10 § Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

Tavoite on, että työnantajat asettavat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden toimintansa keskeiseksi periaatteeksi. Samalla saadaan työpaikoille suunnitelmallisia ja pitkäjänteisiä toimintatapoja, joilla varmistetaan työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen liittyvien vaatimusten täyttö lainsäädännön mukaan.  

Toimintamallia voidaan kutsua turvallisuusjohtamiseksi tai turvallisuuden hallinnaksi. Mallissa turvallisuusajattelu kytketään osaksi työnantajana toimivan yrityksen tai julkisyhteisön koko toimintaa ja johtamis- tai hallintajärjestelmää. Työsuojelua ei tällöin ymmärretä erillisenä osa-alueena, vaan se omaksutaan osaksi työnantajan toimintaa kaikilla hierarkian tasoilla. 

Turvallisuuden hallintaan perustuva ajattelutapa korostaa työnantajan vastuuta työn ja työympäristön turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

Vaarojen selvittämis- ja arviointivelvoite koskee kaikkia työnantajia yksityisellä ja julkisella sektorilla riippumatta toimialasta tai työntekijöiden määrästä. 

Toteuttaminen ja menettelytavat määräytyvät työnantajan toimialan, toiminnan luonteen ja työpaikan koon sekä muiden erityispiirteiden mukaan. Työnantaja voi käyttää kulloinkin parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Erityisen vahvistetun tai yleisesti käytössä olevan mallin mukaista menetelmää ei edellytetä. 

Tarkoitus on, että kaikki mahdolliset vaara- ja haittatekijät käydään läpi jokaisella työpaikalla ja selvittäminen on suunnitelmallista ja jatkuvaa. 

Työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä ja työympäristöstä tekijät, jotka voivat vaarantaa työntekijän turvallisuuden ja terveyden. Jos mahdollista, vaarat ja haitat on poistettava. 

Kaikkia vaara- ja haittatekijöitä ei voi kuitenkaan aina poistaa. Tällöin työnantajan on arvioitava, kuinka merkittäviä jäljelle jääneet haitat tai vaarat ovat työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. 

Järjestelmällisyys tarkoittaa menetelmää, jonka voi tarvittaessa toistaa. Toiston avulla voi arvioida, miten työpaikka on kehittynyt. Käytettävissä on erilaisia menetelmiä, joilla voi laskea numeroarvon riskin suuruudelle vaaran vakavuuden ja toistuvuuden perusteella. 

Työterveyshuollon työpaikkaselvitystä ja sen toimenpide-ehdotuksia voi hyödyntää vaarojen arvioinnissa. Vaadittavista toimenpiteistä päättää ja on vastuussa kuitenkin aina työnantaja. 

Säännöksen tarkoituksena ei ole vain työpaikan vaarojen ja haittojen tunnistaminen sinänsä. Arvioinnin seurauksena työnantajan on alennettava riskit sille tasolle, että lain ja sen nojalla annettujen säännösten edellyttämät vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja että työntekijän turvallisuus ja terveys vaarantuvat mahdollisimman vähän. 

Työnantaja tekee näin ollen arvioinnin perusteella tietoisen valinnan jäljelle jäävien riskien vähentämiseen tarvittavista toimenpiteistä.

Selvitettävät ja arvioitavat haitta- ja vaaratekijät voivat olla esimerkiksi työolosuhteista tai työmenetelmistä aiheutuvia fyysisiä tapaturman tai ammattitaudin tai muun työperäisen sairauden vaaroja. 

Työpaikan ja työn luonteesta riippuen kyse voi olla esimerkiksi terveydelle vaarallisista tai haitallisista kuormitustekijöistä, kuten kohtuuttomasta aikapaineesta tai liiallisesta tietokuormituksesta, työpisteiden ergonomiasta tai väkivallan uhkasta. 

Selvittämisen kohteeksi voivat tulla myös työyhteisön huonon toimivuuden aiheuttamat ongelmat, häirintä, kiusaaminen, epäasiallinen kohtelu tai niihin verrattavat haittatekijät. 

Vaarojen selvittämis- ja arviointivelvoite koskee myös työajoista aiheutuvia haitta- ja vaaratekijöitä. Työajoilla tarkoitetaan työ- ja lepoaikoihin liittyviä tekijöitä, kuten yötyö, vuorotyö, ylityö ja riittävät lepotauot, sekä muuta työntekijän työhön sidonnaista aikaa. Tämä kattaa esimerkiksi työajan ulkopuolella tapahtuvan matkustamisen ja tilanteet, joissa työnantaja edellyttää työntekijän vastaavan puhelimeen tai sähköposteihin varsinaisen työajan ulkopuolella. 

