6. Työssä selviytymisen seuranta ja kuntoutusyhteistyö

Työn ja työympäristön kehittäminen työntekijän terveyttä ja työkykyä vastaavaksi on osa työpaikan henkilöstöjohtamista. Esimiehen tulee olla selvillä työntekijöiden työkykyyn vaikuttavista asioista. Työterveyshuolto arvioi työntekijän jäljellä olevaa työkykyä sekä yhdessä työntekijän ja hänen esimiehensä kanssa selvittää työhön ja terveyteen liittyvät ongelmat sekä niiden vaikutuksen työn suorittamiseen. Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin asiantuntemusta hyödynnetään selvitettäessä, miten työtehtäviä ja työjärjestelyjä voidaan muokata työntekijän työkyvyn mukaisesti. Työn muokkaaminen voi kohdistua joko yksilöön tai koko organisaatioon.

Työn muokkausta voidaan käyttää esimerkiksi:

• varhaisen tuen keinona, kun havaitaan ensimmäisiä merkkejä työntekijän työkyvyn heikkenemisestä, sen uhasta tai ylikuormittumisesta
• työntekijän palatessa työhön sairausloman jälkeen
• työntekijän siirtyessä osasairauspäivärahalle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle
• kun työ vaihtuu kokonaan entisen työn käytyä terveydellisistä syistä mahdottomaksi
• kun työntekijä aloittaa työkokeilun, työhönvalmennuksen tai työharjoittelun osana ammatillista kuntoutusta.

Onnistuneiden työn muokkaustoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus edellyttävät työntekijän, hänen työnantajansa sekä työterveyshuollon saumatonta yhteistyötä. Yhteistyön onnistumisen edellytyksenä ovat eri toimijoiden selkeät vastuut ja roolit, yhteiset toimintamallit, säännölliset kokoukset sekä mahdollisuudet helppoon yhteydenottoon. Työpaikan toiminnan tunteminen edistää työterveyshuollon yhteistyötä työpaikan kanssa. Myös työpaikan valmius ja ymmärrys työn kehittämiseen ja työn muokkaustoimenpiteisiin on merkittävässä asemassa työterveysyhteistyön toimivuuden kannalta.

Työn muokkaustoimenpiteiden osalta työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin on tärkeää yhteistyössä työterveyshuollon moniammatillisen tiimin, työntekijän ja hänen esimiehensä kanssa selvittää seuraavia asioita:

• Mitä työtehtäviä työntekijälle kuuluu?
• Mistä työtehtävistä työntekijä suoriutuu ongelmitta ja mistä aiheutuu ongelmia?
• Millaisia kehittämisratkaisuja löytyy ongelmiin?
• Miten ratkaisut toteutetaan ja kuka ottaa vastuun ratkaisujen toteuttamisesta sekä seurannasta?

Työkykyä tukevat ratkaisuvaihtoehdot ovat tapauskohtaisia ja toteutettavat ratkaisuvaihtoehdot voidaan sopia määräajaksi tai pysyvästi. Työn muokkaamisen ratkaisuja voivat olla esimerkiksi

• työaikojen uudelleen järjestely, esimerkiksi lyhempi päivittäinen työaika tai viikkotyömäärä
• työtehtävien räätälöinti, esimerkiksi työtehtävien rajaaminen tai uusien tehtävien organisointi
• lisäkoulutus
• työkokeilu
• työn apuvälineisiin ja työympäristön esteettömyyteen liittyvät ratkaisut tai toisen henkilön antama apu.

Työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea, jos työhön palkattavan tai työssä olevan henkilön sairaus tai vamma edellyttää työvälineiden hankkimista, toisen henkilön antamaa apua tai työpaikan olosuhteisiin tehtäviä muutoksia.

Työntekijän kanssa tulee sopia, miten hänen työhön paluustaan tai työtehtävien muokkauksesta kerrotaan työyhteisölle. Työyhteisössä tulee tiedostaa, että työjärjestelyt ovat välttämättömiä työkyvyn tukemisessa. Työpaikan oma työkyvyn tukemisen toimintamalli ja käytännöt varmistavat, että vastaavanlaisessa tilanteessa jokaista työntekijää kohdellaan samalla tavalla.

