Esittävien taiteiden alalla työskentelevistä useampi kuin neljä kymmenestä raportoi kyselyssä* joutuneensa työssään yhteen tai useampaan tapaturmaan kahden viime vuoden aikana. Pahimmillaan henkilölle oli sattunut työtapaturma melkein kerran kuukaudessa.
Kaatumisia korkokengissä juostessa tai näkyvyyttä rajoittava maski päässä. Putoamisia näyttämöltä tai huoltotasolta. Isoon liikkuvaan lavasteeseen iskeytymisiä. Törmäämisiä pimeässä lavasteisiin tai toisiin ihmisiin. Äkillistä kuormittumista esimerkiksi raskaita elementtejä nostettaessa huonossa asennossa tai siirrettäessä painavia, kalliita soittimia ”naurettavilla roudausreiteillä”. Leikkaavan, terävän tai karhean esineen aiheuttamia vahingoittumisia.
Vakaviltakaan tapaturmilta ei ole vältytty, sillä reilu neljännes kertoi olleensa mukana produktiossa tai työtilanteessa, jossa joku on joutunut vakavaan tapaturmaan. Hälyttävintä on kuitenkin taidekentän yleinen kokemus (45 prosenttia vastaajista) siitä, että pikkutapaturmia pidetään alalla normaalina osana jokapäiväistä työtä.
”Nolla tapaturmaa" on muutosmatka
Monilla toimialoilla on omaksuttu nolla tapaturmaa -ajattelu, jonka ytimessä on visio jokaisen oikeudesta turvalliseen ja sujuvaan työhön. Moni työpaikka onkin jo saavuttanut kunnianhimoisen nollan tapaturman tavoitteen.
Se on jatkuvaan parantamiseen perustuva pitkä matka, jossa ei ole pikavoittoja. Yhteistä muutosmatkoille on se, että turvallisuus ei enää olekaan ”yksityiskohtiin tarttumista tai nillittämistä”.
Turvallisuudesta puhutaan. Turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet otetaan vakavasti. Läheltä piti -tilanteita tai pieniä tapaturmia ei ohiteta olankohautuksella ja työhön kuuluvina, vaan niistä otetaan yhdessä opiksi. Työt sujuvat jouhevammin ja turvallisesti, kun perstuntuman sijaan toiminta suunnitellaan ennalta. Autetaan ihmistä onnistumaan työssään. Iloitaan onnistumisista.
Vaikka tapaturmien vaarat ovat alan töissä ilmeisiä, kyselyyn vastanneiden näkemyksissä oman työn vaara-, kuormitus- ja haittatekijöistä korostuivat eniten psykososiaaliset tekijät. Stressi ja kohtuuttomat onnistumispaineet. Työnmäärä ja kiire. Työajat ja kaksiosainen työpäivä. Huoli ja epävarmuus tulevasta. N
olla tapaturmaa -tavoitteen rinnalle sopivat hyvin tavoitteet esimerkiksi nollasta työuupumustapauksesta sekä nollasta kiusaamis- ja häirintätapauksesta. Muillakin toimialoilla nolla tapaturmaa -ajattelu on laajentunut numeerisesta tavoitteesta visioksi, joka kattaa tapaturmien lisäksi muita ei-toivottuja asioita.
Turvallisuuden arvostus punnitaan ristiriitatilanteissa
Turvallisuus syntyy arjen valinnoista. Turvallisuuden arvostus punnitaan kuitenkin alasta riippumatta, kun vaakakupeissa ovat turvallisuus ja jokin muu asia. Esimerkiksi silloin, kun haluttua taiteellista ratkaisua ei olekaan mahdollista toteuttaa turvallisesti olemassa olevilla resursseilla tai aikatauluilla. Tai silloin, kun ”lavastuksesta puuttuu kaide, koska se ei näytä hyvältä”.
Se, mihin ratkaisuun tällaisessa ristiriitatilanteessa päädytään, paljastaa työpaikan ja alan turvallisuuskulttuurin. Juuri turvallisuuskulttuurilla, alan vakiintuneilla toimintatavoilla ja johtamisella on merkittävä vaikutus yksilön ja ryhmän arjen valintoihin.
Hyvät käytännöt leviävät yhteistyöllä
Karunkin nykytilanteen tunnustaminen on kehittämiselle välttämätöntä. Alan toimijoiden osaaminen ja resurssit turvallisuuden varmistamiseen vaihtelevat, ja yhteistyöllä hyvät käytännöt saadaan leviämään koko alalle.
Meidän Floor Is Yours -hankkeemme syntyi, kun kenttä tunnisti tarpeen kehittää esittävien taiteiden toimialan turvallisuuskulttuuria yhdessä ja varmistaa, että jokainen pääsee terveenä töistä kotiin.
*Luvut ja lainaukset perustuvat Floor is Yours! Turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittäminen esittävissä taiteissa -hankkeessa vuonna 2018 kerättyyn kyselyaineistoon (N=802). Kyselyn vastaajat ovat muun muassa teatterin, tanssin, musiikin, oopperan ja sirkuksen aloilla työskentelevää taiteellista, teknistä ja hallinnollista henkilökuntaa eri kokoisista organisaatioista sekä itsensätyöllistäjiä.
Kommentointi