Erityisherkkyys ei ole heikkoutta

Erityisherkkyydestä puhutaan, kun henkilöllä on synnynnäinen taipumus reagoida voimakkaasti esimerkiksi ympäristön ääniin tai valoihin, uutisiin tai vaikkapa omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Hän eläytyy voimakkaasti toisten asemaan ja havainnoi ympäristöään jatkuvasti.

Erityisherkkyydellä ei tarkoiteta kuitenkaan aistien keskimääräistä parempaa toimintaa, vaan hermoston herkkää reagointia. Herkkyys ei myöskään ole sairaus tai vamma eikä sitä varten ole diagnoosia.

Usein herkät ovat introverttejä ja ujoja, mutta tämäkään ei päde aina; herkkä voi olla hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.

Ominaisuus on noussut mediassa viime vuosina esiin Suomessakin, kun Suomen erityisherkät perustivat taannoin oman yhdistyksen ja ilmiötä paljon tutkineen yhdysvaltalaisen psykologin Elaine Aronin teoksia alettiin suomentaa.

"Herkillä ihmisillä on hyvin vahva sisäinen ohjautuvuus."Työelämässä erityisherkkyyden kanssa selviytymisessä on omat haasteensa ja mahdollisuutensa. Työ- ja organisaatiopsykologi, psykoterapeutti Erja Kemilä tuntee erityisherkkyyden hyvin. Hän on kouluttanut myös esimiehiä ominaisuuden tunnistamiseen.

"Erityisherkkien kohdalla jaksaminen ja kuormittuminen ovat työelämän erityisiä haasteita. Herkkä ihminen jaksaa tehdä paljon työtä, venyy ja on hyvin tunnollinen työntekijä ja kestää vaativiakin paineita, mutta herkkyys voi altistaa voimakkaalle väsymiselle. Esimiehen tehtävä on tällöin ottaa tämä henkilökohtaisena ominaisuutena huomioon esimerkiksi työn suunnittelussa ja mitoittamisessa. Jo työturvallisuuslaki velvoittaa tähän", Kemilä muistuttaa.

Kemilän mukaan monilla herkillä ihmisillä on hyvin vahva sisäinen ohjautuvuus. He eivät niinkään kaipaa motivointia vaan enemmänkin kannustamista – motivaatio on sisäistä, kannustaminen taas ulkoista. Parasta on, jos erityisherkkä ihminen voi itse säädellä työtään ja työn tekemisen tapojaan.

Herkkyys voi olla haaste mutta myös vahvuutta

Monet erityisherkät tuntevat olevansa jollain tavalla ulkopuolisia tai erilaisia, koska heidän kokemusmaailmansa on hankalaa avata sellaisille, jotka eivät ole samalla tavalla herkkiä.

"Työyhteisön hyväksyvä, kannustava ja lämminhenkinen ilmapiiri ovat erittäin tärkeitä tekijöitä erityisherkän henkilön työssä menestymisen kannalta. Hän saa kapasiteettinsa parhaiten käyttöön erilaisuutta arvostavassa työyhteisössä", Kemilä huomauttaa.

Ominaisuuden tunnistaminen itsessään ja vertaisien löytäminen lisäävät erityisherkän ihmisen itsetuntemusta ja omanarvontuntoa. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan.

Joskus käy niin, että työyhteisössä esimies on itsekin herkkä, jolloin hänen on helppo tunnistaa sama ominaisuus alaisissaan.

Esimerkkinä erityisen haasteellisesta työympäristöstä herkän ihmisen kannalta voisi olla vaikka jonkinlainen avokonttorissa tapahtuva puhelinpalvelutyö. Tätäkään ei ole kuitenkaan välttämätöntä sulkea kokonaan pois: herkkyys ei ole heikkoutta. Mutta kehonhuollosta, palautumisesta ja riittävästä yksinolemisesta huolehtiminen ilman jatkuvaa ärsyketulvaa on tärkeää. Vastuu herkän työhyvinvoinnista on siis sekä yksilöllä itsellään että hänen esimiehellään", Erja Kemilä summaa.

Kirjoittaja: Sipriina Ritaranta