pätevyydestä panostajalaissa (423/2016) ja valtioneuvoston asetuksessa panostajien pätevyyskirjoista (458/2016). 
• Asbestipurkutyöntekijän pätevyydestä säädetään laissa eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015).
• Trukin ja henkilönostimen kuljettajalta edellytetään työnantajan antamaa kirjallista lupaa (valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastuksesta, 403/2008, 14 a §). Työnantajan on ennen luvan antamista varmistettava, että työntekijällä on riittävä kyky ja taito työvälineen turvalliseen käyttämiseen tai taakan kiinnittämiseen.

Ulkomailla suoritettu tutkinto tai saavutettu pätevyys ei sellaisenaan oikeuta tällaiseen työhön Suomessa, vaan se edellyttää hakemuksesta annettua työsuojeluviranomaisen hallinnollista päätöstä. 

Euroopan talousalueen maissa suoritettujen tutkintojen pätevyydestä säädetään ammattipätevyyden tunnustamisesta säädetyssä laissa (1384/2015). Euroopan talousalueen maita ovat EU-maiden lisäksi Islanti, Norja ja Liechtenstein.

Ohjauksen ja perehdytyksen tavoitteena on varmistaa, että työntekijä kykenee työskentelemään itsenäisesti ilman jatkuvaa ohjausta ja osaa huomioida työhön liittyvät vaara- ja haittatekijät ja tietää miten niiltä suojaudutaan.

Riittävänä opastuksena voidaan pitää, kun työntekijä  

• osaa tehdä varsinaista työtehtäväänsä itsenäisesti  
• tunnistaa työstä aiheutuvat kuormitus- ja vaaratekijät ja noudattaa turvallisia työtapoja
• osaa käyttää apu- ja työvälineitä oikein
• tietää, miten tulee toimia häiriötilanteessa ja kykenee tarvittaessa keskeyttämään työn
• osaa hakea tarvittavaa lisätietoa itsenäisesti.  

Laki ei anna suoraan vastauksia, mikä on esimerkiksi eri tilanteissa riittävää ohjeistusta tai perehdyttämistä. Työpaikalla tulee arvioida ja sopia, mikä on riittävä taso. Hyvä käytäntö on käsitellä työnopastuksen ja perehdytyksen käytäntöjä ja sisältöä työsuojelun yhteistoiminnassa. 

Erityisen tärkeää on huomioida työuransa alussa olevien työntekijöiden perehdytys ja työnopastus. Myös työssä tarvittavien tietokonejärjestelmien käyttöön perehdyttäminen on tärkeää huomioida.

Riskien arvioinnin avulla voi arvioida myös perehdyttämisen riittävyyttä ja tarvittavan osaamisen osoittamista. 

Jos työhön liittyy pykälän 11 mukaisia erityisten vaarojen edellyttämiä vaatimuksia, tulee varmistaa, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset, kuten ammattitaito, täyttävät vaatimukset.   

Opastusta ja perehdytystä on tarpeen järjestää ennen uuden työtehtävän aloittamista. Käytännössä tämä tarkoittaa 

• uusia työntekijöitä  
• pidemmältä poissaolojaksolta palaavia työntekijöitä sekä  
• työtehtäviä vaihtavia henkilöitä. 

Lisäksi on tärkeää varmistaa, että ulkopuoliset urakoitsijat työntekijöineen saavat tarpeelliset tiedot työpaikan vaara- ja haittatekijöistä.  

Perehdytyksen tulee koskea vakituiseen työsuhteeseen tulevien lisäksi myös

• projekti- ja vuokratyöntekijöitä  
• harjoittelijoita ja opinnäytetyöntekijöitä  
• lomittajia.  

Opastuksen ja perehdytyksen sisällön kertausta on hyvä järjestää säännöllisesti. Tarve kertaukselle voi tulla työntekijältä itseltään, mutta työnantajan tulee arvioida tarvetta jatkuvan tarkkailun kautta.

Työhönopastusta tarvitaan kun

• työ on tekijälleen uusi tai toistuu harvoin
• työtehtävät vaihtuvat 
• työmenetelmät muuttuvat, hankitaan tai otetaan käyttöön uusia koneita, laitteita, ohjelmia ja aineita
• turvallisuusohjeita laiminlyödään  
• työpaikalla sattuu työtapaturma, läheltä piti -tilanne, uhka- tai väkivaltatilanne tai havaitaan ammattitauti
• annetussa työnopastuksessa havaitaan puutteita 
• havaitaan virheitä toiminnassa ja puutteita laadussa.  

Perehdytyksen ja opastuksen tueksi on hyvä tehdä kirjallinen suunnitelma, jolla seurataan opastuksen etenemistä. Suunnitelmaan tulee sisältyä perehdytyksen seuranta ja arviointi, joilla varmistetaan tavoitteisiin pääseminen. Dokumentit on hyvä allekirjoittaa perehdytyksen päätteeksi. 

Dokumentoinnilla voidaan myös tarvittaessa jälkikäteen todentaa perehdytykset.

Kirjalliset työnopastus- ja työskentelyohjeet ovat usein tarpeen, kuten räjäytys- ja louhintatyössä. Elementtien asennustyössä ne ovat pakolliset. 

Ilman kirjallisia ohjeita opastuksen sisältö jää helposti epämääräiseksi eikä kaikkia olennaisia turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja välttämättä muisteta ottaa esille. 

Kirjallisten ohjeiden etu on myös se, että opastettavat työskentelytavat on dokumentoitu. Tällöin opastuksen sisältö ei riipu siitä, miten opastaja itse on tottunut työskentelemään ja millaisia työtehtäviä, säätöjä tai häiriötilanteita opastuksen aikana sattuu. 

Työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (403/2008) mukaan työnantajan on huolehdittava, että kaikessa työvälineen käytössä otetaan huomioon valmistajan antamat ohjeet. Jos valmistajan ohjeet eivät ole riittävät tai niitä ei ole saatavilla, tulee niitä täydentää tai laatia tarvittaessa uudet.