Kun työpaikalla sovitaan sairauspoissaoloihin ja niiden seurantaan liittyvistä käytännöistä, tulee kiinnittää huomio tarvittaviin yhteisiin seurantamahdollisuuksiin työterveyshuollon kanssa. Mikäli työkyvyttömyys pitkittyy, työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun poissaolo on jatkunut 30 päivää vuoden aikana. Työntekijän on haettava sairauspäivärahaa kahden kuukauden (60 päivää) kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta ja osasairauspäivärahaa kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan. Työhön paluuseen liittyvissä kysymyksissä työterveyshuolto neuvoo ja ohjaa työnantajaa ja työntekijää. Oikea-aikainen sairauspoissaolon jälkeinen työhön paluu huomioi työntekijän terveydentilan ja toimintakyvyn sekä työn vaatimukset ja joustomahdollisuudet.

Työterveysneuvottelu on tärkeä osa työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen prosessia. Työterveysneuvottelussa tavoitteena on etsiä ratkaisuja työkyvyn ongelmiin ja työkyvyn tukeen yhdessä työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa. Työkyvyn tukemiseen ja työterveysneuvotteluiden hyödyntämiseen tulee tarttua jo aikaisessa vaiheessa, ennen pidempiä työkyvyttömyysjaksoja.

Aloite työterveysneuvottelun toteuttamiselle voi tulla työterveyshuollosta, työnantajalta tai työntekijältä itseltään. Työterveysneuvottelun kokoonpanoa suunniteltaessa on tärkeää, että työterveyshuollossa osataan hyödyntää eri ammattilaisten osaamista ja asiantuntemusta. Tarvittaessa, mikäli työntekijä niin haluaa, neuvotteluun voidaan kutsua mukaan esimerkiksi työpaikan luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu. Mikäli kyse on tuki- ja liikuntaelimistön sairauden aiheuttamasta työ- ja toimintakyvyn haitasta, työfysioterapeutti osallistuu työkyvyn hallintaan, käsittelyyn ja seurantaan. Työterveyspsykologin asiantuntemus taas korostuu mielenterveyshäiriöihin liittyvissä työ- ja toimintakyvyn haitoissa.

Työterveyshuollon tehtävänä työterveysneuvottelussa on

• selvittää, miksi työterveysneuvottelu on kutsuttu koolle ja mitä asioita neuvottelussa käsitellään
• kuvata työntekijän työtilanne ja työkykyisyys sekä siihen vaikuttavat tekijät
• yhdessä osallistujien kanssa miettiä ratkaisuja työkyvyn tukemiseksi ja sopia jatkosuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.

Erityisenä vastuuna työterveyshuollolla on kuvata oman asiantuntemuksensa mukaisesti, miten sairaus ja sen seuraukset vaikuttavat työntekijän työ- ja toimintakykyyn. Työterveysneuvottelussa ei käsitellä työntekijän potilastietoja, vaan keskustellaan niistä tekijöistä, jotka haittaavat työn tekemistä. Tärkeää on myös todeta, mitkä työtehtävät onnistuvat. Keskustelun pohjana on se, miten työtä tulisi muokata tai muuttaa, jotta työntekijä voi jatkaa työssä tai palata työhön työkyvyttömyysjakson jälkeen. On tärkeää, että neuvotteluun osallistuvilla on yhtenäiset neuvotteluohjeet, jotka ohjaavat keskustelun sisältöä ja kulkua työntekijän työn tekemiseen ja työhön tarvittaviin muokkaamistoimenpiteisiin liittyen.

Työterveysneuvottelussa laadittavat muistiot eivät ole potilasasiakirjoja, vaan enemmänkin työnantajan dokumentteja. Muistioon ei tule kirjata mitään salassa pidettäväksi määriteltyä tietoa, kuten sairaustietoja, vaikka niistä olisi keskusteltu työntekijän luvalla. Työterveysneuvotteluun osallistuvien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että neuvottelussa kirjatut asiat dokumentoidaan, allekirjoitetaan ja arkistoidaan sekä työpaikalle että työterveyshuoltoon. Työn muokkausehdotusten suunnittelun ja toteutusvastuun määrittämisen lisäksi työterveysneuvottelussa sovitaan, miten tilannetta voidaan tukea työterveyshuollon tai kuntoutuksen toimilla.

