Digitaalinen työelämä vaatii meiltä jatkuvasti uusia taitoja, kun digillä on lähes jokaisessa ammatissa yhä keskeisempi rooli. Jos lakkaamme oppimasta, emme pysy enää mukana siinä kaikessa, mitä työelämä ja arkemme vaatii. Tämän osaamisen kehittämistä varten tarvitsemme mahdollistajia: toisia ihmisiä, riittävästi aikaa ja digirohkeutta.
Oletko itse ollut tilanteessa, jossa tarvitset digin äärellä apua? On kyse sitten keskustelusta, jossa pohditaan uutta toiminnanohjausjärjestelmää, muristaan toimimattomasta printteristä tai ihmetellään työpilvipalvelun asetuksia, kukaan ei ole seppä syntyessään.
On tunnistettu, että juuri työelämä on yksi tärkeimmistä digitaitojen kehittymisen mahdollistajista. Mutta miten pitää huolta osaamisesta, jos tuntuu että jaksaminen aina muuttuvien ja uusien digiratkaisuiden äärellä alkaa loppumaan? Siinä kohtaa tarvitaan organisaatiolta digirohkeutta.
Tekevälle sattuu mutta tekemättä ei voi olla
Digirohkeus on sitä, että teemme muuttuneen ohjelman tai laitteen kanssa, mitä etenemiseen vaaditaan koetusta epävarmuudesta tai turhautumisesta huolimatta. Tarvitsemme arjessamme digirohkeutta päivittäin, on sitten kyse junalipuista, matkalaskuista tai tilausjärjestelmän kiemuroista. Jos tässä ajassa digirohkeus loppuu kesken, loppuu tekeminenkin.
Digirohkeus kasvaa parhaiten ympäristöissä, joissa meillä on toimivat ja turvalliset, tarpeeseen vastaavat välineet sekä riittävästi tukea niiden käyttöön. Tämä periaate on meille tuttu perinteisen perehdyttämisen parista, ja sama koskee myös digitaalista työympäristöämme. Digirohkeus kukoistaa, kun koemme onnistumisia ja innostumista, koska juuri motivaation kautta uskallamme toimia.
On tärkeä tunnistaa, että digirohkeus ei ole yksilön asennekysymys vaan työelämässä organisaation vastuulla. Digirohkea työpaikka tarjoaa tarvittavan tuen ja toimivat välineet, jotta teknologia tekee sen mikä tehtävänä on: palvelee ihmistä, ihmiselle sopivalla tavalla.
Digirohkeassa työyhteisössä uskalletaan vaatia, että työssämme on toimivat ja turvalliset, tarpeeseen vastaavat välineet, riittävästi tukea niiden käyttöön ja aikaa opetteluun. Tulevaisuudessa ei siis enää riitä että “osaa asioita”, vaan osaamistamme määrittelee se, miten kykenemme yhdessä oppimaan uusia taitoja.
Olettamisesta yhdessä oppimiseen
Miten mahdollistamme jatkuvan muutoksen äärellä sen, että meillä on riittävät resurssit uusien digitaitojen oppimiseen? Emme voi vain heittää ihmisiä uusien asioiden äärelle ja odottaa, että jokainen löytää itsekseen perille. Organisaation pitää huolehtia, että ihmisillä on uudelle taipaleelle riittävät eväät ja hyvää matkaseuraa.
Tarvitsemme myös luvan turhautua, pettyä ja ärsyyntyä toimimattoman digin äärellä – nämä tunteet haastavat työpaikan eri toimijat dialogin äärelle. Vain sanoittamalla tarpeet voi saada tukea ja apua. Vain antamalla palautetta ja löytämällä kehittämisen tarpeet, voidaan tehdä muutoksia käytäntöihin ja ohjelmistoihin.
Ohjelmistotkaan kun eivät ole ikuisia, vaan muutokset, joita niihin tehdään, syntyvät ihmisten käsissä. Digirohkeassa työyhteisössä uskalletaankin nähdä, että osaamattomuuden tunnistaminen on avain osaamisen kasvamiseen.
Osaaminen kuuluu työsuojelun agendalle yhä enemmän: perehdytyksestä tulee jatkuvaa, koska muutos ei pysähdy. Yhdessä oppimisen rutiineista rakentuu sekä työturvallisuutta että työhyvinvointia tukeva tekijä.
Blogitekstin toinen kirjoittaja Piia Niilola on toimivan digiarjen asiantuntija. Työssään hän on erikoistunut ihmiskeskeiseen digitalisaatioon sekä palveluiden ja liiketoiminnan johtamiseen.
Lisätietoja:
Työsuojelupäivät järjestetään Tampere-talossa ja verkossa 14.–15.1.2025. Teemana on Digitalisaatio ja työsuojelu – voimavaroja vai kuormitustekijöitä? Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan: Työsuojelupäivät | Työterveyslaitos
Digi on myös työsuojeluasia | Työterveyslaitos (Työterveyslaitoksen blogi)
Kommentointi