Työpaikkakiusaaminen tarkoittaa toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä.
Noin viisi prosenttia suomalaisista työntekijöistä kokee tulleensa kiusatuksi viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kiusaaja on useimmiten työtoveri, toiseksi yleisimmin lähiesihenkilö.
”Kun kiusaaja on esihenkilö, hänen valta-asemansa tekee tilanteesta erityisen vaikean. Asemansa takia esihenkilö pystyy halutessaan hankaloittamaan jonkun työntekoa enemmän kuin kollega”, sanoo johtava konsultti Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.
”Myös asian puheeksi ottaminen on astetta vaikeampaa silloin, kun kokee esihenkilönsä käyttäytyvän epäasiallisesti.”
Kalavainen on tukenut ja valmentanut esihenkilöitä sekä auttanut työyhteisöjä konfliktitilanteiden ratkaisemisessa. Hän on asiantuntijana Työterveyslaitoksen Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennuksessa.
Ikävä päätös ei ole kiusaamista
Kiusaaminen voi ilmetä esimerkiksi mustamaalaamisena, työyhteisön ulkopuolelle sulkemisena, loukkaavana kommentointina tai tietojen pimittämisenä.
Huutamisen ja nimittelyn kaltainen käytös on helpompi tunnistaa kiusaamiseksi kuin työnteon hienovarainen vaikeuttaminen. Kiusaamista voi olla esimerkiksi se, että työntekijälle annetaan kohtuuttomia työtehtäviä tai aikatauluja.
”Toisaalta aika moni tunnistaa työssään, että aikataulut ja työmäärä ovat kohtuuttomia. Silti kyse ei ole kiusaamisesta, vaan koko työyhteisön tilanteesta tai ongelmista työn organisoinnissa”, Susanna Kalavainen huomauttaa.
Joskus työntekijä kokee kiusaamiseksi asiat, jotka kuuluvat esihenkilön normaaliin työnjohto- eli direktio-oikeuteen. Esihenkilöllä on oikeus esimerkiksi jakaa tehtäviä ja huolehtia siitä, että työt sujuvat. Vaikka esihenkilön päätös ei miellyttäisi työntekijää, se ei tee siitä kiusaamista.
Tavoitteena ratkaisujen löytäminen
Susanna Kalavainen suosittelee, että työntekoa ja yhteistyötä haittaavat asiat otettaisiin puheeksi mahdollisimman varhain – jo ennen kuin tarvitsee edes miettiä, ovatko ne kiusaamista vai eivät.
”Jos kokee esihenkilönsä käytöksen hankalaksi, häntä kannattaa lähestyä sillä ajatuksella, miten yhteistyön saisi sujumaan. Tavoitteena on siis ratkaisujen löytäminen.”
Kalavaisen mukaan on tärkeää, että esihenkilö saa tiedon siitä, millainen käytös kuormittaa työntekijää. Esihenkilöiden kyvyssä ottaa tämä tieto vastaan on eroja:
Toiset havahtuvat ja miettivät omaa toimintaansa uudella tavalla. Taustalla voi olla väärinkäsityksiä tai huonoa viestintää. On ihan mahdollista, että esihenkilö muuttaa johtamistapaansa niin, että se vastedes tukee työntekijää paremmin.
Joidenkin esihenkilöiden voi olla vaikea tunnistaa itsessään työntekijän puheeksi ottamaa käyttäytymistä. He saattavat kieltää ongelman, vähätellä sitä tai selittää kaiken johtuvan vain työntekijästä.
Esihenkilöllä on yleensä esihenkilö
Mitä sitten tehdä, jos esihenkilö käyttäytyy epäasiallisesti, mutta keskustelu hänen kanssaan ei johda mihinkään?
Susanna Kalavainen neuvoo ottamaan selville, onko työpaikalla toimintamallia epäasiallisen käyttäytymisen selvittämiseen. Siinä on ohjeet asian eteenpäin viemiseen.
Pääperiaate on, että jos asia ei etene oman esihenkilön kanssa, mukaan otetaan esihenkilön esihenkilö. Silloinkin tavoitteena on ratkaisujen etsiminen.
”Pienellä työpaikalla esihenkilöllä ei välttämättä ole varsinaista esihenkilöä. Silloin tukea ja neuvoja voi pyytää vaikkapa työterveyshuollolta, luottamusmieheltä, työsuojelutehtävässä toimivalta tai omalta ammattiliitolta”, Kalavainen sanoo.
