3. Työpaikkaselvitys

Työpaikkaselvitystä ei tehdä vain lain kirjaimen täyttämiseksi, vaan hyvin tehdystä työpaikkaselvityksestä asiakastyöpaikka saa tarpeellista tietoa työntekijöiden terveyden ja työkyvyn suojelemiseksi. Työpaikkaselvityksessä saatu tieto muodostaa perustan koko työterveyshuollon toiminnalle.

Työpaikkaselvityksen käytännön toteutus ja työpaikkaselvityksen toteuttavan työterveyshuollon tiimin kokoonpano vaihtelevat sen mukaan, millaisia vaara-, haitta- ja kuormitustekijöitä työpaikalla on.

Työterveyshuollossa työpaikkaselvityksen toteuttajilla on vastuu tiedottaa selvityksen tuloksista muille moniammatillisen tiimin jäsenille. Työpaikkaa koskevat tiedot on myös säilytettävä siten, että työterveyshuollon tiimin jäsenet voivat käyttää niitä tarvittaessa helposti. Työpaikkaselvitysraportti toimitetaan myös työpaikalle, jossa se on työntekijöiden nähtävillä.

Työpaikkaselvitykset jaetaan laajuuden ja tarkkuuden mukaan perusselvityksiin ja suunnattuihin selvityksiin. Työpaikkaselvitystä tehtäessä arvioidaan työtä ja työympäristöä riippumatta siitä, kuka työtä tekee.

Työterveyshuolto tekee perusselvityksen toiminnan alkaessa ja se uusitaan olosuhteiden oleellisesti muuttuessa tai toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin (3-5 vuoden välein). Perusselvitys sisältää esiselvityksen, jolla kerätään tietoja työpaikasta ja sen työterveyshuoltotoiminnan tavoitteista. Työpaikkakäynnein, kyselyin ja keskustellen luodaan kokonaisvaltainen näkemys työstä, työoloista, voimavaroista ja keskeisistä kuormituksista sekä määritellään suunnattujen selvitysten tarve.

Suunnatussa selvityksessä tarkennetaan tietoa työpaikasta. Sen voi suunnata johonkin työpaikan tai työn osa-alueeseen, kuten psyykkisiin, sosiaalisiin tai fyysisiin kuormitustekijöihin.

Työntekijällä on mahdollisuus pyytää perustellusta syystä selvitys työkuormituksestaan. Perusteltu syy on se, että työ on jo aiheuttanut oireita. Kun arvioidaan yksittäisen työntekijän työkuormitusta, sitä arvioidaan tavallisesta työpaikkaselvityksestä poiketen suhteessa työntekijän ominaisuuksiin ja voimavaroihin. Sen sisältö ja toteutus lähenevätkin sisällöltään työkykyarviota. Työntekijä voi esittää pyynnön työterveyshuoltoon tai esimiehelle. Prosessi voi käynnistyä myös työterveysneuvottelun kautta.

Työpaikkaselvityksestä laaditaan aina kirjallinen raportti. Raportti sisältää

• kuvauksen työpaikan voimavaroista (havaitut myönteiset asiat ja toimivat ratkaisut)
• kuvauksen työpaikan kuormitustekijöistä/altisteista
• johtopäätökset työolojen terveydellisestä merkityksestä ja merkityksestä työkyvylle
• selkeät ja konkreettiset toimenpide-ehdotukset tärkeysjärjestyksessä.

Kuva 1. Työpaikkaselvitys on jatkuvaa toimintaa (Oksa ym. 2014).

Lisätietoa:

Oksa, P., Koroma, J., Mäkitalo, J., Jalonen, P., Latvala, J., Nyberg, M., Savinainen, M., Österman, P. (2014) Työpaikkaselvitys. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

Työ on muuttunut ja kehittynyt aina. Tällä hetkellä työn murroksen megatrendejä ovat muun muassa automatisaatio, digitalisaatio ja globalisaatio. Työterveyshuollon toiminnan ja sen myötä työpaikkaselvityksen kehittäminen on tärkeää, jotta muuttuvat työn kuormitus- ja voimavaratekijät voidaan luotettavasti arvioida ja arviointiin pohjautuva neuvonta- ja ohjaustyö olisi vaikuttavaa.

Työterveyspsykologin työn kannalta työn muutokset sisältävät useita psykososiaalisen työympäristön muutoksia, jotka on huomioitava työyhteisön toimivuutta arvioitaessa. Työn selkeä jakautuminen fyysisesti ylikuormittaviin ja enenevässä määrin myös fyysisesti alikuormittaviin töihin, esimerkiksi tietotyö, muuttavat puolestaan työfysioterapeutin työn painopistealueita. Työn tekeminen muualla kuin varsinaisella työpaikalla ajasta ja paikasta riippumatta sekä fyysisen työn mahdollinen yksipuolistuminen automatisaation myötä ovat myös käynnissä olevia muutoksia.