Työterveyslaitoksen Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön -sivustolle on koottu työterveysneuvottelun vuorovaikutusta tukeva ja kehittävä oppimisohjelma työntekijälle, esimiehelle ja työterveyshuollolle.

Jos työpaikalla ja työterveysyhteistyössä tehtävillä järjestelyillä tai työterveyshuollon tukitoimilla ei ole mahdollista riittävästi tukea työntekijän työkykyä, on huomioitava eri tilanteisiin sopivien kuntoutusratkaisujen mahdollisuus. Tietoa eri kuntoutusmahdollisuuksista saa esimerkiksi Kansaneläkelaitokselta (Kela) ja Työeläkevakuuttajat ry:lta (Tela ry) sekä työterveyshuollossa tai työpaikalla toimivalta työkykykoordinaattorilta tai sosiaalialan asiantuntijalta. Kuntoutuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että kuntoutusprosessi kytkeytyy jo suunnitteluvaiheessa osaksi työpaikan ja työterveyshuollon yhteisiä toimintakäytäntöjä, eikä kuntoutus jää työstä ja työympäristöstä irralliseksi.

Työterveyshuollossa tulee arvioida moniammatillisesti työntekijän kuntoutustarve sekä tunnistaa oikea kuntoutusmuoto. Oikea-aikainen kuntoutukseen ohjaaminen ja kuntoutustoimenpiteet tukevat työterveyshuollon ja työpaikan yhteisiä toimenpiteitä. Työfysioterapeutti on asiantuntemuksensa perusteella tärkeässä roolissa etenkin tuki- ja liikuntaelinongelmaisten työntekijöiden kuntoutukseen ohjaamisessa ja kuntoutusyhteistyössä. Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin roolin edistämiseksi tarvitaan toimivaa työterveyshuollon sisäistä vuorovaikutusta ja ajankohtaista tietoa erilaisista kuntoutusmahdollisuuksia sekä kuntoutuksen käytännöistä.

Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin ammattitaitoa ja näkemystä on hyvä hyödyntää jo B-lausunnossa kuntoutuksen ensimmäisten tavoitteiden laatimisessa. Niihin voidaan sisällyttää työhön liittyviä tavoitteita, joita kuntoutuksessa voidaan edelleen syventää ja täsmentää. Esimerkiksi työn kuormitustekijöiden käsittely tulee huomioida jo kuntoutusprosessin alkaessa osana kuntoutustavoitteiden laatimista. Työhön liittyvien tavoitteiden tarkastelu yhdessä työnantajan ja työterveyshuollon kanssa edistää kuntoutuksen tuloksellisuutta sekä työn ja työkyvyn tukemista niin työpaikalla kuin työterveyshuollossa.

Kuntoutuksen tuloksellisuus edellyttää, että työkyvyn tukeminen jatkuu työpaikalla ja työterveyshuollossa kuntoutuksen aikana sekä kuntoutuksen päätyttyä. Kuntoutuspalautteista saatava tieto on merkittävässä asemassa. On tärkeää, että kuntoutuspalautteita käsitellään työterveyshuollossa moniammatillisesti, eri ammattiryhmien osaamista hyödyntäen. Jos suosituksissa on työtä ja työpaikkaa koskevia toimenpide-ehdotuksia, tarvitaan yhteistyötä työpaikan kanssa. Mikäli esimerkiksi kuntoutuksen jälkeisissä yhteistyöpalavereissa korostuu työn kehittämistoimet työn fyysisten tai psykososiaalisten kuormitustekijöiden osalta, työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin osallistuminen kuntoutusyhteistyöhön on perusteltua.

Yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa

Työterveyshuoltolain (1383/2001) 12§ velvoittaa työterveyshuollon toimimaan yhteistyössä mm. työnantajan sekä muun terveydenhuollon kanssa. Valtioneuvoston asetus 708/2013 hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta täsmentää lain edellyttämää yhteistyötä työterveyshuollon sisällä, työterveyshuollon ja työpaikan sekä työterveyshuollon ja muiden terveydenhuollon organisaatioiden kanssa. Työterveyshuollolla on koordinointivastuu työkyvyn tukeen ja työssä jatkamiseen liittyvien toimenpiteiden toteutumisesta työpaikalla, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Lisäksi kuntoutustoimien koordinaatiovastuu on työterveyshuollolla. Kaikkien työterveyshuollossa toimivien ammattilaisten näkemystä ja osaamista tarvitaan yhteistyön rakentamisessa.