Säännöksen kohdissa 1–6 mainitaan tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon selvityksessä, riippuen työn luonteesta, toimialasta ja muista tekijöistä. Luettelo ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Kohdan 7 mukaan voidaan joutua selvittämään ja arvioimaan muitakin vastaavia asioita, riippuen työn ja toiminnan luonteesta sekä työssä esiintyvistä haitta- ja vaaratekijöistä. 

Toisaalta kaikilla työpaikoilla ei ole tarpeen arvioida jokaista mainittua asiaa. 

Säännöksen kolmannen luettelokohdan mukaan vaara- ja haittatekijöiden tunnistamisessa ja arvioinnissa on otettava huomioon työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset, kuten ikä, ikääntyminen, sukupuoli ja ammattitaito. 

Työolosuhteissa saattaa esiintyä sellaisia vaara- ja haittatekijöitä, joilla on merkitystä vain tai korostetusti sellaisille työntekijöille, joihin liittyy jokin turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta merkityksellinen henkilökohtainen edellytys. Henkilökohtaisten edellytysten huomioon ottamisella tarkoitetaan tässä sitä, että tunnistetaan ja arvioidaan vaara- ja haittatekijöitä työpaikan työntekijöiden henkilökohtaisten edellytysten näkökulmasta. 

Ottamalla esimerkiksi huomioon ikä ja ikääntyminen varmistetaan, että eri ikäisiin työntekijöihin liittyvät vaara- ja haittatekijät tunnistetaan ja arvioidaan. Työntekijöiden ammattitaidon näkökulmasta voidaan tunnistaa vaara- ja haittatekijöitä, jotka koskevat erityisesti kokemattomia työntekijöitä.

Työntekijän ikääntymisen huomioon ottamisella tarkoitetaan ennen kaikkea sellaisten vaara- ja haittatekijöiden tunnistamista, joilla on merkitystä erityisesti vanhempien työntekijöiden näkökulmasta. Esimerkkejä ovat puutteellinen valaistus, fyysisesti raskas työ, pitkät työajat, vuorotyö tai työn digitalisoitumisen tuomat osaamisvaatimukset. 

Ikääntymisellä voi myös olla merkitystä arvioitaessa työssä esiintyvän vaara- ja haittatekijän merkitystä turvallisuudelle ja terveydelle. Esimerkiksi liukastumis- ja kaatumisriski voi olla suurempi, koska vanhenemisen myötä tasapaino heikkenee ja reaktionopeus hidastuu. Myös yötyö voi olla haitallisempaa, koska ikääntyessä sopeutuminen yötyöhön heikkenee.

Alle 18-vuotiaiden työntekijöiden suojelusta säädetään laissa nuorista työntekijöistä (998/1993) sekä valtioneuvoston asetuksessa nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006). Työn terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien säännösten soveltamisalue on sama kuin työturvallisuuslain. Tietyt työt on kokonaan kielletty nuorilta työntekijöiltä tai sallittu vain määrätyin edellytyksin.  

Työn vaarojen selvittämisvelvoite kohdistuu myös niihin työn kuormitustekijöihin, jotka esiintyvät kyseisessä työssä ja voivat aiheuttaa terveydelle haitallista kuormitusta työssä. 

Säännöksen neljännessä luettelokohdassa edellytetään, että työn fyysiset kuormitustekijät sekä työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät otetaan huomioon. 

Työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi polvillaan tai kyykyssä työskentely, etukumarassa asennossa työskentely, käsin tehtävät raskaat nostot, yksipuoliset työliikkeet, käden puristusvoimaa vaativa työ ja pitkäaikainen istuminen. 

Työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvillä kuormitustekijöillä tarkoitetaan työpaikan psykososiaaliseen työympäristöön kuuluvia työolotekijöitä, jotka ovat työnantajan työturvallisuusvastuun piirissä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi työn yksitoikkoisuus, liiallinen tietomäärä, jatkuvat keskeytykset ja monen asian tekeminen samaan aikaan, vaikeat asiakastilanteet, liiallinen työmäärä työaikaan nähden ja toistuvat tietoteknisiin työvälineisiin liittyvät epäkohdat, häiriöt ja vaatimukset. 

