15 § Henkilönsuojainten, apuvälineiden ja muiden laitteiden varaaminen käyttöön

Työstä tai työolosuhteista työntekijälle aiheutuva tapaturman tai sairastumisen vaara on ensisijaisesti torjuttava rakenteellisin, teknisin ja työn organisointiin liittyvin toimenpitein niiden periaatteiden mukaisesti, jotka mainitaan 8 §:n 3 momentissa. Toissijainen torjuntakeino ovat henkilönsuojaimet. 

Työntekijällä on velvollisuus käyttää tarvittavia henkilönsuojaimia.  

Henkilönsuojainten hankinnan ja käytön tulee perustua yhtäältä 10 §:ssä tarkoitettuun työn ja työpaikan vaarojen arviointiin sekä toisaalta saatavilla olevien henkilönsuojainten suojausominaisuuksien arviointiin siten, kuin henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä annettu valtioneuvoston asetus (427/2021) edellyttää. 

Työnantajan on henkilösuojaimia hankittaessa varmistuttava, että henkilönsuojain täyttää sitä koskevat erikseen säädetyt vaatimukset. 

Henkilönsuojaimen perusominaisuuksien lisäksi työnantajan on huolehdittava siitä, että suojain on tarkoituksenmukainen kyseessä olevan työn vaarojen torjuntaan ja että se soveltuu niihin työolosuhteisiin, joissa suojainta on tarkoitus käyttää.   

Henkilönsuojaimet on tarkemmin määritelty valtioneuvoston asetuksessa henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021). Henkilönsuojaimia ovat esimerkiksi suojalasit, kypärät, kuulonsuojaimet, hengityksensuojaimet, valjaat ja pelastusliivit.  

Henkilönsuojaimena ei pidetä sellaisia välineitä ja varusteita, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan suojaamaan työntekijää itseään kohdistuvalta vaaralta työssä. Esimerkiksi eristävät työkalut eivät ole henkilönsuojaimia. Eräät laitteet, kuten kannettavat laitteet vaarojen ja häiriöiden havaitsemiseksi, eivät ole henkilönsuojaimia. 

Työntekijän turvallisuuteen tai terveyteen kohdistuvan vaaran suojaamiseksi käytettävä suojavaatetus katsotaan henkilönsuojaimeksi. 

Henkilönsuojaimena ei pidetä tavanomaisia työvaatteita, joita ei ole suunniteltu erityisesti suojaamaan työntekijän turvallisuutta ja terveyttä. Tavanomaisena työvaatetuksena pidetään esimerkiksi ulkotöissä käytettävää vaatetusta ja tavanomaista sadetakkia. Ulkotöissä käytettävää vaatetusta pidetään kuitenkin henkilönsuojaimena silloin, kun se suojaa paleltumiselta tai muilta terveyden menettämisen vaaroilta työssä. 

Säännös ei koske sellaista vaatetusta, jota käytetään estämään vaatteiden likaantuminen. 

Silloin kun kysymyksessä ei ole henkilönsuojain, työntekijä valitsee itse sopivan työvaatetuksen tarvittaessa noudattaen työnantajan tapaturmien estämiseksi antamia ohjeita.  

Henkilösuojainten hankintakustannuksista vastaa työnantaja. Lain mukaan työnantajan on kustannuksellaan hankittava työssä tai työpaikalla vaarojen arvioinnin perusteella tarpeelliset henkilönsuojaimet kaikille niille työntekijöille, joiden turvallisuus ja terveyden säilyminen työssä sitä edellyttävät. Asiasta ei voida sopia toisin. 

Lain tarkoitus on kuitenkin katsottu täytetyksi siten, että työntekijä käyttää omia suojaimiaan korvausta vastaan. Lain vastaisena ei myöskään ole pidetty kustannusten jaosta sopimista silloin, kun tietyn tyyppisiä henkilönsuojaimia, kuten turvakenkiä, voi käyttää työpaikan ulkopuolella. Tällöinkin työnantaja vastaa siitä, että suojaimet ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että työntekijä käyttää niitä työssä.  

Työnantajan on hankittava työntekijän käyttöön erityinen apuväline tai muu varuste, vaikka se ei ole henkilönsuojain, jos työ tai työolosuhteet edellyttävät sitä tapaturman tai sairastumisen vaaran estämiseksi. Tällainen apuväline voi olla muun muassa pyörösahoilla käytettävä työntökahva. 

Valtioneuvoston asetuksessa henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021) säädetään työssä käytettävien henkilönsuojainten ominaisuuksista, arvioinnista ja valinnasta, suojainten turvallisesta käytöstä työssä sekä henkilönsuojainten huollosta ja kunnossapidosta.  