Työntekijän työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen sekä kuntoutukseen ohjaaminen ja kuntoutusyhteistyö: hyvän käytännön piirteet:

• Työkyvyn ylläpitämisen perustana on työterveysyhteistyössä sovitut toimintakäytännöt.
• Työn ja työympäristön kehittäminen on osa työpaikan henkilöstöjohtamista, jonka onnistuminen edellyttää eri toimijoiden selkeää vastuuta ja roolia sekä yhteisiä toimintamalleja.
• Työkyvyn tukemisen keinoihin ja eri mahdollisuuksiin tulee tarttua jo aikaisessa vaiheessa, ennen pidempiä työkyvyttömyysjaksoja.

Työnantajan on järjestettävä terveystarkastus työntekijän terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittämiseksi, kun arvioidaan ja tuetaan työntekijän työssä selviytymisen mahdollisuuksia sekä sopeutetaan työtä työntekijän voimavaroihin, terveydellisiin edellytyksiin ja työ- ja toimintakykyyn. Terveystarkastuksen perusteella arvioidaan ohjauksen ja neuvonnan tarve ja laaditaan henkilökohtainen terveyssuunnitelma yhteistyössä työntekijän kanssa työkyvyn tukemiseksi.

Valtioneuvoston asetuksessa (708/2013) terveystarkastusten merkitystä korostetaan työntekijän voimavaroja lisäävänä, jatkuvana ja suunnitelmallisena työkyvyn seurannan välineenä. Asetuksessa korostetaan työssä selviytymisen mahdollisuuksien arvioimista ja tukemista. Terveystarkastusten tavoitteena on mahdollisimman varhainen hoidon ja kuntoutustarpeen selvittäminen, hoitoon ja kuntoutukseen ohjaaminen sekä hoidon ja kuntoutuksen seurannan suunnittelu, työkyvyttömyyden ehkäisy ja työhön paluun tuki.

Varhaisen hoidon ja kuntoutustarpeen selvittäminen

Kun työntekijän työkyvyssä on havaittavissa ongelmia, niiden syyt on selvitettävä mahdollisimman tarkoin. Työkykyongelmat on myös pyrittävä ratkaisemaan oikealla tavalla. Työterveyshuollossa terveydentilassa havaittujen ongelmien vaikutuksia toimintakykyyn ja työssä selviytymiseen arvioidaan vastaanottokäyntien ja terveystarkastusten yhteydessä.

Vajaakuntoisten tai pitkäaikaissairaiden työntekijöiden terveystarkastuksessa korostuu työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen työntekijän terveydelliset edellytykset huomioon ottaen. Jos terveystarkastuksissa tulee ilmi epäsuhtaa työntekijän terveydentilan tai toimintakyvyn ja työn vaatimusten välillä eivätkä yksilöön kohdistuvat toimenpiteet riitä, tarvitaan tilapäisiä tai pysyviä työn ja työjärjestelyjen muutoksia. Työkyvyn palauttamiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseen tähtäävissä toimenpiteissä on ensiarvoisen tärkeää, että toimenpiteitä pohditaan yhdessä työntekijän ja esimiehen kanssa.

Mikäli yksilöön tai työpaikalle kohdistuvat toimenpiteet eivät ole riittäviä työkyvyn säilyttämiseksi, on huomioitava myös kuntoutuksen keinot. Työterveyshuollolla on vastuu kuntoutukseen ohjauksesta. Kuntoutustarpeen arvioinnissa ja oikean kuntoutusmuodon valinnassa työterveyshuollossa kannattaa hyödyntää moniammatillisen tiimin asiantuntemusta.

Työkyvyttömyyden ehkäisy ja työhön paluun tuki

Työterveyshuollon osaamista tarvitaan erityisesti työhön palatessa sairauspoissaolon jälkeen. Terveystarkastukset ovat vaikuttava keino arvioida työntekijän työkyvyn ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Näin voidaan löytää työhön palaajan kannalta oikea-aikainen työhön paluu niin, että työhön paluu voi olla terveyttä tukevaa.

Terveystarkastuksissa voidaan etsiä ratkaisuvaihtoehtoja työhön paluun mahdollistamiseksi, esimerkiksi työkokeilu, osasairauspäivärahalla työskentely tai osatyökyvyttömyyseläke. Lisäksi on tarpeen varmistaa, ettei osa-aikainen työskentely vaaranna työntekijän terveyttä ja toipumista.

