COMMUTE - Työmatkatavan yhteydet työhyvinvointiin, työkykyyn ja työtapaturmiin
Tavoitteet
Aktiivisten työmatkatapojen (esim. pyöräily, kävely) terveyshyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta työmatkatavan yhteyttä työkykyyn, työhyvinvointiin ja työmatkatapaturmiin on tutkittu varsin vähän tai ei lainkaan. Työmatkatapaturmat voivat olla isompi riski aktiivisilla kulkumuodoilla kuin passiivisilla, mutta aktiivisen työmatkatavan ansiosta parantuneen terveyden ja toisaalta lisääntyneen tapaturmariskin nettovaikutusta Suomessa ei vielä tiedetä.
Koronapandemia lisäsi etätyötä ja muutti lähityötä tekevien työntekijöiden työmatkatapoja. Tarkempaa tietoa näistä muutoksista ei kuitenkaan ole. Tieto pandemian aiheuttamista muutoksista auttaa työnantajia tuuppaamaan työntekijöitä kohti ilmastoystävällisiä, terveellisiä ja työkykyä tukevia työmatkatapoja sekä arvioimaan etätyön vaikutuksia.
Hankkeessa selvitetään
- mitkä tekijät ennustavat erilaisia työmatkatapoja
- miten muutos työmatkatavassa heijastuu muutoksiin terveydessä, työkyvyssä, työhyvinvoinnissa
- miten työmatkatapa ja siinä tapahtuneet muutokset ovat yhteydessä sairauspoissaoloihin ja työmatkatapaturmiin
- mikä on erilaisten työmatkatapojen nettovaikutus
- minkälaisia muutoksia työmatkatavoissa tapahtui syksystä 2020 syksyyn 2022 lähityötä tehneillä kuntatyöntekijöillä
Aineistot ja menetelmät
Tutkimushanke hyödyntää Kunta10 -tutkimuksen aineistoa ja kuuluu Kuntahenkilöstön seurantatutkimuksen tutkimuslupaan (HUS/1210/2016) ja tietosuojailmoitukseen. Kohderyhmänä on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun kaupungin kunta-alan henkilöstön seurantatutkimuksen (Kunta10) vuosien 2020 ja 2022 kyselyihin vastannut henkilöstö. Luvan antaneiden kyselytiedot yhdistetään sairauspoissaolo- ja tapaturmarekisteritietoihin.
Tulokset ja vaikuttavuus
Työmatkat kattavat ison osan liikennepäästöistä kaupungeissa. Päästöjen vähentäminen ja hiilineutraalius on monien kuntien strateginen tavoite, minkä vuoksi vähäpäästöisiä työmatkatapoja suositellaan myös kuntien työntekijöille. Lisäksi pienipäästöiset kulkumuodot, kuten pyöräily ja kävely, lisäävät fyysistä aktiivisuutta ja tukevat myös terveyttä. Kunnissa onkin tehty aktiivista työtä, jolla pyritään rohkaisemaan vähäpäästöisiin työmatkatapoihin. Esimerkiksi parkkipaikkojen saatavuuteen ja niiden hintaan on tehty muutoksia.
Tutkimuksemme tuottaa työnantajan näkökulmasta tärkeää uutta tietoa erilaisten työmatkatapojen terveys- ja työkykyhyödyistä ja toisaalta tapaturmariskeistä ja näiden nettovaikutuksista. Työmatkatapaan vaikuttanevat sekä työn piirteet, työpaikan sijainti ja työpaikan järjestelyt että kaupungin autoilu- joukkoliikenne- ja kevyen liikenteen ratkaisut. Tutkimuksemme tuottaa ennustemallin näistä työmatkatapaan vaikuttavista piirteistä.
Vaikka näyttöä aktiivisten kulkumuotojen terveyshyödyistä jo on saatavilla, tutkimuksemme antaa uutta tietoa työhön suoraan liittyvistä terveyshyödyistä, kuten työmatkatavan vaikutuksista työkykyyn, sairauspoissaoloihin, työstressiin ja työstä palautumiseen. Erilaisten kulkumuotojen nettovaikutusten arviointi antaa suoraan hyödynnettävää tietoa siitä, mihin kulkumuotoihin kannattaa kannustaa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös työmatkainterventioiden suunnittelussa, kohdentamisessa ja toteutuksessa.
Korona on lisännyt etätyötä, mutta etätyö ei ole kaikissa ammateissa mahdollista. Pandemian aikana julkisen liikenteen käyttö väheni ja yksityisauton, mutta myös polkupyörän, käyttö lisääntyi. Tutkimus antaa tietoa pandemia-ajan työmatkavalinnoista, sillä voimme tarkastella tilannetta verraten kulkumuotoa syksyllä 2020 syksyyn 2022. On kiinnostavaa selvittää, miten pandemian aiheuttama työn murros heijastuu työmatkatapaan, mitä kulkumuotoja läpi pandemian lähityössä työskennelleet käyttivät ja tapahtuiko niissä muutoksia.
Kysy lisää tutkimuksesta
Jenni Ervasti
Tutkimusryhmä
Essi Kalliolahti, tutkija
Kia Gluschkoff, erityisasiantuntija
Hanke toteutetaan yhteistyössä STN-rahoitteisen Ilmastotuuppaus -konsortiotutkimushankkeen kanssa.
Hankkeen kirjoituksia
Muualla hankkeesta
Tutustu myös
