Eräänä päivänä minua kehuttiin töissä. Se tapahtui jopa kahdesti, eri asioista ja eri ihmisten kanssa.
Otin kehut vastaan ihan hyvin. Olen oppinut, että ei saa ainakaan tyrmätä kehuja, ei vähätellä itseään eikä siirtää kehuja muille. Täytyy osata olla ylpeä itsestään ja tekemisistään.
Mutta loppupäivän ja -illan kieriskelin epämääräisessä huonossa olossa. Kun lievä kouristus vatsanpohjassa jatkui seuraavanakin päivänä, päätin vähän kuunnella sitä.
Jokainen tulkitsee
Työpaikka voi tehdä paljon tukeakseen työhyvinvointia. Minulle on tärkeää esimerkiksi, että työaika joustaa, liikunnan harrastamista tuetaan ja yhteisöllisyyttä pidetään yllä järjestämällä yhteistä tekemistä.
Työyhteisölläkin on suuri merkitys. Koen, että omassa tiimissäni pyrimme käsittelemään hankalia asioita ja tilanteita, opettelemme ymmärtämään toisiamme paremmin, annamme palautetta – sekä rakentavaa kritiikkiä että kehuja onnistumisista.
Olen siis tyytyväinen siihen, miten oma työyhteisöni toimii.
Mutta sitten tulee se jokaisen sisäinen maailma: Miten minä koen muut ihmiset? Miten minä tulkitsen tilanteita? Miten minä suhtaudun itseeni ja työhöni?
Kelpaamattomuus on yksi vaihtoehto tulkita
Noin kuusi vuotta sitten sairastin työuupumuksen. Olin tuolloin yksinyrittäjä ja sinnittelin taantuman keskellä pienillä tuloilla. Väsyin loputtomaan ponnisteluun.
Kun uupumus sai otteen, ajatukseni olivat lähinnä negatiivisia. Oloani leimasi jatkuva, raastava tunne siitä, että en ole tarpeeksi hyvä. Vaikka kukaan ei sanonut mitään, tulkitsin senkin kritiikiksi ja olin varma, että en kelpaa.
Paranin uupumuksesta levolla ja tuella, jossa oleellista oli minulle sopiva keskustelukumppani. Opin tunnistamaan haitalliset ajatuskuviot, sanomaan pääni sisällä niille vastalauseita ja ymmärtämään, että esimerkiksi kelpaamattomuus on vain yksi vaihtoehto tulkita. Se on ehkä aivoilleni automaattisin, mutta se ei ole ainoa eikä etenkään totta.
Minusta olisi silti hölmöä ajatella, että toipumisen myötä kaikki ikävät ajatukset katoaisivat täysin, että uupumuksen ja kelpaamattomuuden tunteita ei enää koskaan olisi. Kun kehuja nykyään tulee, jokin sisäinen ensireaktioni edelleen on, että en ansaitse sitä, että joku on erehtynyt.
Silloin oleellisinta on hyväksyä tuo tunne ja huomata, että tämä olisi yksi tulkintapolku, jota en kuitenkaan valitse. Ja kun huomaan väärän polun aktivoituneen, en ala sättiä itseäni siitä, etten osaa ajatella oikein, vaikka pitäisi olla parantunut. Valintaani nimittäin seuraavat myös armo ja myötätunto itseäni ja ajatuskuvioitani kohtaan.
Valitsen mieluummin kukoistamisen
Pidän itsestäni huolta. Minä olen se, joka ajatuskulkuni määrää. Ja kun en takertunut kelpaamattomuuteen enkä pitänyt kehujia erehtyneinä, vaan otin palautteet vastaan, tapahtui muutakin mukavaa kuin ilo hyvin tehdystä työstä.
Kehut nimittäin sysäsivät minut tuunaamaan työtäni. Tajusin, että asiat, joista minua kehuttiin, ovat myös niitä, joiden tekemisestä eniten nautin. Päätin siis alkaa toimia aktiivisesti niin, että saan tehdä niitä enemmän.
Vaihdoin kelpaamattomuuden kukoistamiseen.
PS. Työterveyslaitos on juuri julkaissut uuden Työn tuunaamisen pikaoppaan!
Blogin kirjoitti Sinikka Tierna.
Kommentointi