Työterveyshuollon seuranta on usein tarpeen myös työhön palaamisen jälkeen, kun seurataan ja arvioidaan, miten työhön paluu sujuu. Työterveyshuollon asiantuntemusta on hyvä hyödyntää myös kuntoutustarpeen arvioinnissa. Työterveyshuollolla on työkyvyn tukemisen koordinointivastuu riippumatta siitä, missä työntekijän hoito ja kuntoutus toteutetaan. Tarvittaessa tehdään yhteistyötä muun terveydenhuollon, kuntoutuksen ja vakuutuslaitosten kanssa.

Osana työterveyshuollon moniammatillista toimintatapaa työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi seuraavat ja arvioivat yhdessä työhön palaajan kanssa seuraavia asioita:

• Miten työhön paluu on sujunut?
• Edellyttääkö työhön paluu tehostettuja tukitoimia tai muiden ratkaisuvaihtoehtojen selvittämistä?
• Edellyttääkö työhön paluu työterveyshuollon asiantuntija-apua?

Työterveyshuolto toimii asiantuntijana työn ja terveyden yhteensovittamisessa sekä vaikuttavien työkykyä edistävien toimenpiteiden suunnittelussa. Tämän vuoksi työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin on tärkeää tuntea:

• työ ja työolot
• työpaikan töiden muokkausmahdollisuudet
• työpaikan työkyvyn tuen malli, mukaan lukien sairauspoissaolo- ja työterveysneuvottelukäytännöt
• ajantasainen sairauspoissaolotilanne.

Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin yhteistyö on erityisen hedelmällistä sellaisissa tapauksissa, joissa työkyvyn ongelmiin liittyy sekä tuki- ja liikuntaelimistön että psyykkisen hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen haasteita.

Työterveyshuoltolain edellyttämä toiminta työkyvyn arvioinnissa, ”90 päivän sääntö”

Työntekijän työkyky on arvioitava ja työssä jatkamismahdollisuudet selvitettävä riittävän varhain. Työpaikan menettelytavoista sairauspoissaoloihin liittyen on lisäksi sovittava yhdessä henkilöstön edustajien ja työterveyshuollon kanssa.

Työntekijän työkyvyn arvioimiseksi ja työssä jatkamismahdollisuuksien selvittämiseksi työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun poissaolo on jatkunut 30 päivää vuoden aikana. Sairauspäivärahan maksaminen 90 sairauspäivärahapäivän jälkeen edellyttää työterveyslääkärin lausuntoa työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista. 90 sairauspäivää on voinut kertyä joko yhtäjaksoisesti tai kahden vuoden ajalta. Tavoitteena on edistää työkyvyn palautumista, helpottaa työhön palaamista ja selvittää mahdollisuuksia mukauttaa työtä työkyvyn mukaisesti.

Tuki- ja liikuntaelinoireet, -sairaudet ja niihin liittyvät työkykyongelmat ovat merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma Suomessa. Tuki- ja liikuntaelinongelmista (tule-ongelmista) johtuvaa työkyvyttömyyttä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti työterveyshuollon ja asiakastyöpaikan yhteistyönä. On tärkeää ratkaista, miten työtä ja työtehtäviä voidaan järjestellä niin, että tule-ongelmista huolimatta työntekijä voi jatkaa työelämässä tai turvallisesti palata töihin työkyvyttömyysjakson jälkeen.

Työfysioterapeutin työssä keskeistä on työn ja työympäristön kehittäminen terveyttä ja työkykyä tukevaksi sekä työpaikalla tehtävien toimenpiteiden ja työjärjestelyjen suunnitteleminen ja toteuttaminen yhteistyössä työntekijän, työnantajan ja muun työterveyshuoltotiimin kanssa. Työhön ja työolosuhteisiin kohdistuvat kehittämistoimenpiteet edistävät tutkitusti tule-ongelmaisten työkykyä. Konkreettisia työhön ja työympäristöön kohdistuvia muokkauksia voivat olla esimerkiksi

• työtilojen ja työpisteiden suunnittelu työtä tukevaksi
• työympäristön esteettömyyden huomiointi jo työn suunnitteluvaiheessa, mikä vähentää muutostarpeita myöhemmässä vaiheessa
• apuvälineiden tarpeen kartoitus, hankinta ja käytön opastaminen
• työtehtävien uudelleen järjestely tai rajaaminen niihin tehtäviin, joita henkilö pystyy tekemään
• työkuormituksen keventäminen; työtahdin ja tauotuksen huomiointi
• työtapojen ja työmenetelmien neuvonta ja ohjaus
• työajan muokkaus.

