3. Miten luodaan perheystävällinen työpaikka?

Perheystävällisen työpaikan luominen on yhteistoimintaa.

Henkilöstön työn ja muun elämän yhteensovittamiseen voidaan vaikuttaa työpaikalla monilla organisaation toiminnan tasoilla (kuva 4).

Kuva 4. Organisaation toiminnan eri tasot yhteensovittamiseen vaikuttajina.

Perhemyönteisten käytäntöjen kirjaaminen ja seuranta

Työn ja muun elämän yhteensovittamiseen liittyvien käytäntöjen kirjaamista ja seurantaa voidaan tehdä eri tavoin.

Perhemyönteisen käytännöt suomalaisilla työpaikoilla -kyselyssä vuonna 2015 kysyttiin työpaikkojen kirjaamis- ja seurantakäytännöistä. Alla yhteenveto tuloksista.

Työpaikalla kirjatut työn ja muun elämän yhteensovittamisen käytännöt

  • Useimmin käytäntöjä kirjattiin työterveyshuollon suunnitelmaan – yli puolella vastaajien työpaikoista toimittiin näin.
  • Seuraavaksi eniten kirjauksia oli tehty tasa-arvosuunnitelmaan ja työsuojelun toimintaohjelmaan (n. 40 % työpaikoista) sekä työhyvinvointisuunnitelmaan/ikäohjelmaan ja henkilöstö- tai koulutussuunnitelmaan (30-35 %).
  • Etätyöohje oli käytössä neljäsosan työpaikoissa.
  • Strategiasta, arvoista tai johtosäännöstä aiheeseen liittyviä kirjauksia löytyi vain reilun viidenneksen työpaikoilta.

Työn ja perheen yhteensovittamisen seuranta työpaikoilla
Yleisimmin työpaikoilla seurattiin työajan joustojen sekä perhe- ja muiden vapaiden käyttöä. Yli puolella työpaikoista työterveyshuolto huomioi työntekijän perhe-elämästä nousevat haasteet. Alle viidennes ilmoitti, että yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat heillä esillä työsuojelutoimikunnan kokouksissa.

Eri toimijoiden rooleja

Onnistuneeseen yhteensovittamiseen tarvitaan työpaikan eri toimijoiden yhteistyötä. Toimijat voivat omasta roolistaan käsin edistää perheystävällistä työpaikkaa. Keskeisiä toimijoita ovat johto ja esimiehet, HR-asiantuntijat, työsuojeluhenkilöstö, luottamusmiehet sekä työterveyshuolto. Myös henkilöstön vastuullinen, toisia huomioiva työkäytös on edellytys työpaikan perheystävällisyyttä tukevalle kulttuurille (kuva 5).

 Työpaikan eri toimijat yhteensovittamisen edistäjinä kuvattuna toisiinsa kytköksissä olevina muodostaen kokonaisuuden.

Kuva 5. Työpaikan eri toimijat yhteensovittamisen edistäjinä (soveltaen Saarelma-Thiel 2009).

Työn ja muun elämän yhteensovittamisen hyvät käytännöt

Seuraavat hyvät työpaikan käytännöt on koottu Työ ja perhe-elämä -ohjelman kyselyissä ja verkkoaivoriihessä saatujen noin 3000 idean pohjalta. Näihin vinkkeihin pureudutaan tarkemmin Työ@Elämä -oppaassa (2016).

  1. Joustavuus työajoissa: Työaikaan liittyvät joustot sekä yhteisesti sovitut järjestelyt, kuten työaikapankki ja työaikaliukumat, ovat tärkeimpiä keinoja helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista.
  2. Etätyö: Etätyön yleistymistä voi tukea kannustavalla ohjeistuksella, hyvällä teknisellä toteutuksella ja lähiesimiesten myönteisellä asenteella.
  3. Toimivat sijaisjärjestelyt ja hyvät käytännöt työhön palaamiseen: Työpaikalla kannattaa varautua sekä ennakoitaviin että yllättäviin poissaoloihin. Työpaikalle tarvitaan toimintamalli esimerkiksi siihen, miten perhevapaalta työhön palaavia perehdytetään ja tuetaan.
  4. Kirjatut tavoitteet ja toimintaohjeet: Esimiehet tarvitsevat oman työnsä tueksi ylimmän johdon linjaukset ja tiedon niistä käytännöistä, joilla työn ja muun elämän yhdistämistä tuetaan.
  5. Sovitut pelisäännöt ja tasapuolisuus: Työpaikalla tulisi olla selkeät pelisäännöt, joita sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin työntekijöihin. Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla on aina samat oikeudet ja velvollisuudet ja ettei erikoistilanteita huomioitaisi. Avoin ja myönteinen ilmapiiri mahdollistaa asioista keskustelemisen ja sopimisen yhdessä. On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi yksinhuoltajuus ja omaishoivavastuu voivat olla erityisen haastavia elämäntilanteita.
  6. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen osaksi henkilöstöprosesseja: Työpaikalla kannattaa seurata henkilöstön ikärakennetta, hoivavastuita ja sitä, miten työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu. Esimerkiksi kehityskeskustelut ja ilmapiirikyselyt tarjoavat mahdollisuuden ottaa nämä asiat puheeksi kahden kesken tai työyhteisössä.
  7. Yksityiselämän kysymykset osaksi työterveysyhteistyötä ja työkyvyn ylläpitoa: Henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat perhetilanteet ja yksityiselämän kysymykset kannattaa ottaa osaksi työterveyshuollon toimintaa ja selvityksiä. Esimerkiksi omaishoivatilanteiden tunnistaminen ja neuvonta on hyödyllistä.
  8. Tukea henkilöstölle työn ja muun elämän yhteensovittamiseen: Työpaikalla tulisi olla selkeästi määritelty, mitä työntekijän työtehtäviin kuuluu. Työn kuormituksesta palautuminen on tärkeä taito meille kaikille. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen ratkaisut ja selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä, mutta jokainen voi harjoitella itsetuntemusta ja oman elämän hallintaa. Tukea voi antaa esimies tai työtoveri, ja siihen voi järjestää myös koulutusta.
  9. Lastenhoito ja muut arkea helpottavat palvelut: Työpaikalla kannattaa keskustella, kokeeko henkilöstö tarvetta palveluille, jotka tukevat arkea. Tarvittaessa työantaja voi selvittää työpaikan mahdollisuudet niiden järjestämiseen tai välittämiseen. Yksi esimerkki on työpaikan tarjoama sairaan lapsen hoitopalvelu.
  10. Perheen huomiointi työpaikoilla: Perheen olisi hyvä saada tutustua työpaikkaan ja työhön, sillä se auttaa ymmärtämään vanhemman, puolison tai oman lapsen työtä ja siihen liittyviä vaatimuksia. Esimerkiksi koko perheen yhteiset tapahtumat työpaikalla ovat hyviä keinoja tutustumiseen. Samalla työnantaja saa tilaisuuden tutustua työntekijän perheeseen, joka on tärkeä voimavara.