Niin ikään epäkohdat työyhteisön yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa voivat aiheuttaa haitallista työkuormitusta.

Vaarojen selvittämis- ja tunnistamisvelvoite kohdistuu työnantajaan, jolla on siihen oman toimintansa ja työpaikkansa osalta parhaat edellytykset. 

Työnantajalla ei aina ole omassa organisaatiossaan sellaista asiantuntemusta, että hän voisi toteuttaa riittävästi haitta- ja vaaratekijöiden tunnistamisen ja selvittämisen. Tällöin työnantajan on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. 

Luonteva asiantuntijataho on työterveyshuolto, jonka toteuttaminen on työnantajan lakisääteinen velvoite. Sen tietämystä työnantaja voi hyödyntää ja saada työterveyshuoltoon liittyvistä kustannuksista osittain korvausta Kansaneläkelaitokselta. 

Työterveyshuollon laatima työpaikkaselvitys voi olla vaarojen tunnistamisen ja selvittämisen apuna tai pohjana. 

Työnantajan velvollisuus ja vastuu on aina päättää tunnistettujen vaarojen tai haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät voi tehdä tätä päätöstä työnantajan puolesta, eivätkä asiantuntijat ole itsenäisesti työturvallisuusvastuussa. 

Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden ohjeet tai neuvot eivät vähennä työnantajan vastuuta siitä, että työ ja työympäristö ovat työntekijöiden kannalta turvallisia.  

Vaarojen selvitystä ja arviointia tai niiden tuloksia ei edellytetä kirjallisessa tai muussa määrämuodossa, mutta niiden tulee olla todennettavissa. Usein työnantaja laatii vaarojen arviointiasiakirjan. Sähköisistä arviointijärjestelmistä saa tarvittaessa tulosteita. 

Työnantajan on osoitettava työsuojeluviranomaiselle, että hän on hoitanut lain edellyttämän velvoitteen. Velvoitteen hoitaminen on pystyttävä osoittamaan myös niillä työpaikoilla, joilla selvitystä ja arviointia ei ole tehty määrämuotoisena tai kirjallisena. 

Varsinkin pienillä työpaikoilla voidaan työn tai toiminnan luonne ja muut edellytykset huomioiden hoitaa selvitys- ja arviointivelvoite vapaamuotoisesti, jollei asetuksella toisin säädetä. Selvityksen ja arvioinnin tekoon voi osallistua esimerkiksi työpaikan henkilöstö työterveyshuollon työpaikkaselvityksen yhteydessä tai muutoin työnjohdon kanssa. Vaarojen arvioinnin tulokset ovat tällöin arviointiin osallistuneiden tiedossa ja todennettavissa. 

Vaarojen selvitys ja arviointi voivat sisältyä johonkin muuhun työpaikalla tehtävään asiakirjaan tai olla sen osa. Tekemisessä tai osana kannattaa käyttää hyväksi työterveyshuoltolain (1383/2001) tarkoittamaa työpaikkaselvitystä ja mahdollista pelastuslain (468/2003) 9 §:n mukaista suunnitelmaa. 

Selvitys ja arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa, jos muutosten voidaan olettaa vaikuttavan selvityksen ja arvioinnin tulokseen. 

Muutoinkin tulee huolehtia siitä, että selvitys ja arviointi ovat ajan tasalla, mikä osaltaan korostaa toiminnan jatkuvuutta ja prosessinomaisuutta. Kertaluontoinen vaarojen tunnistaminen ja arviointi ei riitä, vaan toiminnan on oltava jatkuvaa ja järjestelmällistä. 

Työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista on annettu tarkempia säännöksiä useassa valtioneuvoston asetuksessa. 

Esimerkiksi kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen (715/2001) 6 §:ssä säädetään tarkemmin vaarojen tunnistamisesta ja riskien arvioinnista. Lisäksi edellytetään riskien arvioinnin esittämistä tarkoituksenmukaisella tavalla kirjallisessa muodossa. 

Tarkempia säännöksiä on usein annettu vaarojen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. Tällaisia säännöksiä on muun muassa seuraavissa valtioneuvoston asetuksissa: 

• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi biologisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017)
• valtioneuvoston asetus räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta (576/2003) 
• valtioneuvoston asetus syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista, perimää vaurioittavista ja lisääntymiselle vaarallisista tekijöistä työssä (113/2024)
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (48/2005) 
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisista kentistä aiheutuvilta vaaroilta (388/2016).

