Yksinäisyyden kokemus on henkilö- ja tilannekohtaista. Se hävettää, ja siitä on vaikea kertoa. Yksinäisyys jättää aina jäljen, ja sen on tutkimuksissa esitetty olevan monen yhteiskunnallisen ongelman juurisyy.
Kansalliseen FinTerveys 2017 -tutkimukseen vastanneista naisista 8 ja miehistä 6 prosenttia koki itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi. Kyseisessä tutkimuksessa naiset arvioivat työkyvykseen 8,2 ja miehet 8,0 pistettä (0 en pysty lainkaan työhön – 10 työkykyni on parhaimmillaan). Oletamme kuitenkin, ettei vastaajien joukossa ole kattavasti edustettuna vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työttömien joukko, sillä vain harvat heistä vastaavat väestötason kyselyihin.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme yksinäisyyden yhteyttä työkykyyn Kykyviisari-aineiston perusteella. Kykyviisari on kysely, jonka avulla vastaaja itse arvioi työ- ja toimintakykyään.
Kykyviisari-kyselyä käytetään Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja viiden hankkeissa, mutta myös osana virallisen palvelujärjestelmän palveluita. Kyselyyn on tähän mennessä vastannut lähes 19 000 erilaisiin hankkeisiin osallistujaa ja sosiaali-, terveys-, kuntoutus- tai työllisyyspalvelussa asioinutta henkilöä. Aineiston erityisyyttä valottaa se, että vastaajista suurin osa (81 prosenttia) on työttömiä ja heistä suurin osa on ollut pitkään työttömänä.
Lähdimme selvittämään tästä aineistosta vastaajien kokemusta yksinäisyydestä ja työkyvystä. Halusimme tietää, miltä tilanne näyttää miehillä, naisilla ja eri ikäryhmissä.
Nuorissa naisissa on paljon yksinäisiä
Kykyviisari-aineistossa naisista jatkuvasti tai melko usein yksinäisyyttä koki 20 prosenttia, miehistä vastaavasti 18 prosenttia. Sekä miehillä että naisilla yksinäisyyden kokemus väheni iän myötä. Yksinäisyyden kokemus korostui alle 25-vuotiailla naisilla, joista peräti 28 prosenttia koki yksinäisyyttä jatkuvasti tai melko usein.
Kykyviisari-aineistossa kaikkien naisten koetun työkyvyn keskiarvo oli 6,2 ja miesten 6,3 pistettä. Tarkasteltaessa itsensä ”jatkuvasti tai melko usein” yksinäiseksi kokevien joukkoa työkyky oli 4,9 pistettä, kun taas ”harvoin tai ei koskaan” itsensä yksinäiseksi kokevien työkyky oli 6,8 pistettä.
Yksinäiseksi itsensä kokevat kokivat siis myös työkykynsä heikommaksi. Ero oli samankaltainen kaikissa ikäryhmissä sekä miehillä että naisilla. Tämän aineiston perusteella yksinäisyyden kokemuksella näyttäisi siis olevan yhteys koettuun työkykyyn. Havainto on tärkeä, sillä koettu työkyky ennakoi työllistymistä ja työssä pysymistä (Saikku & Hannikainen, 2019).
Yksinäisyyden kokemus voi syrjäyttää
Työttömille kasautuu terveydelle sekä työ- ja toimintakyvylle haitallisia tekijöitä, mikä syventää negatiivista kierrettä ja kasvattaa syrjäytymisriskiä (Pensola, 2010). Nykytilanteessa lisääntyvät yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukset mahdollisesti syventävät kierrettä.
Hallitusohjelmassa tavoiteltiin 75 prosentin työllisyysastetta. Kunnianhimoinen tavoite oli luonnollisesti asetettu ennen koronakriisiä. Kriisi on muuttamassa suunnitelmia nopealla aikataululla. Yksinäisyyden kokemukset kertautuvat ja syvenevät. Kriisin jälkeenkään meillä ei ole varaa jättää yhtään työikäistä ulos, vaan kaikki keinot on otettava käyttöön.
Yksi keinoista on sosiaaliturvan uudistus, jossa tarkastellaan muun muassa työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä. Uudistukseen tulee nivoa palvelut, joiden kehittämisessä ja toteuttamisessa lähtökohtana on yksilölähtöisyys.
Lisäksi yksinäisyyden kokemukseen ja muihin syrjäytymisriskiä kasvattaviin tekijöihin sekä niiden vaikutuksiin täytyy kiinnittää huomiota, kun suunnitellaan työllistymistä edistäviä palveluita. Jokaisella tulee olla mahdollisuus osallistua itselleen soveltuvaan toimintaan tai työhön, joka edistää omaa terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä osallisuuden tunnetta.
Kommentointi