Henkilönsuojaimia koskevia erityisiä säännöksiä on lisäksi muun muassa seuraavissa valtioneuvoston asetuksissa:

• valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015) 
• valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009)
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi biologisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017) 
• valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006)
• valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta (749/2001). 

Työnantaja päättää suojainten tarpeesta, laadusta ja käytöstä riskinarvioinnin perusteella. Hänen on myös ohjeistettava suojainten käyttö, hoito ja huolto sekä valvottava, että ohjeita noudatetaan ja suojaimia käytetään asianmukaisesti. 

• Jos käytetään useita suojaimia samanaikaisesti, on varmistettava, että suojaimet ovat yhteensopivia ja sopivat käyttäjälleen, jotta niiden suojausteho säilyy.
• Suojainten oikean käytön kannalta on hyvin tärkeää, että suojainta luovutettaessa työntekijän kanssa käydään läpi valmistajan laatimat käyttö-, hoito- ja huolto-ohjeet. 
• Työnantajan on varmistettava, että vaihdettavia panoksia, suodattimia ja muita vastaavia osia on riittävästi saatavilla ja kuluvat osat vaihdetaan asianmukaisesti. 
• Työnantajan on huolehdittava suojainten tarkastamisesta säännöllisesti valmistajan ohjeiden mukaisesti, jotta hän voi varmistaa niiden toimintakyvyn.

Lisää tietoa henkilönsuojainten käytöstä ja soveltuvasta vaatetuksesta: 20 § Henkilönsuojainten käyttö ja soveltuva työvaatetus. 

Työnantaja voi työnjohto-oikeutensa nojalla ohjata käyttämään suojaimia tilanteen vaatimalla tavalla. Yhteiskäyttöinen suojain voi tulla kyseeseen harvoin toistuvissa käyttötilanteissa, jos voidaan samalla varmistaa suojaimen yksilölliset säätöominaisuudet (putoamissuojaimet) sekä huolellinen hygienia (hengityksensuojaimet).  

Jos työntekijä haluaa käyttää työssään itse hankkimaansa suojainta, työnantajan on varmistettava suojaimen soveltuvuus ja riittävyys kyseiseen työhön. Vain CE-merkityt suojaimet ovat hyväksyttäviä. 

Melu on äänienergiaa, jonka voimakkuuteen ja leviämiseen vaikuttavat etäisyys äänilähteestä ja tilan ominaisuudet. Turvallinen etäisyys melulähteestä ja kuulonsuojainten tarve voidaan selvittää kohdekohtaisella melumittauksella, jos asiaa ei voida muuten luotettavasti todeta.  

Käytännössä on usein helpompi määrittää melun vaikutusalue tilan kuin yksittäisen työpisteen tai tehtävän perusteella. Suojainten käyttö voidaan siis määritellä laajemmaksi kuin yksinomaan työn vaarojen arvioinnin perusteella. Tällöin velvoite koskee kaikkia samassa tilassa olevia, mikä myös helpottaa valvontaa. 

Vastamelukuulokkeet eivät ole henkilönsuojaimia, vastamelukuulonsuojaimet sen sijaan ovat. 

Työnantajan velvollisuus hankkia potilaan nostamiseen ja siirtämiseen tarvittava työväline riippuu siitä, onko se välttämätön työn turvallisuuden kannalta. Tarpeen arviointi perustuu riskien arviointiin, jossa huomioidaan muun muassa potilaan ominaisuudet ja toimintakyky sekä työntekijöiden työkyky.

Työnantaja ei ole velvollinen hankkimaan työvälinettä pysyvästi kenenkään kotiin, eikä sellaisen siirtäminen työntekijän mukana liene käytännössä mahdollista. Joissain tapauksissa voidaan harkita työtapojen muutoksia ja esimerkiksi kahden työntekijän käyttöä yhden työntekijän sijaan.

Työntekijällä on myös oikeus pidättäytyä vaaralliseksi katsomastaan työstä (§23). 

Yleisesti vaikuttavilla toimenpiteillä viitataan turvallisen tekniikan periaatteeseen. Jos vaara on poistettavissa suojakaiteella, sitä on käytettävä. Käytettävissä olevia teknisiä suojausratkaisuja ei voi korvata esimerkiksi henkilönsuojaimilla.    

Toimenpiteiden vähimmäistasoa määritettäessä otetaan huomioon paitsi turvallisuuden ja terveellisyyden vaatimukset, myös teknisen ja taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden asettamat rajoitukset. Rajoituksia voivat olla esimerkiksi toimenpiteiden kustannukset ja tekniset toteuttamisedellytykset.