Toisissa teknologinen kehitys herättää hekumallisen optimismin, ajatuksen siitä, mitä kaikkea uusi ja tuntematon meille mahdollistaakaan. Jossakussa muussa tuntematon herättää lähinnä ahdistusta, huolta ja pelkoja.
Molemmat ovat tietenkin samaan aikaan aivan yhtä oikeassa ja väärässä.
Tammikuussa järjestetyillä Työsuojelupäivillä pohdittiin digitalisaation merkitystä työsuojelutoiminnassa, työturvallisuuden ja terveyden edistämisessä.
Tapahtumassa kuultiin esimerkkejä, joissa teknologinen kehitys oli mahdollistanut esimerkiksi aiempaa turvallisemman työskentelyn suurella rakennustyömaalla. Siellä kypäriin kiinnitetyt bluetooth-lähettimet yhdistettynä rakennuksesta luotuun tietomalliin antoivat reaaliaikaista tietoa työntekijöiden olinpaikasta työmaalla.
Kuultiin myös ajatuksia siitä, että digi ja teknologia eivät ole vain väline tehdä työtä. Ne ovat työympäristö, jossa työsuojeluasiat tulisi hoitaa aivan yhtä ryhdikkäästi kuin perinteisemmissäkin ympäristöissä.
Ja todellakin, työsuojelu kuuluu myös niille työpaikoille, joissa tehdään lähinnä tietotyötä ilman puristumisen tai putoamisen riskiä.
Ihminen edellä digiin
Kaikissa puheenvuoroissa toistui teema: ihminen edellä digiin. Teknologia ja ihmisen välinen suhde, sosiotekninen järjestelmä, on se, mihin meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ei siis kiiltävien sovellusten ihastelemiseen, eikä toisaalta menneen maailman romantisoimiseen.
Sain kunnian käyttää Työsuojelupäivien viimeisen puheenvuoron. Tuli mieleen, että emme ehkä ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa: teknologia kehittyy huimaa vauhtia, emmekä oikeastaan voi olla ihan varmoja, mihin se kehittyy ja millä tavalla.
Nostin esille esimerkkejä tunnetuista ja ankarasti pieleen menneistä ennustuksista, esimerkiksi Bill Gatesin ”640 kilotavua pitäisi riittää kaikille” (Gates muuten kiistää koskaan sanoneensa näin, mutta mene ja tiedä).
Tarkoitus ei ollut niinkään harjoittaa jälkiviisautta, josta Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija meitä varoittaa *. Tarkoitus oli osoittaa, että suurten muutosten edessä moni esittää varmoina pitämiään väitteitä. Ja ne voivat pitää paikkansa. Tai mennä todella raskaasti pieleen.
Mitä sitten ajattelen, että pitäisi tai voisi tehdä? Pohdin puheenvuorossani seuraavia sanoja:
- uteliaisuus
- mahdollisuudet
- kriittisyys
- fokus
- halu kokeilla
- rohkeus myös peruuttaa.
Ajattelen, että on tärkeää säilyttää uteliaisuus uuden edessä. Kyky pohtia asioita useammista näkökulmista. Ajattelen, että uudessa on hyvä nähdä mahdollisuuksia, mutta myös suhtautua lupauksiin kriittisesti. Käärmeöljyn kauppamiehiä kun riittää.
Olennaista olisi säilyttää perustehtävä huomion keskipisteenä ja nähdä muuttuva teknologia nimenomaan keinona perustehtävän hoitamiseen – ei itsetarkoituksena. Rohkeus kokeilla, joskus varsin keskeneräisiäkin versiota, ja pohtia niiden mahdollisuuksia.
Ja toisaalta, kyky myös pyörtää tehtyjä valintoja ja päätöksiä silloin, kun perustehtävän hoitamiseen ei saada hyötyjä tai hyöty on korvautunut suorastaan haitalla.
Olemme joka tapauksessa matkalla sinne, missä kukaan ei ole aiemmin ollut. Mennään sinne ihminen edellä.
* ” Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan... Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin...” (Veikko Huovisen kirjasta Havukka-ahon ajattelija)
Lisätietoja:
Työterveyslaitos järjesti Työsuojelupäivät tammikuussa 2025. Teemana oli "Digitalisaatio ja työsuojelu – voimavaroja vai kuormitustekijöitä?".
Tavataan ensi vuoden Työsuojelupäivillä 13.–14.1.2026!
Kommentointi