Seuraavat työpaikkaa mahdollisesti koskevat muutokset tulisi ottaa huomioon kehitettäessä työpaikkaselvitysprosessin eri vaiheita moniammatillisemmaksi, työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin asiantuntemusta hyödyntäen:

• Työn sisältö muuttuu asioiden tuottamisesta merkitykselliseen vuorovaikutukseen. Automatisaatio ja digitalisaatio korvaavat sekä rutiinitehtäviä että tietointensiivisiä töitä. Automatisaatio mahdollistaa keskittymisen hankalien ongelmien ratkaisuun, yhteistyössä muiden ihmisten kanssa ja koneita hyödyntäen. Työn sisältö onkin tulevaisuudessa enemmän verkostomaista vuorovaikutusta.
• Organisaatiot muuttuvat pysyvistä hierarkioista väliaikaisiin ja verkostoituneisiin yhteisöihin. Työn hahmottamiseksi on hyödyllisempää tarkastella yhteistyötä, toimintaa ja aikaansaamista työn verkostoissa kuin esimerkiksi työaikaa.
• Osaaminen vaatii jatkuvaa oppimista, myös uusien työn tekemisen tapojen oppimista. Nk. metakognitiivisten taitojen, joita voi soveltaa erilaisissa oppimis- ja ongelmanratkaisutilanteissa, merkitys korostuu. Metakognitiivisia taitoja ovat muun muassa itsesäätely, kyky tunnistaa oleellinen ja ajatella kriittisesti.
• Työtä tehdään usealle työnantajalle, joten yhteistyötä työterveyshuoltopalvelujen tuottajien välillä tulee kehittää. Lisäksi pienet ja mikroyritykset lisääntyvät. Työterveyshuoltojen tulee saada kokonaiskuva työntekijöiden työstä.
• Työtä tehdään varsinaisen työpaikan lisäksi kotona ja monissa sellaisissa paikoissa, joita ei ole tarkoitettu työn tekemiseen ja joiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta on vastuussa joku muu kuin työnantaja. Monilla työntekijöillä ei ole lainkaan työnantajan tarjoamaa työtilaa.

Toimintatapojen muuttuessa työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin on tärkeää kehittää osaamistaan vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin sekä työn voimavara- ja kuormitustekijöiden muutoksiin.

Lisätietoa:

Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto R. & Myllyoja, J. (2017). Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017.

Hyrkkänen, U., Koroma, J., Muukkonen, H., Lehti, M. & Vartiainen, M. (2014). Hyvinvointi ja kuormittuminen mobiilissa työssä – menetelmiä työpaikkaselvitykseen. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 153.

Kognitiivisen ergonomian tavoitteena on sopeuttaa työn kognitiivisia kuormitustekijöitä vastaamaan inhimillisen tiedonkäsittelyn ominaisuuksia. Kognitiivisten kuormitustekijöiden selvittäminen on tärkeää erityisesti silloin, kun työssä korostuvat tietotyön piirteet.

Tietotyön piirteitä ovat:

• korkeat tiedonkäsittelyn vaatimukset (havaitseminen, tarkkaavaisuus, työmuisti, muisti, kielelliset toiminnot, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko)
• jatkuva uuden oppiminen ja osaamisen päivittäminen
• tietotekniikan hyödyntäminen.

Työfysioterapeutti arvioi kognitiivisista vaatimuksista havaitsemiseen ja näkemiseen liittyviä tekijöitä. Näihin tekijöihin liittyvät olosuhteet ohjaavat voimakkaasti työasentoa sekä pään liikkeitä työtä tehdessä. Esimerkiksi kun tietokoneen kuvaruudun teksti on liian pientä tai muuten hankalasti nähtävää, kumartuu työntekijä automaattisesti kohti kuvaruutua ja saattaa istua samassa asennossa useita tunteja päivittäin mielenkiintoista työtä tehden. Kognitiivisten kuormitustekijöiden arviointi vaatii työfysioterapeutilta asiaan perehtymistä ja esimerkiksi aiheesta järjestettyyn koulutukseen osallistumista.

Kognitiivisten kuormitustekijöiden selvittämiseen kuuluu erilaisten työn häiriötekijöiden arviointi. Näitä syntyy erityisesti työn keskeytyksistä ja ympäristön häiriötekijöistä, kuten auditiivisesta ja visuaalisesta hälystä. Tällaisia työympäristöjä ovat erityisesti työpaikkojen avotoimistot ja hotellien vastaanottoaulat sekä sairaaloiden päivystysvastaanotot, joissa yhdistyy valaistukseen, tietokoneiden sijoitteluun, työn keskeytyksiin, auditiiviseen hälyyn ja kuormitushuippuihin liittyvät tekijät. Haastavia voivat myös olla erilaiset valvomotilat esimerkiksi turvallisuuskriittisillä aloilla, joissa usean eri kuvaruudun sijoitteluun ja niistä havaittavaan informaatioon liittyvät tekijät aiheuttavat kognitiivista ja fyysistä kuormitusta. Työn keskeytykset ovat arkipäivää myös tietotyötä tekevälle. Keskeytysten tunnistaminen ja hallinta on keskeistä sujuvan työn takaamiseksi. Em. työpaikat ovat sellaisia, joissa asiakastyöpaikka erityisesti hyötyy työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin yhteistyöstä sekä työpaikkaselvityksessä että tietojen annossa, neuvonnassa ja ohjauksessa. Yhteistyö rakentuu asiakastyöpaikan tarpeen mukaan työterveyshuollon sisäisestä konsultoinnista yhteistoimijuuteen.

Osallistuessaan perusselvitykseen työterveyspsykologi ja työfysioterapeutti voivat hyödyntää oheista kognitiivisen ergonomian tarkistuslistaa haastattelun ja havainnoinnin apuvälineenä.

Kuva 2. Työn kognitiivisen ergonomian tarkistuslista (Paajanen & Kalakoski 2017).

