27 § Väkivallan uhka

Työnantajan on työturvallisuuslain 10 §:n mukaisella tavalla selvitettävä, onko työssä normaalia suurempi mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi. Ilmaisulla ilmeinen väkivallan uhka tarkoitetaan tilanteita, jolloin kyseisessä työssä tehty vaarojen arviointi osoittaa väkivallan vaaran olevan selvästi tavanomaista suurempi.

Väkivallan uhkaa esiintyy eniten poliisi-, vartiointi-, sairaanhoito-, sosiaali-, ravintola-, myynti- ja liikealalla. Usein on kyse työstä, jossa joudutaan kohtaamaan väkivaltainen asiakas. Väkivaltatilanteisiin voivat vaikuttaa fyysisen työympäristön rakenteet ja riittämätön tilanteen hallinta.  

Tarvittaessa työpaikalle on hankittava asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt ja laitteet avun hälyttämistä varten. Turvallisuuslaitteet on valittava ja sijoitettava siten, että ne ovat työntekijän ulottuvilla ja käytettävissä väkivaltatilanteessa. 

Työnantajan on myös huolehdittava asianmukaisista turvallisuusjärjestelyistä silloin, kun työtä tehdään muualla kuin kiinteässä työpaikassa, kuten kodinhoitajien tai autonkuljettajien työ. Väkivaltatilanteiden ehkäisemiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi työn järjestelyt tai työtapojen muuttaminen.  

Turvajärjestelyjä voivat olla esimerkiksi kulunvalvonta, ovien automaattinen sulkeutuminen, kameravalvonta, asiakaspalvelupisteen suojaaminen pleksilasilla, turvamiehet ja hälytyslaitteet. Väkivaltatilanteita voi ehkäistä myös se, että työpaikalta on näköyhteys ulkomaailmaan. 

Jos ilmeinen väkivallan uhka liittyy työntekijän yksintyöskentelyyn, on lisäksi noudatettava 29 §:n säännöstä.  

Menettelytapaohjeessa käsitellään esimerkiksi uhkaavan tilanteen todennäköistä ilmenemismuotoa, tilanteen hallintaa ja toimintatapoja, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa sekä miten tilanteen jälkihoito on järjestetty. 

Käytössä olevien turvallisuusjärjestelmien ja -laitteiden luotettavuuden turvaamiseksi niiden toimivuutta on jatkuvasti seurattava.  

Väkivaltaa tai sen uhkaa ei pidä sallia eikä hyväksyä kenenkään taholta. Uhkaaja on usein työpaikan ulkopuolinen henkilö, kuten asiakas, potilas, oppilas tai näiden omainen tai huoltaja. Uhkaavassa tilanteessa työntekijän ja työnantajan tulee yhdessä viestiä, että uhkaava käytös ei ole hyväksyttävää. 

Väkivallan uhkaa arvioitaessa tulee tunnistaa, minkälaisissa tilanteissa uhkaa ilmenee ja miten todennäköistä väkivalta on. Tila- ja sisustusratkaisuilla voidaan vaikuttaa uhkaavan tilanteen etenemiseen.

Henkilöstöä tulee kouluttaa ennakoimaan tilanteita ja toimimaan niin, että he pystyvät poistumaan tilanteesta turvallisesti. Tärkeää on huomioida myös jälkihoito tilanteissa, joissa se on tarpeen.

Työnantajan on  tärkeää varmistaa, että työntekijä

•  ei kohtaa uhkatilannetta yksin
• pystyy poistumaan tilanteesta oma-aloitteisesti 
• saa pikaisesti apua ja tukea. 

Työntekijälle on hyvä järjestää mahdollisuus yhteydenpitoon toisen työntekijän tai esihenkilön kanssa ja avun hälyttämiseen. Vastuu asian organisoimisesta ja esimerkiksi tarvittavien turvavälineiden hankinnasta on työnantajalla. 

Jos uhkailua esiintyy, pyritään antamaan tukea henkilöön kohdistuvien vahinkojen ja haittojen rajoittamiseksi. On tärkeää tunnistaa etukäteen henkilöt, joilla on riski joutua uhkailun kohteeksi, ja tehdä ennakoivia toimenpiteitä, esimerkiksi

• luoda työpaikalle selkeät toimintatavat uhkaavien tilanteiden varalle
• varmistaa, että kulunvalvonta on riittävä
• kannustaa työntekijöitä laittamaan yksityiset yhteystiedot salaisiksi.

Vakava tai toistuva häirintä, väkivalta tai sillä uhkaaminen voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit. Tällöin työnantaja voi tukea uhria tekemään rikosilmoituksen.

• Työnantaja vastaa siitä, että väkivallan uhka otetaan riittävästi huomioon työpaikalla. 
• Toteutuneessa väkivaltatilanteessa väkivaltaan syyllistynyt vastaa teostaan. 
• Väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän on itse esitettävä mahdolliset rangaistus- ja korvausvaatimukset.

Lievät pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia tekoja silloin, kun ne kohdistuvat henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi, eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön. Myös lievää vakavammat pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia, samoin julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin, esimerkiksi poliiseihin, kohdistuva väkivalta. 

Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa rikosilmoituksen voi tehdä työntekijän (eli asianomistajan) lisäksi myös työnantajan edustaja. 

Työnantajan pakollisesta tapaturmavakuutuksesta maksetaan työntekijälle korvauksia, jos tapaus arvioidaan työtapaturmaksi.