Aivoinfarkti on yleisin aivoverenkierron häiriö. Siihen sairastuu Suomessa vuosittain arviolta 3000 työikäistä. Korkeampi ikä on merkittävä riskitekijä sairastumiselle, mutta myös elintavat vaikuttavat suuresti.
Tutkimusten mukaan entistä useampi alle 50-vuotias sairastuu länsimaissa aivoinfarktiin. Työelämässä ollaan entistä iäkkäämpinä, joten tämäkin lisää aivoinfarktin todennäköisyyttä työelämässä olevilla.
Valtaosalla aivoinfarktiin sairastuneista on alkuvaiheessa kognitiivisia tai tunne-elämään liittyviä vaikeuksia ja väsymystä. Hoitojen kehittymisestä huolimatta noin puolelle sairastuneista jää pysyvämpiä tiedonkäsittelyn vaikeuksia.
Sairastumisen jälkeen työntekijällä voi olla vaikeuksia esimerkiksi tarkkaavuuden ylläpidossa, muistissa, kielellisissä toiminnoissa tai näköhahmotuksessa – sen mukaan, millä aivoalueella tukos sijaitsi. Lisäksi kuormittumisherkkyys ja väsymys ovat tavallisia jälkioireita.
Työelämän kognitiivisten vaatimusten kasvun vuoksi lievemmätkin oireet voivat olla työkyvyn kannalta merkittäviä.
Kognitiivista kuormitusta työssä lisäävät käsiteltävän informaation määrä, työn keskeytykset, rauhaton ympäristö, aikapaine, monen tehtävän samanaikainen tekeminen ja työssä tapahtuvat muutokset.
Työn vaatimusten ja työntekijän toimintakyvyn välinen tasapaino vaikuttaa siihen, miten työhön paluu onnistuu sairastumisen jälkeen ja millaista työkyvyn tukea työntekijä tarvitsee.
Työn kognitiivinen muokkaus helpottaa työhön palaamista
Fyysisiin sairauksiin ja vammoihin liittyviä työn muokkauksia ja apuvälineitä osataan työelämässä hyödyntää jo varsin hyvin, mutta tiedonkäsittelyn heikentymiin kohdentuvaa tutkittua tietoa ja osaamista on selvästi vähemmän.
Kognitiivinen työn muokkaus tarkoittaa sellaisia työpaikan toimia, joilla työ ja työympäristö saadaan tiedonkäsittelyn vaatimusten osalta vastaamaan työntekijän työ- ja toimintakykyä. Työn muokkausten suunnittelua varten on olemassa toimintamalli, joka tekee muokkausprosessin näkyväksi kaikille osapuolille.
Kognitiivinen työn muokkaus voi tarkoittaa esimerkiksi työaikajärjestelyjä, kuten lyhennettyä työaikaa tai työaikajoustoja. Työtä voidaan myös organisoida uudelleen esimerkiksi rajaamalla sitä ja karsimalla pois tiedonkäsittelyn näkökulmasta haastavimpia työtehtäviä tai tekemällä osittain etätyötä.
Työympäristöä voidaan muokata kiinnittämällä huomiota kognitiiviseen ergonomiaan. Se tarkoittaa esimerkiksi, että vähennetään keskeytyksiä ja häiriöitä, työntekijä siirtyy avotilasta omaan työhuoneeseen tai parannetaan esteettömyyttä.
Teknologiset apuvälineet ja sovellukset voivat helpottaa työn tekemistä, keskittymistä, muistamista ja ajanhallintaa. Työn muokkausta ovat myös työtoverin tai esihenkilön antama apu ja työmatkaan liittyvät ratkaisut.
Onnistunut työhön paluu ja siihen liittyvä kognitiivinen työn muokkaus vaativat työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon saumatonta yhteistyötä. Työnantaja tuntee työpaikan olosuhteet ja työn vaatimukset. Työterveyshuolto osaa arvioida, miten sairaus vaikuttaa työntekijän työkykyyn.
Muokkausten suunnittelussa työterveyshuollon vastuulla on sovittaa yhteen erikoissairaanhoidon välittämä tieto työntekijän toimintakyvystä ja tiedot työn vaatimuksista.
Työhön paluusta aivoinfarktin jälkeen on tulossa tutkimustietoa
Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) yhteistyönä on meneillään tutkimushanke Työn muokkaus aivoinfarktin jälkeen työhön palaamisen tukena. Sitä rahoittavat Työsuojelurahasto, HUS ja Työterveyslaitos.
Hankkeessa selvitämme, voiko kognitiivisella työn muokkauksella tukea aivoinfarktin sairastaneiden työhön paluuta. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää työhön palaamisen tukena myös muiden tiedonkäsittelyyn vaikuttavien sairauksien ja tilojen yhteydessä.
Lisätietoja:
Työn muokkaus aivoinfarktin jälkeen työhön palaamisen tukena (Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen esittely)
Toimintamalli madaltaa kynnystä työn muokkaukseen (Irmeli Pehkosen ja Nina Nevalan blogikirjoitus)
Kymmenen kysymystä työn muokkauksesta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi