Hybridityö, etätyö ja lähityö (HELP)
Tavoitteet
- Autamme projektin aikana päättäjiä ja työelämätoimijoita tunnistamaan kriittisimmät kysymykset, jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja tuottavuuteen tulevaisuuden työelämässä.
- Luomme yhteistä ymmärrystä työelämän tulevaisuuden kokonaiskuvasta, eri tekijöiden vuorovaikutuksesta ja muutosten vaikutuksista.
- Tunnistamme ne toimenpiteet, joihin suomalaisessa työelämässä halutaan yhteisesti tarttua hyvinvoinnin ja tuottavuuden vahvistamiseksi.
HELP-projektin keskeisiä johtopäätöksiä
Johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki esittelee HELP-projektin tuottamat päähavainnot työelämän muutosnäkymistä. Esitys on tallenne Työterveyslaitoksen 13.1.2023 järjestämästä mediainfosta.
Keskustelussa nyt: polarisaatio
Kohti työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välisen yhteyden syvempää ymmärtämistä
Sinimaaria Ranki
Työelämän arkea on kahden vuoden ajan voimallisesti leimannut pandemia ja sen seurauksista selviäminen. Toistaiseksi on voitu havainnoida pandemian lyhyen tähtäimen vaikutuksia työelämään. Pandemia on kohdellut työelämää hyvin eri tavoin. Nopeasti katsottuna pandemian vaikutukset voivat näyttää kiihdyttäneen työelämän polarisaatiota. Nähtävissä voi olla useita ääripäitä, kuten lähityö ja etätyö, nuoret ja vanhemmat työntekijät, rajoituksista kärsineet ja niistä hyötyneet. Tarkemmin katsottuna suurin osa työntekijöistä ja työnantajista kuitenkin sijoittuu ääripäiden välimaastoon.
Työntekijöiden pandemiakokemuksista muodostuu pikemmin eri värisävyjen tilkkutäkki kuin selkeärajainen jakautuminen toimialoittain tai työnantajittain. Usein sama muutos on tuonut tullessaan sekä hyviä että huonoja puolia. Esimerkiksi etätyöhön siirtyminen voi olla lisännyt vapautta itse määritellä työn tekemistä, mutta samalla yhteisöllisyyden tunne on voinut heiketä. Lähityössä taas kokemus yhteisöllisyydestä voi olla vahvistunut, mutta samalla huoli esimerkiksi työuran jatkuvuudesta on voinut kasvaa.
Pandemia vaikuttaisikin lisänneen työelämän eriytymistä ja tuoneen siihen enemmän yksilöllisiä ratkaisuja edellyttäviä erilaisia tilanteita. Tämä tarkoittaa johtamisen kannalta sitä, että on ymmärrettävää aiempaa syvällisemmin, miten työyhteisön hyvinvointi ja organisaation tuottavuus kytkeytyvät toisiinsa. Yrityksistä onkin toivottu tutkimusyhteisöltä lähijohtajien tueksi tietoa erityisesti etätyön psykososiaalisista ulottuvuuksista sekä siitä, miten voi vahvistaa yksilön kiinnittymistä työpaikkaan ja työyhteisöön, kun työtä tehdään pääosin virtuaalisesti.
Työelämän pidemmän tähtäimen kehityskulkujen ymmärtämiseksi on tärkeää analysoida huolella, mitkä jo nähtävillä olevista muutoksista johtuvat pandemiasta, mitkä ovat seurausta taustalla edenneistä megatrendeistä, ja mikä on megatrendeistä kumpuavaa, mutta pandemian kiihdyttämää muutosta. Oivaltavien tutkimuskysymysten muotoilu tässä työelämän ainutlaatuisessa murroskohdassa voi avata aivan uusia mahdollisuuksien näkymiä. Eri näkökulmia yhteen tuova dialogi työelämän eri toimijoiden, tutkimusyhteisön ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden kanssa on avainasemassa, kun luodaan yhteistä ymmärrystä työelämän tulevaisuuteen vaikuttavien tekijöiden välisistä kytköksistä.