Psykologin perus- ja täydennyskoulutus antaa kognitiivisen kuormituksen ja ergonomian selvittämiseen hyvät valmiudet. Työterveyslaitoksen tutkijoiden kehittämän Aivotyö toimivaksi – menetelmän avulla voidaan tunnistaa työn kognitiiviset vaatimukset ja kognitiivisesti kuormittavat olosuhteet sekä näihin liittyvä koettu kuormittuneisuus. Menetelmään liittyvää Aivotyöindeksi-kyselyä, kognitiivisen ergonomian haastattelua ja havainnointia sekä hyvien ratkaisuiden Aivotyöpajaa on suunniteltu työterveyspsykologin käytettäväksi suunnatuissa työpaikkaselvityksissä. Menetelmän käyttö edellyttää koulutuksen suorittamista.

Työterveyspsykologi ja työfysioterapeutti voivat käyttää digitaalista etäpalvelua yhtenä menetelmänä työssään. Teknologian käyttäminen työpaikkaselvityksessä tulee tehdä harkiten. Usein fyysisen ja etänä toteutettavan käynnin yhdistelmä (hydridiratkaisu) voi olla paras ja tehokkain tapa.

Tällä hetkellä Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa, että työpaikkakäynti tulee edelleen tehdä fyysisenä käyntinä:

• kun työpaikkaselvitys tehdään ensimmäisen kerran (perusselvitys) ja sen jälkeen sovitusti työpaikan olosuhteiden tarkistamiseksi
• olennaisten työpaikalla tapahtuneiden muutosten jälkeen
• kun työssä esiintyy työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä tai muita terveyden ja työkyvyn kannalta oleellisia tekijöitä, joiden arviointi vaatii havainnointia tai mittaamista työpaikalla
• kun työhön tai työyhteisöön liittyvä tekijä vaatii asian yhteistä käsittelyä työpaikalla
• kun työnantaja tai yrittäjä toivoo työterveyshuollon käyntiä työpaikalla.

Etänä voidaan kuitenkin toteuttaa harkinnan perusteella muissa kuin em. tilanteissa tehtävät työpaikkakäynti silloin, kun se on käytännössä mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Lisäksi etänä voidaan toteuttaa työpaikkaselvitykseen liittyvä yhteydenpito, esiselvitys, suunnittelu ja palautteen anto sekä seuranta ja arviointi.

Etänä toteutettavalla työpaikkaselvityksellä on monia etuja. Ensinnäkin mahdollisuus teknologiaa hyödyntäen nähdä ja arvioida myös niitä tehtäviä, joita tehdään työpaikkakäynnin ulkopuolella. Tällöin apuna ovat esimerkiksi videotallenteet työtilanteista. Toiseksi yksityisyyden turvaaminen. Verrattuna avotilassa tai tuotantohallissa toteutettuun haastatteluun videohaastattelu rauhallisen neuvottelutilan antamassa yksityisyydessä voi rohkaista haastateltavaa kertomaan sellaisistakin kuormitustekijöitä, joista ei muuten kertoisi, esimerkiksi epäasialliseen kohteluun tai esimiestyön puutteisiin liittyvistä asioista. Kolmanneksi etätoteutus tarjoaa mahdollisuuden teknologian avulla arvioida työtehtäviä, joissa fyysinen työpaikkakäynti ei ole mahdollinen ajankäytöllisistä tai kustannuksellisista syistä. Tällaisia ovat esimerkiksi laivatyö, vartiointityö yöllä tai pitkien hankalien etäisyyksien päässä olevat työt kuten tullin rajapartiointi. Neljäntenä etuna ovat kustannussäästöt. Kun asiakastyöpaikka on kaukana tai kyseessä on pientyöpaikka, voidaan saada kustannussäästöjä hybridiratkaisulla siten, että yksi työterveyshuollon edustaja menee paikalle tekemään osan selvitystä ja kuvaamaan. Arviointia voidaan täydentää moniammatillisessa tiimissä hyödyntäen työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien asiantuntemusta asiakastyöpaikan tarpeen mukaan.

Ennen kuin työpaikkaselvitys toteutetaan etänä, on tärkeää arvioida rajoitukset ja hyödyt etukäteen. Lisäksi työterveyshuollon edustajat tulee kouluttaa teknologian käyttöön ja toimintaa aloitettaessa tulee varata harjoitteluun riittävästi aikaa. On tärkeää myös huomioida, että työntekijä ei voi itse kuvata työtään vaan toisen henkilön tulee videoida tai ottaa valokuvia hänestä, jotta varsinainen työn tekeminen tulee dokumentoiduksi.

Etänä toteutettava työpaikkaselvitys on kehityksen alla. Teknologian kehittyessä monet nykyiset rajoitteet sen hyödyntämisessä voivat tulevaisuudessa poistua. Tällöin etänä tehtävänä työpaikkaselvitys voi olla kustannustehokas ja vaikuttava toimintatapa.

Lisätietoa:

STM:n Ohje ehkäisevän työterveyshuollon etäpalveluista ja niiden kriteereistä (pdf).

Työfysioterapeutin erityisosaamista työpaikkaselvityksessä on fyysisen kuormituksen arviointi yhtenä moniammatillisen tiimin jäsenenä.

