Millaista on olla kanssatutkija? Esittävän taiteen ammattilaiset kertovat

Kymmenet esittävän taiteen ammattilaiset ovat olleet mukana tutkimassa ja kehittämässä epäkohtiin puuttumisen työkulttuuria alallaan. Kysyimme kahdelta kanssatutkijalta, millaista on toimia tutkimusryhmän jäsenenä.
-

Oletko kuullut kanssatutkijoista? He osallistuvat tutkimuksen tekoon aktiivisemmin ja syvemmin kuin esimerkiksi haastateltavan roolissa. He antavat panoksensa tutkimustyöhön oman työnsä ohessa.

Työterveyslaitoksen Floor is Ours! -hankkeessa on ollut mukana noin 40 esittävän taiteen ammattilaista kanssatutkijoina. Yhdessä Työterveyslaitoksen tutkijoiden kanssa he ovat tutkineet ja kehittäneet epäkohtiin puuttumisen kulttuuria alallaan.

Tutkimuksen vetäjä, vanhempi asiantuntija Susanna Visuri Työterveyslaitoksesta kertoo, että kanssatutkijuutta ei aiemmin ole juurikaan käytetty menetelmänä työturvallisuuden tutkimuksessa.

”Saimme idean muutama vuosi sitten, kun tutkimme turvallisuuskulttuuria esittävien taiteiden alalla. Eräs teatterilainen pohti, miten me ulkopuoliset tutkijat muka voisimme kehittää heidän alaansa.”

Halu parantaa työturvallisuutta toi kanssatutkijaksi

Floor is Ours! -tutkimuksessa vapaaehtoisista kanssatutkijoista muodostettiin kuusi ryhmää eri puolille Suomea. Ryhmät kokoontuivat viisi kertaa noin puolen vuoden aikana.

Juuso-Matias Maijanen oli mukana yhdessä ryhmässä. Hän työskentelee muun muassa läheisyysohjaajana. Siinä tehtävässä hän rakentaa läheisyyskohtauksia live-esityksiin näyttelijöiden ehdoilla, koko työryhmän työtä tukien.

Maijanen on freelancer, jonka työyhteisöt ja työryhmät vaihtuvat. Esimerkiksi viime syksyn aikana hänellä oli kuusi työnantajaa. Kanssatutkijaksi hän halusi, koska työturvallisuuden parantaminen on tärkeää.

”Pidän siitä ajatuksesta, että voisimme tehdä työtä ja samalla voida hyvin. Yhteisenä päämääränämme on kuitenkin nykyistä ammatillisempi ja turvallisempi työskentely esittävien taiteiden parissa.”

Kanssatutkijat keskustelivat ja peilasivat kokemuksiaan

Kanssatutkijoiden ja tutkijoiden yhteisissä tapaamisissa keskusteltiin paljon. Keskustelujen pohjana käytettiin aineistoa, jota kanssatutkijat tuottivat ja keräsivät tapaamisten välillä.

Aineistona olivat alalla toimivien ihmisten haastattelut ja heidän kirjoittamansa tarinat. Niissä korostui työturvallisuuden psykososiaalinen puoli, varsinkin kokemukset epäasiallisesta käyttäytymisestä.

”Mielekkäintä tutkimusprosessissa olivat keskustelut. Kaikille ryhmäläisille oli tullut vastaan samantapaisia tilanteita. Pystyimme peilaamaan niitä toisiinsa ja löytämään yhteisiä tekijöitä”, Juuso-Matias Maijanen sanoo.

”Olin osa tutkimusryhmää. Kyse ei ollut siitä, että joku tekee havaintoja minun työstäni. Minä tein havaintoja työstäni, ja tutkijat auttoivat sanoittamaan niitä ja käänsivät kokemukseni tutkimuskielelle.”

Kanssatutkija osaa kysyä kollegoiltaan oikeita asioita

Asiakaspalvelutyöntekijä Anu Varjonen on työskennellyt Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa lähes 30 vuotta. Hän toimii myös hallinnon osastojen luottamushenkilönä.

Luottamustehtävän takia hän on kiinnostunut työhyvinvoinnista ja siitä, miten epäasialliseen kohteluun voisi puuttua entistä paremmin. Se sai hänet lähtemään kanssatutkijaksi Floor is Ours! -tutkimukseen.

”Oli ihana päästä puhumaan kollegoiden kanssa. Pidin siitä, että ryhmässämme oli niin freelancereita kuin pienissä työyhteisöissä ja isoissa taloissa työskenteleviä.”

Tutkimusaineiston kerääminen sujui hyvin, eikä siihen mennyt ylettömästi aikaa. Varjonen löysi työpaikaltaan ongelmitta esimerkiksi tarinoiden kirjoittajia. Hän uskoo, että samalla alalla oleva kanssatutkija pystyy esittämään kollegoilleen juuri oikeat kysymykset.

Epäasialliseen kohteluun pitää pystyä puuttumaan heti

Anu Varjonen sanoo, että Työterveyslaitoksen tutkijoiden kanssa oli helppo tehdä töitä. Tutkijoiden ammattitaito näkyi siinä, miten he vetivät tapaamisia ja onnistuivat poimimaan ydinkohdat pitkistäkin tekstiaineistoista.

Hän odottaa tutkimukselta ennen kaikkea työkaluja siihen, miten tarttua epäasialliseen kohteluun ja vallankäyttöön heti, kun sitä ilmenee. Luottamushenkilönä hän pystyy viemään tutkimustietoa käytäntöön omassa organisaatiossaan.

”Meidän talossamme on tehty jo paljon. Siitä huolimatta kaikki eivät välttämättä uskalla kertoa huonosta kohtelusta. Taustalla voi olla pelkoa seurauksista – esimerkiksi siitä, että jokin työkeikka jää saamatta.”

Juuso-Matias Maijanen on sitä mieltä, että Floor is Ours! -tutkimuksessa on kyse paremman maailman luomisesta pikkuhiljaa. Hän haluaisi vaikuttaa esittävien taiteiden alalla koko polkuun:

”Polku alkaa vaikkapa jonkun teatteriharrastuksesta tai innostuksesta tanssiin. Polku jatkuu siihen asti, että tämä henkilö jää terveenä eläkkeelle työstä, jota on rakastanut koko ikänsä. Se polku saisi olla mielekäs ja täynnä hyvinvointia.”

 

Aiheesta lisää:

Floor is Ours! Puuttumisen kulttuurin kehittäminen esittävien taiteiden työyhteisöissä (tutkimushankkeen esittely). Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos ja yhteistyötahot. Voit osallistua keskusteluun sosiaalisessa mediassa #StagelleTurvallisesti

Esittävän taiteen turva- ja hyvinvointiraideri



Kanssatutkijat – voimaantumisen kokemuksia tutkimuksen parista (Susanna Visurin ja Heli Ansion blogikirjoitus)

Turvallisuuskulttuuri ja turvallisuudesta tinkiminen esittävien taiteiden työssä (Työelämän tutkimus Vol 21 Nro 1, 2023)

Jaa sisältö somessa!