”Toimitusjohtajan esihenkilö on yrityksen hallitus. Tiedän tapauksia, joissa hallituksen puheenjohtaja on käynnistänyt selvittelyn, joka koskee ylimmän johdon käyttäytymistä.”
Älä lykkää puuttumista
Susanna Kalavainen puhuu työpaikkakiusaamisen nollatoleranssin puolesta. Se tarkoittaa, että työpaikalla ei suvaita kiusaamista eikä minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä.
”Jos syntyy epäilys epäasiallisesta kohtelusta, se selvitetään toimintamallien mukaan. Kaikki ilmoitukset eivät osoittaudu kiusaamiseksi, mutta asioita ei saa jättää selvittämättä.”
Kalavainen on nähnyt, että huono käytös saa monesti jatkua liian pitkään. Siihen puuttumista lykätään esimerkiksi sillä perusteella, että työntekijät eivät tee ilmoituksia omilla nimillään. Samasta henkilöstä voi kuitenkin tulla useita ilmoituksia.
”Huolta saattaa herättää sekin, että tietyn esihenkilön alaisuudesta hakeudutaan jatkuvasti pois. Kyllä johdolle silloin syntyy velvollisuus lähteä katsomaan, mistä on kysymys ja pitäisikö asialle tehdä jotain. Se on vastuun ottamista, ei vakoilemista tai salapoliisintyötä.”
Työpaikan kulttuuri kuntoon
Susanna Kalavainen oli mukana Sopuisa-tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin työpaikan toimintakulttuurin ja kiusaamisen yhteyksiä. Hanke vahvisti sitä käsitystä, että esihenkilöt tarvitsevat työkaluja ja koulutusta kiusaamisen vähentämiseksi työpaikalla.
Työterveyslaitoksen Työpaikkakiusaamisen nollatolerenssi -verkkovalmennus on yksi keino kehittää esihenkilöiden osaamista.
”Kun esihenkilöt saavat tietoa ja työkaluja, he näkevät ilmiön kokonaisvaltaisemmin. Kyse on paljolti ennaltaehkäisystä, työpaikan kulttuurista ja siitä, että asiat selvitetään viivyttelemättä.”
Kalavaisen mukaan valtaosa esihenkilöistä pyrkii tekemään työnsä hyvin. Aina siihen ei ole riittävästi aikaa tai resursseja, eikä se onnistu niin hyvin kuin itse haluaisi.
Työpaikkakiusaaminenkaan ei ole vain yksittäisen esihenkilön pulma – ei edes silloin, jos häntä itseään syytetään kiusaamisesta.
Aiheesta lisää:
Työkaluja kiusaamisen vähentämiseen työpaikalla: Työpaikkakiusaamisen nollatolerenssi -verkkovalmennus
Apua haastavan tilanteen selvittelyyn: Työpaikan konfliktitilanteiden ratkaisut | Työterveyslaitos (ttl.fi)
”Hyvät säännöt, mutta minua ne eivät koske” – vastuuton työkäytös ärsyttää (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi
Se, että hain työpaikkaa tiettyihin tehtäviin ja sitten ne eivät olleetkaan niitä tehtäviä, joita hain, o n mielestäni kiusaamista alusta alkaen.
Muutin jopa toisella paikkakunnalle sen työpaikan takia. Minulle valehdeltiin alusta lähtien. Sitten olin muuttanut, käyttänyt kesälomani ja rahani muuttoon, menin typpaikalleni - ja tehtävä ei ollutkaan sitä, mihin olin hakenut.
Sitten vaan sanottaan, että he käyttävät "työnjohto-oikeutta". JÄtin ihanan työpaikkani saadakseni tällaista epäinhimillistä kohtelua osakseni. Minut huiputettiin menemään työhln, jot a kukaan muu ei halunnut tehdä.
Se oli silkka petos. Kuten arvta saattaa, lähdin pois siitä paikasta heti kun sain jotain parempaa tilalle Silti: olin käyyttänyt rahaani, menettänyt kaksi kesälomaani turhuuteen, pakkaamiseen ja muuttamiseen - sen takia, että työnantaja valehteli. Ja että se ei muka merkitse mitään? Minulla oli alusta lähtien valaehteleva esimies. Luota häneen nyt sitten jatkossa.