Perusselvitys tehdään työterveyshuollon toimintaa aloitettaessa, ja se uusitaan olosuhteiden oleellisesti muuttuessa tai toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin (3-5 vuoden välein). Kun selvityksen kohteena on sellainen työpaikka, jossa esitietojen tai toimialan perusteella on erityisesti fyysistä kuormitusta, on työfysioterapeutin perusteltua osallistua perusselvitykseen. Perusselvityksessä hyödynnetään työpaikan omaa riskinarviointia, kerättyjä esitietoja ja toimialatietoa. Työpaikkakäynnillä haastatellaan työpaikan avainhenkilöitä kuten esimiehiä, luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja, HR-henkilöstöä sekä edustava otos työntekijöitä.

Riippumatta siitä, millä menetelmillä tieto on kerätty, työpaikkaselvitykseen sisältyy arvio fyysisten kuormitustekijöiden terveydellisestä merkityksestä ja merkityksestä työkyvylle.

Terveydellisen merkityksen arvioinnissa käytetään Brittistandardin 8800 mukaista taulukkoa, jossa ristiintaulukoidaan tapahtuman todennäköisyys ja seurausten vakavuus. Kun työpaikkaselvityksessä käytetään kaikkien vaara-, haitta- ja kuormitustekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa samaa logiikkaa, on toimenpide-ehdotusten tärkeysjärjestykseen laittaminen helpompaa.

Fyysisten kuormitustekijöiden osalta apuna voi käyttää oheista taulukkoa, jossa on määritelty, mitä tarkoitetaan vähäisillä, haitallisilla ja vakavilla seurauksilla sekä epätodennäköisellä, mahdollisella ja todennäköisellä altistumisen todennäköisyydellä fyysisissä tekijöissä.

Terveydellisen merkityksen arviointi on keskeisin osa työpaikkaselvitystä. Sen perusteella laaditaan toimenpidesuositukset. Fyysisten kuormitustekijöiden terveydellisen merkityksen arviointi on työfysioterapeutin osaamista, jonka hän tuo moniammatillisen tiimin tueksi. Esimerkiksi kun työssä on havaittu säännöllisiä käsin tehtäviä nostoja hartiatason yläpuolelle, työfysioterapeutti arvioi, mikä merkitys näiden taakkojen tässä työssä tehtävällä nostotiheydellä ja nostokorkeudella on työntekijöiden selän ja olkanivelen terveydelle. Terveydellisen merkityksen arviointi tehdään työn ja työolosuhteiden merkityksestä ihmisen terveyteen ja työkykyyn yleisesti. Siinä ei arvioida työntekijöiden ominaisuuksia.

Suunnatun selvityksen menetelminä voidaan käyttää osittain samoja menetelmiä kuin perusselvityksessä. Haastattelun on kuitenkin oltava perusteellisempi ja haastateltavia on yleensä enemmän kuin perusselvityksessä.

Kuva 3. Fyysisen kuormituksen terveydellisen merkityksen arviointi (Riskien arviointi työpaikalla -työkirja 2015).

Toimivat toimenpide-suositukset

Työpaikkaselvityksen pohjalta annettavien toimenpide-ehdotusten tavoitteena on auttaa työpaikkaa vahvistamaan työn voimavaratekijöitä sekä poistamaan tai vähentämään työn fyysisiä kuormitustekijöitä. Kaikki toimenpide-ehdotukset kirjataan raporttiin tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen terveydellisen merkityksen arviointiin perustuen, joten työfysioterapeutin tulee osata asettaa omat ehdotuksensa järjestykseen keskenään sekä suhteessa muihin raportin suosituksiin. Työfysioterapeutin tehtävänä on tuoda esiin toimenpide-ehdotuksissaan ne terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat tekijät, jotka työpaikan tulee ottaa huomioon ratkaisua kehittäessään ja toteuttaessaan. Esimerkiksi kun työpisteessä nostetaan säännöllisesti taakkaa yli hartialinjan korkeudelle, työfysioterapeutti antaa suosituksena ne raja-arvot (nostokorkeus, taakan etäisyys vartalosta jne.), joiden sisällä taakkaa tulee käsitellä, mutta hänen ei tarvitse osata ratkaista työpaikan teknistä tai layout-muutosta. Ne ovat työpaikan vastuulla. Kuitenkin jos työfysioterapeutilla on tiedossa hyviä ja toimivia ergonomiaratkaisuja tai työtä helpottavia apuvälineitä, hän tuo ne esiin raportin toimenpide-ehdotuksissa. Kun toimenpide-ehdotukset annetaan kirjallisesti, konkreettisuuteen ja ymmärrettävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi jos annetaan nostotyöhön liittyvä apuvälinesuositus, kirjoitetaan yleisesti saksilavanostin, mallia tai merkki ei tarvitse kirjata. Raporttiin voi lisätä tarvittaessa apuvälineen tai ehdotetun ratkaisun kuvan. Kuvien käyttö on erityisen suositeltavaa, kun kyseessä on monikulttuurinen työpaikka.

Parhaat toimenpide-ehdotukset raporttiin saadaan, kun niitä vielä ideoidaan ja jalostetaan yhdessä palautetilaisuudessa. Palautetilaisuus on mahdollisuus antaa tietoja, neuvontaa ja ohjausta työntekijöille ja heidän esimiehilleen. Tärkeää on toimenpide-ehdotusten konkreettisuus ja mitattavuus, jolloin niiden toteutuminen on seurannassa helppo arvioida. Myös vastuuhenkilö ja aikataulu on hyvä sopia jo palautetilaisuudessa. Vastuu toteutuksesta on yleensä työpaikalla. Jos työfysioterapeutti huomaa perusselvityksen aikana, että fyysisiä kuormitustekijöitä on niin paljon, että niiden kuormittavuudesta ja merkityksestä terveydelle ei pystytä saamaan perusselvityksessä riittävää kuvaa, voi silloin toimenpide-ehdotuksena olla työfysioterapeutin fyysisten kuormitustekijöiden suunnattu selvitys.

