Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden toimitus sai lukijalta kirjoituksen. Nimimerkki Ladies 50+ rules? haluaa herättää keskustelua vaihdevuosista – työelämän, työuran ja työterveyshuollon näkökulmasta:
”Kipuilin muutama vuosi sitten niin sanotun viidenkympin kriisin kanssa. Kriisi kohdistui ensi sijassa omaan naiseuteeni ja parisuhteeseeni. Mietin, pystynkö vielä urheilemaan sillä tasolla kuin haluan ja onko tuo kotona asuva harmaantuva, tylsä tyyppi se, jonka kanssa tämä elämä menee näin.
Koin, ettei tämä tuska valunut työhön, vaan siellä uskalsin tehdä isoja päätöksiä, suunnata uraani ja tuli hienoja voittoja.
Pääsin vaiheesta läpi keskustelemalla puolison kanssa ja hyväksymällä, että kaikki liikunta, johon vielä pystyn ja josta nautin, on myönteistä.
Nyt muutaman vuoden seesteisen elon jälkeen huomaan, että ylitseni pyyhkii kuumia aaltoja. Kainalot kastuvat, hikoilen, olo on tuskainen. Ihan sama, onko työ- tai vapaapäivä, oireet tulevat ja menevät. Mikä ärsyttävintä, tämä häiritsee minua etenkin työssä. Ei nimittäin ole miellyttävä ajatus joutua hikoilemaan kesken tärkeän palaverin tai seminaarin.
Ounastelen siirtyneeni vaihdevuosiin. Katselin taannoin toimistolla ympärilleni. Kovin montaa kohtalotoveria ei taida olla, vaan kollegat ovat joko nuorempia tai vanhempia – tai miehiä.
Jälleen edessä on tilanne, että työtehtäviini kuuluu isojen kokonaisuuksien johtaminen, nopea reagointi, päätösten tekeminen ja pitkäjänteinen valmistelu. Onko siis tarkoitus, että teen tätä ’tuskan hiki otsalla’, varapaita laukussa?
Ehkä. Varasin toki ajan gynekologille keskustellakseni vaihtoehdoista. Uskon, että tässäkin auttaa liikunnan jatkaminen ja itsestä huolehtiminen. Silti hieman huolestuttaa, tuovatko nämä muutokset mukanaan mielialamuutoksia tai muuten haasteita jaksamiseen.
Haeskelin myös tietoa netistä, mutta näyttää, että vaihdevuodet ovat olleet keskustelussa lähinnä viihdetaiteilijoiden osalta.
Miksi me akateemiset, lasikattoja kolkuttelevat naiset emme käy keskustelua? Vai onko niin, että työelämässä menestyvän 50-vuotiaan naisen pitää olla sukupuoleton ja kova, vailla inhimillisiä ominaisuuksia?
Vaikka vaihdevuosioireeni huolestuttavat, olen täysin vakuuttunut, etteivät ne aidosti vaikuta mitenkään työsuoritukseeni. Päinvastoin – todennäköisesti vain sisuunnun ja käännän mahdolliset hikikarpalot leikinlaskuksi.
Haluaisin silti, että tämäkin elämänvaihe voisi olla osa työurakeskustelua ja esimerkiksi työterveyshuolloilla olisi tarjota tietopaketti eri vaihtoehdoista. Ja löytäisinkö kohtalotovereita ja verkostoituisimme?”
Mielekäs työ lisää myös vaihdevuosia elävän hyvinvointia
Pyysimme Eva Helaskoskea ja Salla Toppinen-Tanneria kommentoimaan lukijan kirjoitusta. Helaskoski on työterveyshuollon asiantuntija, ja Toppinen-Tannerin erikoisalaa ovat työkyky ja työura. He toimivat Työterveyslaitoksessa yksikön johtajina.
Molempien mielestä kirjoittaja on tärkeällä asialla – koskettavathan vaihdevuodet kaikkia naisia työuran varrella:
”Työura on Suomessa keskimäärin 36 vuoden mittainen. Siihen mahtuu monenlaisia vaiheita työtehtävien muutoksista aina oman perhetilanteen ja terveydentilan muutoksiin.
