Perheystävälliseksi työpaikaksi!

Tervetuloa Perheystävälliseksi työpaikaksi! -koulutuksen pariin. Tavoitteena on, että koulutuksen jälkeen tunnet työn ja muun elämän yhteensovittamisen hyödyt ja hyvät käytännöt, tunnistat yhteensovittamista estävät ja edistävät tekijät ja osaat kehittää työpaikan perheystävällisyyttä.

Tutustu ensin tähän tietopakettiin, joka on koulutuksen ensimmäinen osa. Tee seuraavaksi tietopaketin lopussa oleva välitehtävä. Koulutukseen kuuluu vielä 2-3 tunnin mittainen lähikoulutusjakso, johon saat erillisen kutsun.

Tutustu teemaan katsomalla “Työ ja muu elämä – yhteinen palapeli” -video (kesto 1,5 min).

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen – onnistuuko hyvin vai huonosti?

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen tarkoittaa sitä kokemusta, joka meillä työssä käyvillä on siitä, miten työssä käyminen ja muu elämä sopivat yhteen. Työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä työhön.

Yhteensovittamisen onnistuminen tarkoittaa sitä, että elämä sujuu ja eri elämänalueet, mukaan lukien työ, tuntuvat sopivan kokonaisuuteen luontevasti toisiaan täydentäen. Kun muu elämä ja työ ovat voimavaroja toisilleen, työntekijä tekee parempaa tulosta ja on sitoutunut.

Kun aika, energia ja voimat eivät tunnu riittävän työn ja muun elämän asioiden hoitamiseen ilman ristiriitoja, työ ja muu elämä eivät ole tasapainossa. Ristiriidan kokemus heikentää työhön sitoutumista ja lisää työuupumuksen riskiä sekä poissaoloja.

Työpaikalla pyritään järjestämään työt niin, että ne eivät aiheuttaisi turhaa kuormitusta ja stressiä vaan työ voisi olla voimavara ja henkisen hyvinvoinnin lähde. Tässä pyrkimyksessä työn ja muun elämän yhteensovittamistakin voi tarkastella tapana kehittää henkilöstön työhyvinvointia.

Työn ja muun elämän vuorovaikutusta on kahta laatua

Ristiriitainen vuorovaikutus

• Kokemus siitä, että työ ja muu elämä ovat ristiriidassa keskenään.
• Aika ja energia eivät riitä tai eri elämänalueet ovat muuten ristiriidassa keskenään.
• Ristiriitaa saattaa aiheuttaa kokemus siitä, että työpaikalta, esimieheltä tai työtovereilta saa vain vähän ymmärrysta ja tukea erityisesti perhe-elämän asioihin.
• Ristiriita aiheuttaa stressiä, työuupumusta ja poissaoloja, tyytymättömyyttä työhön ja parisuhteeseen, sitoutumattomuutta työhön ja työpaikan vaihtoaikomuksia sekä vähäisempää panostusta työhön.

Vuorovaikutus voimavarana

• Työ ja muu elämä ovat toistensa voimavaroja ja rikastavat toisiaan.
• Elämänalueelta toiselle siirtyvät voimavarat voivat olla konkreettisia, esimerkiksi opittuja taitoja, tai myönteisten tunnetilojen siirtymistä. Esimerkiksi onnistuneen työpäivän jälkeen menee kotiin hyväntuulisena ja tyytyväisenä.
• Tasapainon kokemus ja tunne siitä, että elämänalueet yhdessä ovat enemmän kuin osiensa summa.
• Tyytyväisyys heijastuu elämänalueelta toiselle ja ihminen voi hyvin.
• Hyvälaatuinen työ (vaikutusmahdollisuudet, sopivasti haasteita) lisää hyvinvointia myös perhe-elämään.

Työntekijä arvioi elämäntilanteensa tarpeet ja sen, miten työ ja työpaikka pystyvät vastaamaan näihin tarpeisiin. Työajat, työpaikan joustot ja myönteinen suhtautuminen saattavat ratkaista työpaikan vaihtamisen tai työhön sitoutumisen.

Sulauttaminen ja rajaaminen selviytymisstrategioina

Moni haluaa pitää esimerkiksi työn ja vapaa-ajan irrallaan toisistaan, jotta elämän eri elementtien ja osa-alueiden välillä säilyisi tasapaino. Toisaalta useat ihmiset antavat mielellään eri alueiden välisten rajojen hämärtyä ja haluavat vaikkapa pidentää työpäivää ja hoitaa omia asioita kesken päivän. Työssäolon ja sen ulkopuolisen elämän rajoja voi myös tietoisesti säädellä hyödyntämällä erilaisia selviytymisstrategioita:

Sulauttaminen (”integration”) tarkoittaa sitä, että työn ja muun elämän rajojen annetaan hämärtyä ja hyödynnetään joustavuutta puolin ja toisin. Sulauttamista on esimerkiksi se, kun etätyöpäivällä vie lapsen koulupäivän kesken hammaslääkäriin tai vapaapäivänään ohjaa puhelimitse kokemattomampaa työntekijää hankalassa työvaiheessa.

Rajaaminen (”segregation”) ”) tarkoittaa rajojen vaalimista ja hyödyntämistä. Rajaaamista on esimerkiksi työn tekemisen rajaaminen työpaikalle ja se, että työaikana ei soita kotiasioihin liittyviä puheluita.

Hyödynnämme yleensä eri tapoja, mutta useimmat tunnistavat itselleen luontaisen tavan toimia. Sen käyttöä voi tietoisesti hyödyntää. Työpaikalla on hyvä tunnistaa nämä yksilölliset tyylit ja keskustella työn ja muun elämän yhteensovittamisen tarpeista kunkin työntekijän kanssa.