Työturvallisuuslaki ei määrittele tiettyä tarkastusväliä. Ajatus on, että arviointi ja sen sisältö pidetään aina ajan tasalla.  Paras tapa on päivittää arviointia aina, kun työpaikalla tapahtuu merkittäviä muutoksia, tehdään havaintoja tai ilmenee poikkeavia tilanteita, kuten vaaratilanteita tai tapaturmia. 

Työpaikalla on hyvä määrittää tarkistuspisteet tai aikaväli, jolla kokonaisuutta katsotaan.

Työpaikalla sovitaan, mitä menetelmää riskien arvioinnissa käytetään. Menetelmän valinnassa on hyvä huomioida, että työpaikan eri vaara- ja haittatekijät tulevat kattavasti käsiteltyä. Menetelmän avulla tarkastelu on toistettavissa samalla tavalla ja siitä tulee järjestelmällistä. 

Psykososiaalisten kuormitustekijöiden tunnistaminen ja hallinta on osa normaalia työpaikan riskinarvioinnin prosessia, mutta se koetaan usein haastavaksi. 

Tunnistaminen voidaan tehdä esimerkiksi henkilöstökyselyn tai keskustelujen avulla. Työterveyshuollon työpaikkaselvityksistä voi myös saada tietoa työpaikan psykososiaalisista kuormitus- ja voimavaratekijöistä.

Tunnistamisen jälkeen arvioidaan vaarojen ja haittojen todennäköisyys ja vakavuus, ja sovitaan tarvittavista parannustoimenpiteistä.  

Riskien arviointi on työantajan vastuulla. Työnantajan tulee tuntea teettämänsä työ ja sille ominaiset olosuhde- ja vaaratekijät. 

Riskien arviointi ei edellytä erityistä asiantuntemusta vaan ennemminkin työolosuhteiden tuntemista. Se perustuu työnantajan ammattitaitoon ja parhaaseen tietämykseen asiasta. 

On tärkeää, että arviointiin osallistuu myös kyseistä työtä tekeviä henkilöitä, koska he tuntevat arvioinnin kohteena olevan työn.  

Työnantajan edustajien lisäksi työsuojeluorganisaatio on usein avainasemassa arvioinnin tekemisessä. 

Jos työantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta, sitä on hankittava ulkopuolelta. Ulkopuolisia asiantuntijoita voi tarvita esimerkiksi työhygieenisiin mittauksiin. Myös työterveyshuollon asiantuntemusta voi hyödyntää. 

Asiasta on hyvä  keskustella työpaikalla työsuojelun yhteistoiminnassa. 

Tavallisesti työssä tunnistetut vaaratekijät tunnistetaan ja arvioidaan fyysisen tilan, organisaation tai työtehtävän mukaan. Joskus on kuitenkin tarkoituksenmukaista kohdentaa riskien arviointi rajatummin.

Kohdennetun arvioinnin perusteita voivat olla esimerkiksi tarkasteltavan työn tai kohteen erityinen luonne tai vaara sekä työn ulkopuoliset seikat, joihin työnantaja ei voi suoraan vaikuttaa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi poikkeuksellinen työympäristö, laajasti vaikuttava altistumistekijä, palo- ja muu onnettomuusvaara, haastava asiakastilanne, työ ulkomailla, työ asiakkaan tiloissa, työ- ja työmatkaliikenne, yksintyöskentely tai etätyö.

Kohdennettu tai yksilöllinen vaarojen tarkastelu tulee kysymykseen silloin, kun arvioidaan yksittäistä vaaratekijää tai työntekijän yksilöllisiä ominaisuuksia ja työkykyä suhteessa työn vaatimuksiin. Näissä tapauksissa työterveyshuolto kannattaa ottaa arviointiin mukaan. 

Työaikojen osalta tulee ottaa huomioon työn ja toiminnan luonteesta riippuen esimerkiksi seuraavia seikkoja:

• työpäivien pituus
• työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta
• kokonaistyöaika
• peräkkäisten työvuorojen toistuvuus  
• työvuorojen kiertosuunta 
• ylityöt ja niiden määrä 
• työn suorittamisajankohta  
• työaikojen ennakoitavuus  
• työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus  
• työntekijöiden mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja niiden välillä.