Sanna irtisanoutui nelikymppisenä vakituisesta työstään ja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Uudelle alalle vetivät hoivavietti ja halu oppia hoitamaan varsinkin vanhuksia.
Tutkinnon suorittaminen kesti 3,5 vuotta. Opintojen vaativuus yllätti akateemisesti koulutetun Sannan:
”Kuvittelin, että nappaan tutkinnon tuosta vain, mutta ei se ollutkaan niin. Jouduin lukemaan hillittömästi. ”
Jo opiskeluaikana Sannasta alkoi tuntua, että valinta taisi mennä pieleen. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi loppuun saakka.
Nyt valmistumisesta on kulunut muutama vuosi. Sanna tekee vanhusten vuodeosastolla työtä, joka on fyysisesti hyvin raskasta.
”Selkä ei tahdo kestää, ja käsissäni on alkava nivelrikko. Pari vuotta sitten sain riesakseni myös sydämen rytmihäiriöt.”
”Se, että lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei ollut hyvä ratkaisu. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että vanhemmalla iällä krempat lisääntyvät.”
Kaikista ei ole hoitoalalle
Jokin aika sitten Sanna puolitti viikoittaisen työaikansa. Muuten hän ei jaksaisi. Työn kuormittavuutta lisäävät kiire ja se, että sairaanhoitajan on hallittava valtava määrä tietoa muun muassa lääkkeistä.
”Koen hirveän stressaavaksi potilaan terveydentilan arvioinnin: Viittaavatko oireet flunssaan vai uusiutuneeseen syöpään? Onko kehittymässä keuhkokuume tai aivoinfarkti?”
Muita ammatinvaihtajia Sanna neuvoo pohtimaan tarkasti, millaiseen työhön he sopivat. Kaikki eivät pärjää esimerkiksi hoitoalalla:
”Kannattaa miettiä, pelottavatko toimenpiteet, kuten verikokeiden ottaminen. Tai pystyykö antamaan ensiapua henkilölle, joka on kaatunut ja josta valuu verta valtoimenaan.”
Työn keventäminen vaikeaa
Sanna haluaisi nykyistä kevyempään työhön, vaikkapa sellaiseen, johon kuuluisi enemmän paperitöitä. Aikoinaan hän ajatteli, että pääsisi sairaanhoitajana tekemään ”kaikkea mielenkiintoista”.
Hän on kyllä hakenut kevyempiä ja kiinnostavampia tehtäviä, mutta ei ole tullut valituksi: ”Pitäisi olla terveystieteen maisterin paperit tai pitkä työkokemus hoitoalalta.”
Jälkeenpäin ajatellen entinen työ sopi Sannalle hyvin. Sillä alalla on kuitenkin niukasti töitä tarjolla.
”Yritän katsoa elämää huumorin avulla. Ajattelen, että jaksan vielä tämän päivän. Onhan tämä ollut eräänlainen koulu. Ainakin olen oppinut paljon terveydenhoidosta.”
Itsetuntemus auttaa valinnassa
Psykologi Ulla Mäki Uudenmaan TE-toimistosta sanoo, että ammattia vaihtava ottaa aina jonkinlaisen riskin. Täyttä varmuutta ei voi saada etukäteen. Toisaalta on paljon keinoja, jotka auttavat ammatinvalinnassa.
”Ensinnäkin kannattaa miettiä, mihin asioihin työssä toivoo muutosta, mitä tavoittelee, mikä kiinnostaa tai innostaa. Missä on kokenut onnistuvansa? Mitkä asiat ovat olleet hankalia tai vaikeita?”
”Lisäksi on hyvä pohtia, mitä muutos käytännössä vaatii, mihin omat voimavarat riittävät ja miten toimeentulo järjestyy mahdollisen opiskelun aikana. Myös läheisten tuki voi olla tärkeää uranvaihtajalle”, Mäki sanoo.
Jututa ammatissa toimivia
Ulla Mäen mukaan toinen perusasia itsetuntemuksen lisäksi on tiedon hankkiminen niistä vaihtoehdoista, joita harkitsee. Hyviä tietolähteitä ovat kyseisissä ammateissa toimivat ihmiset ja oppilaitosten opinto-ohjaajat.
Ammattien kuvauksia ja uratarinoita voi lukea Ammattinetti-verkkopalvelusta, jota ylläpitää työ- ja elinkeinoministeriö.
Kun jokin ammatti kiinnostaa toden teolla, sen sopivuutta itselle voi testata työkokeilulla aidossa työympäristössä. Kokeilu kestää enintään puoli vuotta. Tyypillinen aika on pari kolme kuukautta.
Kokeiluun lähtevä etsii kiinnostavan paikan itse. Työkokeilusopimuksen solmivat kokeilija, kokeilupaikka ja TE-toimisto. Työpaikalle ei aiheudu kustannuksia, ja vakuutusturva tulee kuntoon sopimuksen myötä.
Kyse ei ole työsuhteesta, joten palkkaa ei makseta. Jos kokeilija on työtön työnhakija, hän saa edelleen sen työttömyysturvan, johon hän on muutenkin oikeutettu.
Isot päätökset kriisin jälkeen
Uutta suuntaa miettivä voi hakeutua TE-toimiston ammatinvalinta- ja uraohjaukseen, vaikkei hän ennestään olisi toimiston asiakas. Ohjaus voi tarkoittaa tapaamisia psykologin kanssa TE-toimistossa tai puhelinkeskusteluja Työlinjan uraohjauspalvelussa.
Jotkut Ulla Mäen asiakkaista ovat uupuneita ja kuormittuneita työssään. Heillä on kiire löytää jokin ratkaisu.
"Siinä on se riski, ettei jaksa pohtia asiaa riittävästi. Kriisin aikana virheratkaisujen todennäköisyys kasvaa. Ennen isoja päätöksiä olisi hyvä antaa tilanteen hiukan tasaantua, jos se suinkin on mahdollista."
Mäen mielestä "väärissäkin" valinnoissa voi nähdä myönteisiä puolia. Vaikka kokee kouluttautuneensa työhön, jota ei haluakaan tehdä, koulutuksen tuomaa osaamista voi ehkä hyödyntää jossain toisessa ammatissa tai tehtävässä.
"Virheet ovat harvoin täydellisiä umpikujia. Aina löytyy jokin reitti eteenpäin."
(Sannan nimi on muutettu.)
Kommentointi