Työkykykin vaihtelee läpi työuran. Siihen vaikuttavat elämän eri osa-alueet, myös yksityiselämän tapahtumat ja kokemukset.
Kunkin elämä muodostaa yksilöllisen, ainutlaatuisen kokonaisuuden, mutta jaamme joitain vaiheita tai virstanpylväitä joko kaikkien muiden tai tunnistettavan vertaisryhmän kanssa.
Vaihdevuodet kohtaavat kaikkia naisia keski-iässä, useimmiten työuran loppupuoliskolla. Yli puolet 45–64-vuotiaista suomalaisista naisista kokee vaihdevuosiin liittyviä oireita. Ne saattavat vaikuttaa työhön ja muuhun elämään.
Vaihdevuosiin liittyvät fyysiset oireet ovat seurausta munasarjojen estrogeenituotannon vähenemisestä. Oireiden kirjo ja voimakkuus ovat hyvin yksilöllisiä.
Kirjoittajan kuvaamat hikoilupuuskat ovat tavallisimpia vaihdevuosiin kuuluvia oireita. Naisista jopa neljä viidestä kokee näitä kuumia aaltoja vaihdevuosien yhteydessä. Kuumia aaltoja voi esiintyä päivisin ja myös öisin, jolloin ne usein häiritsevät nukkumista.
Vaihdevuosioireet saattavat vaikuttaa mielialaan tai jaksamiseen etenkin, jos yöunet häiriintyvät. Joidenkin tutkimusten mukaan oireet voivat lisätä työn vaatimusten kuormittavuutta työkyvyn ja työhyvinvoinnin kannalta eli vaikuttaa työssä jaksamiseen.
Vaikutus saattaa kuitenkin olla senkin suuntainen, että työ vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin myös vaihdevuosia elävillä naisilla.
Vaihdevuosioireet on hyvä ottaa puheeksi esimerkiksi työterveyslääkärin vastaanotolla. Vaihtoehtoja oireiden hallitsemiseksi voi pohtia yhdessä.
Hormonikorvaushoito lieventää yleensä estrogeenitason laskuun liittyviä oireita. Monet naiset kokevat myös, että esimerkiksi riittävä lepo ja säännöllinen liikunta ovat tärkeitä keinoja oireiden lievittämiseksi.
Suurimmalla osalla naisista työkokemus, taidot ja osaaminen ovat ehtineet karttua vaihdevuosiin tultaessa. Ammatillinen itsetuntemus ja itseluottamus ovat vahvistuneet.
Parhaassa tapauksessa ihmiset pystyvät työuransa aikana hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Kokemuksen karttuessa esimerkiksi kokonaisuuksien hahmottaminen ja oleellisten asioiden tunnistaminen helpottuvat.
Yleensä vaihdevuodet ajoittuvat perhe-elämän kannalta vaiheeseen, jossa lapset ovat jo isompia. Käytössä on aiempaa enemmän aikaa ja energiaa työhön tai muuhun omaan tekemiseen. Jos työ on itselle mieluisa elämänsisältö, siihen pystyy ehkä panostamaan uudella tavalla. On mahdollista, että työstä myös nauttii entistä enemmän.
Kaiken kaikkiaan ihmiset pystyvät parantamaan työhyvinvointiaan myös erilaisten muutosten keskellä. Muutosten kielteisiä vaikutuksia voi vähentää esimerkiksi niin, että suuntautuu itselle merkityksellisiin asioihin, hyödyntää vahvuuksiaan sekä kehittää omaa työtään ja osaamistaan.
On totta, että vaihdevuodet voisi huomioida nykyistä paremmin sekä työurakeskustelussa että työterveyshuollon ohjeistuksissa.”
Kommentointi
Olen käynyt työterveyden vastaanotoilla työssä jaksamisen vuoksi monesti: terveydenhoitajalla, työterv.lääkärillä, työpsykiatrilla, lyhytpsykoterapiassa ja fysioterapiassa. Kukaan ei puhu ääneen vaihdevuosista. Joskus olen itse maininnut. Ja näkeehän minusta, että kärsin niistä ja vaikuttaa uneeni, keskittymiskykyyni, muistiin. Miksi niihin ei saa diagnoosia?