”Työ antaa jotain sellaista, mitä rahalla ei voi korvata”

Työpiste-verkkolehti kysyi lukijoilta, mitä työ heille merkitsee ja onko heidän suhteensa työhön muuttunut vuosien mittaan. Osalle vastanneista työ merkitsee ennen kaikkea mielekästä tekemistä:

• "Työ tuottaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia. Sen merkitys on elämässäni valtavan suuri."
• "Parhaimmillaan työssä on olo, että homma on hallussa ja teen jotain merkityksellistä. Kun työstä innostuu, se on enemmän kuin 8–16 ja vie hyvällä tavalla mukanaan."
• "Mielekäs ja merkityksellinen tekeminen. Kuka jaksaisi kauan kanniskella vettä pohjattomaan kaivoon?"

Jotkut kertoivat työskentelevänsä lähinnä toimeentulon takia. Jos tulisi lottovoitto, työnteko loppuisi siihen ja joku toinen saisi paikan.

• "Työn tarvitsen, jotta saan ruokaa, asunnon ja muun välttämättömän elämään. Mutta sen ei pidä olla koko elämä."
• "Päämotivaattorini on raha. Teen työtä, jossa tehokkuuteni ja raaka työn tekeminen kasvattavat tilipussia. Valehtelisin, jos väittäisin, että saan kiksejä työni sisällöstä, vaikkei se vastenmielistäkään ole."

Rytmiä arkeen, porukka johon kuulua

Vanhempi tutkija Anu Järvensivu Työterveyslaitoksesta sanoo, että lukijoiden vastauksissa näkyy työn merkityksen koko kirjo.

”Yksi ääripää on, että työllä ansaitaan rahaa hyvään vapaa-aikaan. Silloin työllä on pelkästään välinearvo. Työn itseisarvo edustaa toista ääripäätä.”

Ääripäiden välissä on muita merkityksiä, kuten arjen rytmittyminen ja työpaikan sosiaaliset suhteet. Yksi vastaaja kirjoitti näin:

Tärkein merkitys työssä on toisten ihmisten seura. Olen yksineläjä ja tuttavapiirini on pieni, sukulaisiakin vain kourallinen. Ainoa paikka, missä tunnen kuuluvani johonkin porukkaan, on työpaikka.

Työn arvo nousee tiukkoina aikoina

Anu Järvensivun mukaan työn merkitys ja arvo kasvavat aina huonossa työllisyystilanteessa. Silloin huomataan, etteivät työssäkäynti ja toimeentulo ole itsestäänselvyyksiä:

Nyt ollessani työtön haaveilen siitä, että voisin vielä tehdä työtä, josta nautin. Tyytyisin silti vähempäänkin, kunhan tekemisessä on jotain järkeä ja siitä saa palkkaa.

”Työn arvon nouseminen voi vaikuttaa jaksamiseen kielteisestikin. Kun työpaikoista kamppaillaan kovaa, työntekijän pitää ehkä panostaa työhön 120 prosenttia, jotta saa säilyttää paikkansa”, Järvensivu sanoo.

Työpiste-verkkolehden kyselyyn vastanneilla oli kokemusta siitä, että irtisanomiset, organisaatiomuutokset ja huono johtaminen voivat muuttaa suhtautumista työhön:

• "Kun raha puhuu työhyvinvoinnin ohi, työmäärä kasvaa kohtuuttomaksi ja virheiden mahdollisuus lisääntyy. Uupumus ja suorittaminen muuttavat työn pakkopullaksi."
• "Olin sitotunut työntekijä ja ajattelin työnantajan parasta. Olin oppinut, että työnantajaa tulee kunnioittaa. Kymmenen vuotta sitten toimenpiteet työpaikalla muuttivat käsitystäni. Tuli muutoksia, jotka aiheuttivat epävarmuutta."

Elämäntilanne ja -kokemus vaikuttavat

Työelämän ikävien muutosten lisäksi suhde työhön saattaa muuttua elämäntilanteen mukaan niin kuin tällä vastaajalla:

Palasin juuri työelämään kahden pienen lapsen äitinä. Pystyn panostamaan työhön vain kahdeksan ja neljän välisen ajan. Nautin työstäni, mutta enää en jaksa ottaa kipinää esimerkiksi työpaikan epäkohdista. Olen ”vain” töissä täällä. Tärkeintä elämässäni ovat ne kaksi, jotka haen kotiin työpäivän jälkeen.

Myös elämänkokemus vaikuttaa. 62-vuotias vastaaja kertoi ajattelevansa työstä nyt aivan eri lailla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Hänestä mielekäs työ antaa jotain sellaista, mitä rahalla ei voi korvata:

Jos töitä on ja vointi on tällainen, jatkan varmaankin työntekoa ainakin pari vuotta. Työ ei enää ole niin tärkeää kuin aiemmin. Olen huomannut, ettei vesilasiin jää kuoppaa, kun otan sormeni lasista pois. Työ on kuitenkin mielekästä ja pakottaa käyttämään päätä. Työyhteisönkään merkitystä en vähättele.

Osa työstä ihanaa, osa ikävää

Työelämän tutkija Anu Järvensivu ei usko, että työn merkitys ihmisen elämässä olisi radikaalisti muuttumassa.

”Välillä on esitetty, että nuori sukupolvi ei viitsisi tehdä juuri minkäänlaista työtä, vaan vaatisi siltä ihan ihmeellisiä merkityksiä. En ole löytänyt väitteelle todistusaineistoa tutkimuksista.”

”Nuorten ongelmana eivät ole heidän odotuksensa, vaan se, löytävätkö he ylipäätään mitään työtä.”

Järvensivu uskoo siihen, että tulevaisuudessa omat työtehtävät ja tulot pitää koota useasta eri lähteestä. Muutos liittyy myös työn merkitykseen:

”Voi käydä niin, että ihminen saa tehdä osittain sellaisia tehtäviä, jotka hän kokee tosi mielekkäiksi. Toimeentuloaan turvatakseen hän joutuu tekemään myös sellaista, mikä ei oikein iske tai tuntuu jopa ikävältä.”  

Aiheesta lisää:

Työn merkityksellisyys kannattelee, mutta työn ei tarvitse olla elämää suurempaa (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)