Ja niin tuli se päivä, kun piti osana tutkimuksemme rahoittajan loppuraportointia vastata kysymykseen ”Miten alkuperäiset hakemuksessa asetetut tieteelliset tavoitteet saavutettiin?”.
Tutkimuksemme Työntekijän e-terveyspalveluiden käyttöä ennustavat tekijät (TyeTy) päättyi viime vuoden lopussa. Yhtenä osana hanketta teimme katsauksen, jossa selvitimme erilaisten digitaalisten interventioiden vaikuttavuutta työkyvyn tuessa sairauden hoidon ohella.
Digitaalisella interventiolla tarkoitetaan sellaista teknologiaa hyödyntävää hoitoa tai kuntoutusta, jolla on suunniteltu alku ja loppu. Ne voivat olla ajasta ja paikasta riippumattomia, minkä voi ajatella lisäävän interventioiden houkuttelevuutta käyttäjän sekä käyttöön ohjaavan ammattilaisen silmin, kun vastaanottokäynteihin liittyvää ajan sovittelua ei edellytetä.
Olimme vuoden aikana kahlanneet läpi yli 5000 alkuperäistutkimusta ja päätyneet lopulta vain muutamaan kymmeneen hakukriteerit täyttävään tutkimukseen. Tiedossa kuitenkin oli, että digitaalisia interventioita on 2000-luvun alusta tutkittu kiihtyvällä tahdilla. Mikä mätti?
Olennaista tutkimustietoa puuttuu
Erilaiset digitaaliset interventiot ovat niin kansainvälisesti kuin kansallisesti integroituneet osaksi perusterveydenhuolto- ja työterveyshuoltotasoista sairauksien hoitoa erilaisten terveyskäyttäytymisen muokkauksesta hyötyvien pitkäaikaissairauksien hoidossa. Luulisi siis, että rahoittajan kysymykseen vastaaminen olisi helppoa.
Selvitimme, onko digi-interventioista hyötyä työkyvyn tuessa sairauden hoidon lisäksi. Kuka digi-interventioista hyötyy työkyvyn tuessa ja miksi?
No se sentään kävi selväksi, että digi-interventioiden vaikuttavuutta on tutkittu pääasiassa vain toimihenkilöillä ja ylemmillä toimihenkilöillä, toisin sanoen asiantuntijatehtävissä toimivilla. Suorittavaa työtä tekevillä näyttöä vaikuttavuudesta ei ole senkään vertaa.
Noustaessa tiedon hierarkiassa ylöspäin kävi niin kuin monissa systemaattisissa katsauksissa käy: tuloksemme osoittivat enemmän tiedon puutteita kuin useita, toisiaan johdonmukaisesti tukevia tuloksia.
Työn muokkausta tai työkykyä ei tutkittu
Vaikka työkyky kuvaa yksilön voimavarojen ja osaamisen sekä työn vaatimusten välistä tasapainoa, oli kaikissa interventioissa kohde huomattavan yksilökeskeinen. Vaikka tutkimushenkilöt olisi rekrytoitu heidän työpaikoiltaan, ei työn muokkausta tehty tai edes sanalla mainittu. Siitä huolimatta, että työn muokkauksen tiedetään tukevan työkykyä.
Monet tutkimukset nojautuivat mielenterveyshäiriöiden pitkään etä- ja digihoidon perinteeseen, jossa hyödynnetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja sen sovelluksia henkilön terveyskäyttäytymisen ja ajattelutapojen tukemiseksi. Useita kymmeniä näistä tutkimuksista kuitenkin myös karsiutui pois, koska tutkimukseen ei sisältynyt työkykyä tai sitä kuvaavia muuttujia.
Lisäksi vain harva tutkimus selvitti, miten sairauden oireiden väheneminen on yhteydessä työkyvyn muutokseen. Rivien välissä tehtiin rohkea olettamus, että työkyky on synonyymi sairauden oireiden vaikeusasteelle.
Nyt tarvitaan rohkeaa keskustelua
Emme pystyneet vastaamaan siihen, kuka digi-interventiosta hyötyy työkyvyn tuessa tai miksi, vaikka tämän tiedon pitäisi olla aivan keskeinen suunniteltaessa hoitopolkuja. Työkyvyn tuki pitäisi saada kohdistettua sitä eniten tarvitseville. Suomen maantieteelliset haasteet hoitoon pääsemisessä eivät ole poistumassa mihinkään.
Kuitenkin näyttää siltä, että digitaalisten interventioiden hyödyistä työkyvyn tuessa on saatavilla vain yksittäisiä satunnaistettuja tutkimuksia. Ne ovat toki parempia kuin mielipide, joka jää tiedon hierarkiassa jo varsin alas. Yksittäisten tutkimusten pohjalta pitäisi tehdä isoja hoitopolkujen kehittämiseen tähtääviä ratkaisuja.
Kannustaisinkin nyt kaikkia digi-interventioiden kehittämistä miettiviä huomioimaan työkyvyn osana interventiota ja sen vaikuttavuuden seurantaa. Kannustaisin myös interventioiden valintaan vaikuttavia kysymään, heijastuvatko intervention vaikutukset työkykyyn. Ovatko intervention sisällöt merkityksellisiä työkyvyn kannalta?
Rohkeampaa keskustelua tarvitaan, jotta digi-interventiot kehittyvät paitsi sairauden hoidossa myös työkyvyn tuessa. Tällä hetkellä digi-interventioiden kehitys työkyvyn tuessa nojaa oletuksiin.
Lisätietoja:
Työntekijän e-terveyspalveluiden käyttöä ennustavat tekijät – TyeTy (tutkimushankkeen esittely)
Kommentointi