Työterveyslaitoksen mediatiedote 16.2.2022
Laajassa tutkimushankkeessa selvitettiin opettajien työhyvinvointia ja sen muutoksia uuden opetussuunnitelman käyttöönoton myötä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten johtamisen laatu ja koulualueen sosioekonomiset tekijät ovat yhteydessä työhyvinvoinnin muutoksiin. Lisäksi kerättiin opettajien kokemuksia opetussuunnitelmauudistukseen ja sen tuomiin muutoksiin liittyen sekä selvitettiin, millaisia työhyvinvointia edistäviä käytäntöjä kouluissa on tunnistettu. Hankkeen kanssa osittain samaan aikaan ajoittuneen koronapandemian vaikutukset opettajien työhön ja työhyvinvointiin valikoitui myös yhdeksi tarkasteltavaksi teemaksi.
Työstressi ja unihäiriöt lisääntyivät
Luokanopettajien työstressi, huoli työmäärän lisääntymisestä, heikentynyt koettu terveys ja unihäiriöt lisääntyivät uuden opetussuunnitelman käyttöönoton myötä (v. 2016-2018 vs. v. 2014) enemmän kuin muilla kunta-alan erityisasiantuntijoilla samana aikana. Myös erityisopettajat ja lehtorit kokivat enemmän huolta työmäärän lisääntymisestä ja lehtorit lisäksi enemmän työstressiä kuin vertailuryhmän työntekijät. Kuormitusta koettiin keskimäärin enemmän sosioekonomisesti heikompien alueiden kouluissa, mutta muutos työhyvinvoinnin riskitekijöissä ei eronnut sosioekonomisesti erilaisten alueiden kouluissa työskennelleillä opettajilla.
– Toisaalta opettajat kokivat työssään voimavaratekijöitä ja he arvioivat yhteistyökyvyn olevan hyvällä tasolla työyhteisöissään. Nämä arviot olivat keskimäärin korkeampia opettajilla kuin vertailuryhmällä kaikkina tarkasteluvuosina, erikoistutkija Maarit Kauppi Työterveyslaitoksesta huomauttaa.
Opetussuunnitelmauudistuksen tuomia konkreettisia muutoksia työhön ja opettajan rooliin olivat muun muassa lisääntynyt oppilaiden itseohjautuvuuden tukemisen tarve, opettajien välisen yhteistyön lisääntyminen, monialaiset oppimiskokonaisuudet sekä muutokset eri aineiden tuntimäärissä. Muutosten työhyvinvointiseuraukset olivat moninaisia.
Korona haastoi koulun arkea
Koronapandemian vaikutukset koulutyön arkeen vaihtelivat. Osa opettajista koki sen muuttaneen opetustyötä merkittävästi, vaikeuttaneen uuden opetussuunnitelman käytäntöjen toteuttamista ja haastaneen työhyvinvointia. Kuormitusta lisäsivät esimerkiksi aikaa vievät koronan ehkäisytoimet, samanaikaisen lähi- ja etäopetuksen järjestäminen, sairastumisen pelko sekä huoli lasten hyvinvoinnista ja oppimisesta.
Monen opettajan mielestä koronarajoitukset myös vähensivät yhteisöllisyyttä. Toisten mielestä pandemian merkitys opetustyöhön oli kuitenkin vähäisempi ja osa oli havainnut korona-ajassa myös myönteisiä puolia, kuten digitaitojen vahvistuminen.
Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen korostuivat voimavaroina
Opettajat kokevat yhteisöllisyyden tärkeäksi voimavaraksi työssään. Hankkeen tulosten perusteella rehtorin ja työyhteisön tuki, työn yhteinen kehittäminen sekä erilaiset vertaistuen mallit koettiin hyviksi onnistuneen muutoksen ja opettajien työhyvinvoinnin tukemisen keinoiksi.
Joissain kouluissa oli otettu käyttöön niin sanottu tutor-opettajamalli, jossa tehtävään koulutetut tutor-opettajat kiertävät eri kouluissa ja tukevat muita opettajia opetuksessa, haastavissa tilanteissa ja uusien ideoiden jakamisessa.
– Tutor-opettajat ovat sparrauskumppaneita, jotka auttavat opettajia uudistamaan työtään ja kehittämään omaa ja kouluyhteisön työtä sujuvammaksi. Myös tutor-opettajille itselleen sparraaminen on antoisaa. Muita auttaessa pääsee haastamaan omaa ajatteluaan ja saa muilta ideoita myös oman luokan opetustyön kehittämiseen. Kun työ sujuu, myös opettajien työhyvinvointi vahvistuu, Kauppi muistuttaa.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kunta10-kyselyyn vuosina 2014, 2016 ja 2018 vastanneet luokanopettajat, erityisopettajat ja lehtorit (n=4804–7028) sekä vuosien 2020–2021 vaihteessa haastatellut opettajat (n=20). Hanketta rahoitti Työsuojelurahasto.
Tutustu loppuraporttiin
Lisätietoja
Erikoistutkija Maarit Kauppi, Työterveyslaitos, p. 043 825 9460, maarit.kauppi [at] ttl.fi (maarit[dot]kauppi[at]ttl[dot]fi)