Suunnattu selvitys tehdään tarpeen mukaan perusselvityksen perusteella, erityistarpeen tai esiin tulevan ongelman tai terveysriskin perusteella. Erityistarpeita selvityksille ovat esimerkiksi nuorten työolot, työskentely raskauden aikana, osatyökykyisen työn muokkaaminen, työn fyysisen kuormituksen arviointi tai yhden työntekijän työssä selviytyminen. Suunnattu työpaikkaselvitys perustuu tarpeeseen ja sitä tarkastellaan perusteellisemmin, jolloin myös toimenpide-ehdotukset työolojen kehittämisestä ovat tarkempia ja konkreettisempia. Suunnattua selvitystä varten tarvitaan tarkennettua tietoa työpaikasta ja työstä. Tarkennettua tietoa kerätään erilaisin menetelmin.

Suunnatun selvityksen avulla kerätään tietoja erityisesti työpaikkaa varten, mutta myös työterveysyhteistyötä varten. Selvityksen kohde perusselvityksen jälkeen on yleensä hyvin laaja. Siksi käynti kannattaa suunnitella hyvin ja hankkia riittävät esitiedot kohteesta. Esimerkiksi jos kyseessä on nostotyön kuormittavuuden selvittäminen osastolla, pyri saamaan edustava otos tilanteesta. Pilko työ osiin ja havainnoi vain tarkoituksenmukainen aika työpaikalla. Samalla käynnillä haastattele työpaikan ja työntekijöiden edustajia aiheesta.

Työfysioterapeutin suunnattu selvitys on myös prosessi, joka kytkeytyy muihin työterveyshuollon prosesseihin. Yleisimmät aiheet työfysioterapeutin suunnatussa selvityksessä ovat fyysisten kuormitustekijöiden arviointi ja selvittäminen sekä ympäristötekijöiden arviointi, kuten lämpöolot ja valaistus. Lämpöolojen osalta arvioidaan erityisesti niiden vaikutusta suorituskykyyn. Korkeat lämpötilat lisäävät hengitys-ja verenkiertoelimistön kuormittavuutta ja alhaiset lämpötilat heikentävät lihasten suorituskykyä. Valaistusta arvioidaan erityisesti suhteessa työn vaatimuksiin, joudutaanko puutteellisen valaistuksen johdosta esim. kuormittaviin työasentoihin tai valaistuksen puute heikentää työsuoritusta. Selvitys tehdään seuraaviin tekijöihin osana työprosessia.

• Työasennot: staattinen lihastyö, kiertyneet ja kumarat selän asennot, yläraajojen kannattelu
• Työliikkeet: yksipuoliset työliikkeet, toistotyö
• Fyysinen voiman käyttö: taakkojen käsittely, nostaminen, kantaminen, siirtäminen
• Ympäristötekijät: lämpöolot (kuumatyö & kylmätyö), valaistus.

Kuva 4. Suunnatun selvityksen prosessi.

Arviointimenetelmän valinnassa on tärkeää miettiä toiminnan kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta asiakkaalle. Vapaamuotoinen havainnointi ja lyhyt kirjallinen raportointi yleensä riittävät sellaisissa tapauksissa, joissa kyse on rajatusta kohteesta tai aihe on muuten tuttu, yksittäinen työpiste tai prosessin osa.

Vapaamuotoisen haastattelun avulla pyritään selvittämään työssä esiintyvät kuormitustekijät ja arvioimaan terveydellinen merkitys. Tunnistamiseen voi käyttää erilaisia tarkistuslistoja, joiden avulla saadaan kattavasti selvitettyä asiaan liittyvät tekijät. Yleisenä menetelmänä voi käyttää TIKKA- tarkastuslistaa. Toistotyöhön on käytettävissä Toisto-Repe, toistotyön selvittämisen arviointilomake ja näyttöpäätetyöhön Näppärä-menetelmä.

• Näppärä: Näyttöpäätetyön ergonomian ja työympäristön arviointi.

Toisto-Repe-arviointilomakkeen avulla arvioidaan toistotyöhön liittyviä tekijöitä. Arvioinnin tuloksena syntyy indeksi, joka kuvaa, kuinka hyvin toistotyöhön liittyvät tekijät ovat kunnossa 0-100%. Arviointi toimii liikennevaloperiaatteella: punainen alle 60%, keltainen 60-80% ja vihreä yli 80%.

Näppärä-arviointilomakkeen avulla arvioidaan valtioneuvoston päätöksen mukaisen päätetyöpaikan toteutumista. Arvioinnin tuloksena syntyy indeksi, joka kuvaa, miten hyvin päätetyöpaikka kuvaa valtioneuvoston asetuksen toteutumista 0-100%. Arviointi toimii liikennevaloperiaatteella: punainen alle 60%, keltainen 60-80% ja vihreä yli 80%.

Hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumisen mittaukset: Sydämen sykevälivaihtelun mittaamisen avulla voidaan mitata työntekijän sydän – ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Mittaustuloksia voidaan vertailla kansallisiin ja kansainvälisiin suosituksiin. Mittaamiseen on olemassa kaupallisia tuotteita.

