Huijarisyndroomasta kärsivää riipii ristiriita todellisen ja koetun minän välillä.
”Huijarisyndrooma tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö on menestyvä ja ulkoisesti hyvässä asemassa, mutta pelkää paljastuvansa huijariksi”, kuvailee ilmiötä Työterveyslaitoksen psykologi Mari Järvinen.
Tarkkaan ei tiedetä, miten tämäntyyppiset ajatusmallit syntyvät, mutta syyt ovat Järvisen mukaan usein syvällä kunkin henkilöhistoriassa.
”Esimerkiksi hyväksynnän hakeminen, täydellisyyden tavoittelu tai liiallinen tunnollisuus voi juontaa juurensa lapsuuden kokemuksista, kouluajoista tai ulkopuolisuuden tunteista esimerkiksi ystävyyssuhteissa.”
Median maalaama kuva ”huijarista” on tyypillisesti nuori lahjakas nainen, mutta todellisuudessa ilmiö on laajempi. Nuorilla työntekijöillä riski tuntea itsensä huijariksi saattaa toki olla suurempi, sillä heillä ei vielä ole yhtä paljon työkokemusta kuin vanhemmilla kollegoilla. Tällöin ajatukset huijariudesta voivat entisestään vahvistua:
”Hyvän koulumenestyksen jälkeen siirtyminen työelämään voi olla rankkaa: enää ei ole selkeitä toimintamalleja eikä samanlaisia mittareita omalle pärjäämiselle kuin koulu- ja opiskeluaikana.”
Paljastumisen pelko uuvuttaa
Huijarisyndrooma voi vaikuttaa merkittävästi työelämään ja työssä pärjäämiseen. Työhaastattelussa itsensä huijariksi tunteva voi väheksyä osaamistaan, palkkatoive jää alhaiseksi tai työpaikalla eteneminen tyssää, kun esimiesvastuu hirvittää.
”Uupumisen riski on myös suuri, jos jatkuvasti kokee toimivansa jollain lailla epäluonnollisesti tai itselleen väärällä tavalla. Riskit ovat yksilön kannalta melko suuret, jos tilanne jatkuu pitkään”, Mari Järvinen huomauttaa.
Kannattaa pohtia, onko uravalinta oma valinta vai hyväksynnän hakemista lähipiiriltä tai yhteiskunnan silmissä. ”Jos tuntuu siltä, ettei ole itselleen sopivassa työssä, kannattaa miettiä vaihtoehtoja”, Järvinen neuvoo.
Yksi ajatusmalleja muokkaava keino on totutella myös mokaamiseen: ”Esimerkiksi draaman tai improvisoinnin kautta voi löytää keinoja käsitellä tilanteita, joissa tuntuu, että hallinta pettää.”
Teksti: Jenna Antila
Kommentointi