Työfysioterapeutin asiantuntemuksen hyödyntäminen osana työterveyshuollon tiimiä on tärkeää etsittäessä ratkaisuja tule-ongelmaisen terveyden ja työkyvyn tukemiseen. Työfysioterapeutilla on usein pitkäaikainen kokemus ja tietämys tule-ongelmaisen asiakkaan työkyvystä sekä työhön liittyvistä vaatimuksista ja työn kuormituksesta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmat työssä tunnistetaan ja otetaan puheeksi, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää ratkaisuja työn ja työolosuhteiden ongelmiin. Usein työpaikalle suuntautuvat kehittämistoimet tapahtuvat vasta silloin, kun tule-ongelmaisella työntekijällä on jo sellaisia oireita tai sairauksia, jotka vaativat osa-aikaista tai kokoaikaista sairauspoissaoloa tai merkittävää lisäpanostusta kuntoutukseen. Jos työpaikoilla on työhön tai työjärjestelyihin liittyviä ongelmia, on tärkeää, että työyhteisö yhdessä työterveyshuollon kanssa osallistuu toiminnan kehittämiseen ja ennaltaehkäisyyn ennen kuin työntekijät alkavat oireilla.

Työfysioterapeuttien osaamisen hyödyntäminen tule-ongelmaisen työntekijän työkykyyn liittyvissä asioissa on lähdettävä jo työterveyshuollon sisäisistä toimintamalleista. Kun halutaan edistää varhaisen vaiheen työpaikkatoimintaa, työterveyshuollolla ja työpaikalla tulee olla yhteiset toimintamallit ja käytännöt suunnitelmalliseen yhteistyöhön. Helppo yhteydenpito ja säännölliset tapaamiset, yhteisesti sovittu työnjako sekä yhteistyökäytännöt ovat tärkeitä konkreettisia toimia yhteistyön edistämiseksi. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää, että kunkin erityisosaaminen ja toimintatavat tulevat tunnetuksi. Toimiva työterveyshuollon sisäinen yhteistyö on usein yhteydessä myös työterveysyhteistyön toimivuuteen.

Työfysioterapeutin työn vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että työpaikalle ja työhön suunniteltujen toimenpiteiden toteutumista seurataan. Seurantakäytännöistä on sovittava yhteisesti työntekijän, hänen esimiehensä tai työsuojelun edustajan kanssa. Yhteisesti sovitut toimivat seurantakäytännöt voivat olla esimerkiksi työfysioterapeutin käynti työpaikalle ja soitto tai sähköpostiviesti yhdyshenkilölle. Seurannan tavoitteena on selvittää toimenpiteiden toteutusprosessin eteneminen sekä työntekijän työkyvyn tukemisen tarve.

Mielenterveyden häiriöt ovat työikäisillä yleisiä, joten työterveyspsykologin osaamista tarvitaan häiriön vakavuuden, jatkohoidon tarpeen, työ- ja toimintakyvyn ja työkuormituksen arvioinnissa sekä työn muokkaamisessa pitkältä sairauslomalta palatessa. Työpaikoilla ja työterveyshuolloilla on malleja varhaiseen tukeen ja työhön paluuseen sairausloman jälkeen. Huomattava osa työpaikan ja työterveyshuoltojen toimintamalleista on samanlaisia riippumatta siitä, onko kyseessä fyysinen vai psyykkinen sairaus.

Käynnit työterveyspsykologin vastaanotolla on yleensä rajattu vain muutamaan käyntiin, joten varsinaista pitkäjänteistä hoitoa tai psykoterapiaa työterveyspsykologi ei toteuta. Käynnit ovat luonteeltaan arviointia, tukemista ja psykoedukaatiota sekä hoidon suunnittelua ja käynnistämistä. Tosin arviointikin on aina jo interventio ja lievemmissä psyykkisissä oireissa muutama käynti voi olla hyvinkin riittävä oireiden hallintaan. Tarkempaa kuvausta yksilökäynneistä löydät Neuvonta ja ohjaus -luvusta.