Raportointi

Työpaikkaa varten palaute tulee olla kirjallisena mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen. Pääkohdat tulee kirjata erityisen huolellisesti.

Raportin sisältö:

• esitiedot
• selvitysmenetelmät
• havainnot
• johtopäätökset työn terveydellisestä merkityksestä ja merkityksestä työkyvylle
• toimenpidesuositukset.

Työterveyshuolto apuun näön tarkastuksessa

Mikäli työntekijän näkemiseen liittyvät ongelmat ja silmäoireet eivät selviä näyttöpäätetyöpisteen mitoittamisella, on tarpeen tehdä suunnattu selvitys, jossa tarkistetaan työpisteen säädöt. Mikäli työpisteen säätämisen jälkeen on edelleen ongelmia näkemisen suhteen, voi olla tarve erityistyölaseille. Työfysioterapeutin ja optikon välinen yhteistyö on suotavaa asian ratkaisemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Työfysioterapeutin tekemän työpaikkaselvityksen hyvä käytäntö:

• Työfysioterapeutti on mukana perustyöpaikkaselvitystä edeltävän esiselvityksen käsittelyssä, jossa päätetään, ketkä moniammatillisesta tiimistä osallistuvat työpaikkaselvitykseen.
• Jos toimialalla korostuu fyysinen kuormitus (esim. palo-ja pelastusala, rakennustyö, elintarviketyö, sote), työfysioterapeutti osallistuu työpaikkakäyntiin ja raportin kirjoittamiseen.
• Työfysioterapeutti osallistuu suositusten antamiseen ja niiden toteutumisen seurantaan.
• Työfysioterapeutti tekee suunnatun työpaikkaselvityksen, mikäli perusselvityksessä ei pystytä riittävällä tarkkuudella tekemään fyysisen kuormituksen terveydellisen merkityksen arviota.
• Työpaikkaselvityksessä käytetään systemaattisia, tutkittuun tietoon tai hyviksi todettuihin käytäntöihin perustuvia menetelmiä, jotka ovat valideja ja reliaabeleita.
• Työpaikkaselvityksestä tehdään aina kirjallinen raportti, jossa kuvataan työstä tehdyt havainnot, terveydellisen merkityksen arvio ja merkitys työkyvylle sekä toimenpide-ehdotukset.

Psykososiaalisten voimavara- ja kuormitustekijöiden tunnistamisessa tarvitaan teoreettinen viitekehys. Stressiteorioita on lukuisia ja niistä kaikista on myös tutkimusnäyttöä. Ne ovatkin enemmän toisiaan täydentäviä kuin toisensa poissulkevia. Oman teoreettisen viitekehyksen tunnistaminen on tärkeää, koska se ohjaa niitä havaintoja, joita työstä ja työyhteisöstä teemme. Teoreettinen viitekehys ohjaa myös käytettävien menetelmien valintaa. Työpaikkaselvityksen menetelmien tulee aina olla tutkittuun tietoon perustuvia, valideja ja reliaabeleita.

Perusselvitys tehdään työterveyshuollon toimintaa aloitettaessa, ja se uusitaan olosuhteiden oleellisesti muuttuessa tai toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin (3-5 vuoden välein). Kun selvityksen kohteena on sellainen työpaikka, jossa esitietojen tai toimialan perusteella on erityisesti psykososiaalista kuormitusta, on työterveyspsykologin hyvä osallistua jo perusselvitykseen. Perusselvityksessä hyödynnetään työpaikan omaa riskinarviointia ja mahdollisia ilmapiiri- tai hyvinvointikyselyitä. Monet työterveyshuollot käyttävät omia esikyselyitä, joiden laatimisessa kannattaa hyödyntää työterveyspsykologin asiantuntemusta psykososiaalisten tekijöiden osalta.

Psykososiaalisia tekijöitä kartoitettaessa arvioidaan työn ominaisuuksia riippumatta siitä, kuka työtä tekee. Hyvässä selvityksessä tietoa kerätään useista lähteistä. Perusselvitykseen kuuluvalla työpaikkakäynnillä haastatellaan työpaikan avainhenkilöitä, esimerkiksi esimiehet, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut sekä edustava otos työntekijöitä. Tietoa voi kerätä myös ryhmähaastattelun avulla. Haastattelun pohjana on syytä olla tarkistuslista (esimerkiksi TIKKA tai STM Riskien arviointi) tai muuten tutkittuun tietoon perustuva haastattelurunko. Myös työpaikan oma ilmapiiri- tai hyvinvointikysely on hyvä tiedon lähde.

Psykososiaalisten kuormitustekijöiden lisäksi kartoitetaan aina myös työn voimavaratekijät. Voimavarojen kartoittaminen on tärkeää, koska voimavaroja tunnistamalla ja vahvistamalla vähennetään psykososiaalisen kuormituksen haitallisia vaikutuksia ja edistetään työn imun syntymistä.

Terveydellisen merkityksen arviointi on työpaikkaselvityksen oleellinen osa, samoin merkitys työkyvylle. Psykososiaalisten tekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa voidaan käyttää apuvälineenä BS 8800:n mukaista taulukkoa, jossa ristiintaulukoidaan tapahtuman todennäköisyys ja seurausten vakavuus. Kun työpaikkaselvityksessä käytetään kaikkien vaara-, haitta- ja kuormitustekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa samaa logiikkaa, on toimenpide-ehdotusten tärkeysjärjestykseen laittaminen helpompaa. Siksi standardia on hyvä käyttää, vaikka se soveltuukin hiukan kömpelösti psykososiaalisten tekijöiden arviointiin.

