Leipuri allergisoituu jauhopölylle ja sairastuu astmaan. Hänellä todetaan ammattitauti. Rakentajan työilmassa on paljon pölyä, ja hän oirehtii työssään. Tutkimuksissa todetaan astma. Hänen astmansa ei kuitenkaan ole ammattitauti, vaan työhön liittyvä sairaus. Miksi näin on?
Lainsäädännössä on tarkasti määritelty, mitkä sairaudet voivat olla ammattitauteja. Ammattitaudit ovat sairauksia, jotka ovat todennäköisesti ja pääasiallisesti aiheutuneet työssä olevasta fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä.
Ammattitaudin aiheuttajaksi epäillyn tekijän ja taudin välillä tulee olla tieteellisesti tunnettu syysuhde eli kyseinen tekijä voi aiheuttaa kuvatunlaisen sairauden. Lisäksi on osoitettava, että tutkittavan henkilön sairaus johtuu tästä tekijästä.
Rakennustyömaan yleisen pölyisyyden ja astmaan sairastumisen välillä ei ole todettu riittävän vahvaa tieteellistä syy-yhteyttä. Sen vuoksi kyse ei rakentajan tapauksessa ole ammattitaudista. Hänellä on kuitenkin työhön liittyvä sairaus, ja sen tunnistaminen on tärkeää.
Maailman terveysjärjestö WHO on 1980-luvulla määritellyt työhön liittyväksi sairaudeksi kaikki työhön osallistuvassa väestössä esiintyvät sairaudet, joiden syntyyn, kulkuun tai ennusteeseen työllä on vaikutusta. Rakentajan kohdalla kyse on sairaudesta, jonka oireita työ pahentaa.
Työhön liittyvillä sairauksilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys
Työhön liittyvät sairaudet ovat huomattavan yleisiä. On arvioitu, että jopa 50 prosenttia työterveyshuollon vastaanotolla hoidetuista sairauksista olisi työhön liittyviä. Työhön liittyvillä sairauksilla onkin suuri yhteiskunnallinen merkitys.
Niistä aiheutuu runsaasti tutkimus- ja hoitokustannuksia, merkittävää työkyvyttömyyttä ja työn tuottavuuden heikkenemistä. Työhön liittyvät sairaudet tuleekin tunnistaa, ja niihin tulee kohdistaa aktiivisia työterveyshuollon ja työpaikan toimia.
Työhön liittyvien sairauksien tunnistamisen helpottamiseksi ja aktiivisten toimien käynnistämiseksi on työterveyshuollon oppaissa pitkään suositeltu, että sairauden mahdollinen yhteys työhön ja vaikutus työkykyyn kirjattaisiin jokaisen käynnin yhteydessä sairauskertomukseen.
Yhtenäisestä kirjaamisesta on annettu valtakunnallinen suositus, ja arvioinnit ovat osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää työterveyshuollon Avohilmo-tietosisältöä. Yhtenäisen kirjaamisen toteutumisessa on kuitenkin vielä tehtävää.
Yhtenäisen kirjaamisen tuottama tieto auttaa päätöksenteossa
Yhtenäinen kirjaaminen ja tietojen kerääminen valtakunnalliseen rekisteriin tarjoaisi monenlaisia hyötyjä:
Se mahdollistaisi kansallisen tason tiedon saamisen siitä, kuinka paljon työterveyshuolloissa hoidetaan työhön liittyviä sairauksia, kuinka suuressa osassa käyntejä todetaan tarve työkyvyn tukitoimille ja minkälaisia työterveyshuollon ja työpaikan toimenpiteitä käynnistetään edellä mainittujen hoitamiseksi. Näin työhön liittyvien sairauksien yhteiskunnallisesta merkityksestä saataisiin lisää tietoa.
Työterveyshuoltoon kertyisi samalla tietoa, joka mahdollistaisi sille nykyistä aktiivisemman roolin työhön liittyvien sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä sekä työkyvyn systemaattisemman tukemisen. Työterveyshuollon sairaanhoitoa ja resursseja kyettäisiin suuntaamaan entistä tarkoituksenmukaisemmin. Tieto auttaisi tekemään yhä parempaa työterveysyhteistyötä.
Yhtenäisen kirjaamisen kautta tuotettu tieto auttaisi kirkastamaan työterveyshuollon roolia osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisjärjestelmää. Tieto auttaisi myös vertailemaan työterveyshuoltojen toimintaa.
Tuotettua tietoa voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa – kansallisen ja paikallisen tason ohjauksessa. Tällainen tieto olisi kansainvälisestikin ainutkertaista.
Lisätietoja:
Mitä työterveyshuollossa tehdään? Siitä saa entistä parempaa tietoa (Sari Nissisen ja Satu Soinin blogikirjoitus)
Kommentointi