Masennus on suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeen syy. Diagnosoitujen mielenterveyshäiriöiden lisäksi työikäisillä ilmenee lieväasteista psyykkistä oireilua ja stressin kokemista, joka voi liittyä liialliseen kuormitukseen työssä tai muuten kuormittavaan elämäntilanteeseen. Työssäkäyvistä noin puolet on kokenut viimeisen kuukauden aikana pitkäaikaisesti tai toistuvasti joitakin psyykkisiä oireita kuten alakuloisuus, väsyneisyys, masentuneisuuden tunne tai ahdistuneisuuden tunne tai mielialan lasku. Ohimenevää psyykkistä oireilua voi ilmetä ilman, että se johtaa sairastumiseen, mikäli kuormittavaan tilanteeseen puututaan ajoissa.

Työuupumusta ei luokitella mielenterveyshäiriöksi eikä työuupumus yksinään voi olla sairausloman peruste. Työuupumus voidaan kirjata diagnoosin liitteeksi terveysongelmaan liittyvänä tekijänä. Työuupumus voi kuitenkin johtaa sairastumiseen, sairauden pahenemiseen ja jopa työkyvyttömyyteen. Työuupumuksen hoidossa yksilöllinen tuki uupuneelle työntekijälle ei riitä, vaan on tarkasteltava myös työhön liittyviä tekijöitä. Toipuminen työuupumuksesta edellyttää yleensä muutoksia sekä työssä että työntekijän toiminnassa ja asenteissa. Kun suunnitellaan työuupuneen työntekijän paluuta työhön, on tärkeää, että uupumiseen johtaneet tekijät on tunnistettu ja niiden toistuminen pyritään ehkäisemään.

Työhön paluuseen sairasloman jälkeen vaikuttavat terveydentilan lisäksi monet muut tekijät. Varhainen tuki vähentää sairausloman pidentymisen riskiä ja lisää kuntoutumisen todennäköisyyttä. Sairausloman pituutta kannattaa pyrkiä lyhentämään asteittaisen tai osa-aikaisen työhön paluun sekä työn muokkaamisen keinoin, mikäli se terveydentila ja työn luonne ja vaatimukset huomioiden on mahdollista.

Esimerkiksi: Keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat ja suurempi tarve työrauhaan liittyvät usein mielenterveyden häiriöihin ja jaksoihin, jolloin työntekijä vielä toipuu sairaudestaan. Tarkkaavaisuuden ylläpitoa helpottavat

• työyhteisön informoiminen erityisen työrauhan tarpeesta
• siirrettävät väliseinät
• oma huone, jossa saa oven kiinni
• työn jaksottaminen ja riittävä tauotus.

Hyvän käytännön piirteet/ työkyvyn tukeminen mielenterveyden häiriöissä:

• Työkyvyn tukemisessa hyödynnetään moniammatillista tiimiä, jossa on mukana myös työterveyspsykologi.
• Työterveysneuvottelu pidetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mukana myös työterveyspsykologi.
• Työkyvyn arvioinnissa on mukana työterveyspsykologi, joka käyttää haastattelun lisäksi valideja ja reliaabeleita arviointimenetelmiä.
• Työterveyspsykologi on mukana tukemassa työhönpaluuta pitkän sairausloman jälkeen sekä arvioimassa jäljellä olevaa työkykyä 90 päivän lausunnossa.

Lisätietoa:

Juvonen-Posti, P., Viljamaa, M., Uitti, J., Kurppa, K., Martimo, K-P. (2014). Työkyvyn tuki – tavoitteena työssä jatkaminen. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

Mattila-Holappa, P., Selinheimo, S., Valtanen, E., Vilén, J., Sauni, R. & Vastamäki, J. (2018). Työn muokkauksen keinot mielenterveyshäiriöissä – opas.

Sormunen, E., Ylisassi, H., Mäenpää-Moilanen E., Remes, J., Martimo, K-P. (2017). Yhteistyö tuki-ja liikuntaelinvaivoihin liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä: Monimenetelmällinen tutkimus työterveyshuollon sisäisestä yhteistyöstä sekä työterveys- ja kuntoutusyhteistyöstä.