Psykososiaalisten tekijöiden osalta apuna voi käyttää oheista taulukkoa, jossa on määritelty mitä tarkoitetaan vähäisillä, haitallisilla ja vakavilla seurauksilla sekä epätodennäköisellä, mahdollisella ja todennäköisellä altistumisella psykososiaalisissa kuormitustekijöissä. Usein psykososiaalisen kuormituksen vaikutus terveyteen nousee korkeintaan kohtalaiseksi. Tosin esimerkiksi hankala ja pitkään jatkunut epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kohteena oleminen tai työn mahdottomat vaatimukset voivat nostaa vaikutuksen merkittäväksi tai jopa sietämättömäksi. Taulukolla on taipumusta nostaa terveydellistä vaikutusta yläkanttiin, joten päädyttäessä merkittävään tai sietämättömään on aina hyvä ensin arvioida mittavirheen vaikutusta.

Kuva 5. Psykososiaalisen kuormituksen terveydellisen merkityksen arviointi (Riskien arviointi työpaikalla -työkirja 2015).

Työterveyspsykologi voi osallistua myös pelkästään terveydellisen merkityksen arviointiin esitietojen ja työterveyshuollon ammattihenkilöiden keräämien tietojen pohjalta. Mikäli tietoa ei ole riittävästi käytettävissä, terveydellisen merkityksen arviointia ei tule tehdä, vaan selventää mitä tietopohjaa se vielä edellyttää. Jatkotoimenpiteenä voi silloin tulla kyseeseen suunnattu selvitys.

Suunnatussa selvityksessä tarkennetaan tietoa työpaikasta. Sen voi suunnata johonkin työpaikan vaara- ja kuormitustekijöiden osa-alueeseen, kuten psyykkisiin ja sosiaalisiin kuormitustekijöihin. Suunnatun selvityksen taustalla on perusselvityksessä herännyt tarve, esimerkiksi perusselvityksen tietojen pohjalta ei ole voitu tehdä terveydellisen merkityksen arviota tai vastaanotolla on esiintynyt runsaasti stressioireita, vaikka perusselvityksessä ei esille tullut mitään erityistä. Joskus suunnatun selvityksen taustalla on työyhteisön mutkikas ja pitkään jatkunut konfliktitilanne.

Suunnatun selvityksen menetelminä voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin perusselvityksessä. Tarvittaessa menetelmiä täydennetään selvityksen kohteen mukaan (esimerkiksi kognitiivisen ergonomian selvitys). Haastattelun on oltava perusteellisempi ja haastateltavia on yleensä enemmän kuin perusselvityksessä. Selvityksen välineenä voidaan käyttää myös kyselyä, kun työpaikka on niin laaja, että kattavan poikkileikkaustiedon saaminen haastattelemalla ei ole mahdollista. Kyselyn käyttämisen edellytyksenä on riittävä tilastollisten menetelmien osaaminen. Käytettävän kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti täytyy varmistaa. Myös suunnatussa selvityksessä työpaikan oma ilmapiiri- tai hyvinvointikysely on hyvä tiedon lähde.

Myös suunnatun selvityksen pohjalta kirjoitetaan raportti, joka sisältää havainnot psykososiaalisista voimavara- ja kuormitustekijöistä, terveydellisen merkityksen arvioinnin sekä toimenpide-ehdotukset.

Toimivat toimenpide-ehdotukset ovat konkreettisia ja mitattavia

Työpaikkaselvityksen pohjalta annettavien toimenpide-ehdotusten tavoitteena on auttaa työpaikkaa vahvistamaan työn voimavaratekijöitä sekä poistamaan tai vähentämään työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Käytännössä haitallista psykososiaalista kuormitusta vähennetään työpaikalla pienin askelin pitkäjänteisellä toiminnalla, esimiehen ja koko työyhteisön voimin, työsuojeluhenkilöstön ja työterveyshuollon tuella. Parhaat toimenpide-ehdotukset raporttiin saadaan, kun niitä ideoidaan yhdessä palautetilaisuudessa. Tärkeää on toimenpide-ehdotusten konkreettisuus ja mitattavuus, jolloin niiden toteutuminen on seurannassa helppo arvioida. Myös vastuuhenkilö ja aikataulu on hyvä sopia jo palautetilaisuudessa. Vastuu toteutuksesta on työpaikalla. Jos toimenpide-ehdotukset annetaan vain kirjallisesti, konkreettisuuteen ja ymmärrettävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Työtoimintalähtöisellä työpaikkaselvityksellä tunnistetaan työn muutokset

Työtoimintalähtöistä lähestymistapaa sovelletaan laajasti työterveyshuolloissa. Lähestymistavan perusta on toiminnan teoriassa ja kehittävässä työntutkimuksessa. Työpaikan toimintaa ja siinä tapahtuvaa muutosta tarkastellaan toimintajärjestelmä-viitekehyksen avulla (ks.kuva). Työtoimintaa voidaan analysoida kenen tahansa yksittäisen työntekijän tai työryhmän näkökulmasta. Oleellista on tunnistaa ne muutokset, jotka häiritsevät toiminnan sujumista tai aiheuttavat terveydellisiä riskejä. Toimintajärjestelmä-viitekehys mahdollistaa työn sisäisten ristiriitojen tarkemman erittelyn ja niiden sijoittamisen toiminnan osatekijöiden sisälle tai niiden väliseen vuorovaikutukseen. Mahdolliset ristiriidat tehdään näkyväksi analysoimalla työn sujuvuuden häiriötekijöitä.

Kuva 6. Toimintajärjestelmän osatekijät (Engeström 1987).

Työtoimintalähtöisen toimintatavan hyödyntäminen

Työtoimintalähtöistä toimintatapaa voidaan hyödyntää eri tavoin työpaikkaselvityksessä. Sitä voidaan käyttää osana esikyselyä (a), osa perusselvitystä (b) tai suunnattuna selvityksenä (c).

Työtoimintalähtöiset kysymykset esikyselyssä (a)
Työtoiminnan sujumista ja meneillään olevia muutoksia voidaan kartoittaa perusselvityksen esikyselyssä esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

• Millaisia muutoksia työpaikallasi on tapahtunut viimeisten 1-3 vuoden aikana: työvälineissä tai teknologiassa, tietojärjestelmissä, työn organisoinnissa, henkilöstön määrässä, työmäärässä, osaamisvaatimuksissa, uusissa tuotteissa, asiakkaissa, esimiestyössä/johtamisessa? Mikä muu on muuttunut?
• Kertovatko nämä muutokset laajemmasta toimintatavan muutoksesta työssänne?
• Millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut sinun työhösi? Entä työn sujumiseen?
• Ovatko muutokset vaikuttaneet jaksamiseesi? Miten? Mitä myönteistä – mitä kielteistä?

Paikallisen muutoksen malli osana perusselvitystä (b)
Perusselvityksessä voidaan hyödyntää työtoimintalähtöisiä kysymyksiä prosessissa, joka koostuu seuraavista vaiheista:

1. neuvottelu esimiehen/esimiesten ja työsuojeluhenkilöstön kanssa
2. työyhteisön tiedotustilaisuus
3. kysely (kuusi avointa kysymystä työtoiminnan muutoksista ja työhyvinvoinnista)
4. työterveyshuollon työstämä kyselyn vastausten esianalyysi ja alustava mallinnus työtoimintajärjestelmän avulla sekä alustava terveydellisen merkityksen arviointi
5. alustavien tulosten käsittely esimiesten ja työsuojeluhenkilöstön kanssa
6. purku- ja analyysitilaisuus työpaikalla
7. raportointi
8. seuranta.

Suunnattu selvitys viiden tapaamisen mallina (c)
Malli sisältää työterveyshuollon ja työpaikan edustajien yhteisen suunnittelun, aineiston keruun ja 3-5 työpaikalla tapahtuvaa tapaamista välitehtävineen. Malli on esimiehen ja työterveyshuollon ohjaama työyhteisön, esimiehen ja työterveyshuollon yhteinen oppimisprosessi. Tapaamisten kesto voi vaihdella kahdesta kolmeen tuntiin ja niiden väli voi vaihdella yhdestä kolmeen viikkoon. Selvityksen aikataulu sovitaan yhteisessä suunnittelupalaverissa.

Kuva 7. Oppimisprosessin vaiheet viidet tapaamisen mallissa (Mäkitalo (toim.), 2014.)

Työterveyspsykologin tekemän työpaikkaselvityksen hyvä käytäntö:

• Työterveyspsykologi on mukana perustyöpaikkaselvitystä edeltävän esiselvityksen käsittelyssä, jossa päätetään, ketkä moniammatillisesta tiimistä osallistuvat työpaikkaselvitykseen.
• Jos toimialalla korostuu psykososiaalinen kuormitus (esim. sote, koulutus, kasvatus), työterveyspsykologi osallistuu työpaikkakäyntiin ja raportin kirjoittamiseen.
• Työterveyspsykologi osallistuu suositusten antamiseen ja niiden toteutumisen seurantaan.
• Työterveyspsykologi tekee suunnatun työpaikkaselvityksen, mikäli perusselvityksessä ei pystytä riittävällä tarkkuudella tekemään psykososiaalisen kuormituksen terveydellisen merkityksen arviota.
• Työpaikkaselvityksessä käytetään systemaattisia, tutkittuun tietoon tai hyviksi todettuihin käytäntöihin perustuvia menetelmiä, jotka ovat valideja ja reliaabeleita.
• Työpaikkaselvityksestä tehdään aina kirjallinen raportti, jossa kuvataan työstä tehdyt havainnot, terveydellisen merkityksen arvio ja merkitys työkyvylle sekä toimenpide-ehdotukset.

Lisätietoa:
Engeström, Y. (1987) Learning by Expanding: An activity theoretical approach to developmental research. Helsinki: Orienta konsultit.

Mäkitalo (toim.) (2014). Työtoimintalähtöisten menetelmien menetelmäopas työterveyshuoltoon.

Oksa, P., Koroma, J., Mäkitalo, J., Jalonen, P., Latvala, J., Nyberg, M., Savinainen, M., Österman, P. (2014) Työpaikkaselvitys. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

Paajanen, T ja Kalakoski, V. Mitä työterveyslääkärin tulisi tietää kognitiivisesta ergonomiasta? Työterveyslääkäri 2017;35(2):16-21.

Sujuvuutta työhön työtoimintalähtöisellä työpaikkaselvityksellä | Työterveyslaitos (ttl.fi)

Työkuormituksen arviointimenetelmä TIKKA (2015) Työterveyslaitos.

Työterveyslaitos: Vinkkejä kuormituksen vähentämiseen