MoSaC-hankkeessa olemme juuri onnistuneen työturvallisuuskoulutuksen jäljillä. Keskiössä on moderni turvallisuusoppiminen ja työturvallisuuskoulutusten kehittäminen rakennusalalla muun muassa virtuaalitodellisuudessa (VR) tapahtuvan harjoittelun avulla.
Alustavat, VR-kouluttamisen kannalta lupaavat tutkimustulokset ja virtuaalilaitteisto mukanamme lähdimme kiertämään hankkeessa mukana olevat raksayritykset läpi. Kokosimme yhteisen pöydän ääreen johtoa, työntekijöitä ja työsuojelun ammattilaisia keskustelemaan työturvallisuuskoulutuksista ja niiden kehittämisestä.
Erityisenä kiinnostuksen kohteenamme oli kuulla eri henkilöstöryhmien arvioita virtuaalitodellisuuden hyödynnettävyydestä oman työpaikan koulutuksissa ja paneutua niihin kysymyksiin, jotka osallistujia mietityttivät virtuaalitodellisuuden käyttöönotossa.
- Kyllähän sitä luennolla tulee vilkuiltua kelloa ja mietittyä, että koska tää loppuu..
- … ja virtuaalikoulutuksessa sitä sitten pelkää, että koska tää loppuu. (rakennusalan ammattilaisten ajatustenvaihtoa työpajassa)
Sitaatit tiivistävät työpajakeskustelujen pohjavireen: virtuaalitodellisuuteen rakennettu työturvallisuuskoulutus innostaa ja imaisee nopeasti mukaansa, kuten työpajaosallistuja kokemustaan sanoitti.
Lisäksi lyhytkin tutustuminen koulutukseen inspiroi osallistujat ideoimaan VR-teknologian mahdollistamia kokonaan uudenlaisia ratkaisuja turvallisuuskouluttamiseen.
Uppoutumista opittavaan asiaan ja hyödyntämisideoita
VR-koulutuksen kiinnostavuus, pelillisyys ja oppijan rohkaiseminen aktiiviseksi toimijaksi koulutuksen aikana keräsivät kehuja. Sai ajattelemaan, pääsi osallistumaan. VR tosiaan piristäisi nykyisellään niin tylsiä koulutuksia. Jäi paremmin mieleen. Muistan tämän vielä vuosienkin päästä.
Työpajojen vilkas ideointi tuotti lukuisia hyödyntämis- ja sovelluskohteita uudelle teknologialle aina poikkeustilanteissa toimimisen harjoittelusta kuivien byrokraattisten hommien, kuten viranomaisdokumentaation elävöittämiseen. Raksoille vakiintuneen TR-mittarin käyttökoulutus ja kalibrointiharjoitus virtuaalitodellisuusympäristössä on yksi esimerkki konkreettisesta, alan tarpeista kummunneesta hyödyntämisideasta.
VR-koulutuksen valttina esimerkiksi perehdytyksessä nähtiin se, että perehdytettävä saa kaiken tarpeellisen tiedon vakiomuodossa eikä asioiden läpikäyminen jää perehdyttäjän muistin varaan. Koulutuksesta on helppo tehdä kieliversioita. Se innosti työmailla, joissa puhutaan jopa kymmeniä eri kieliä.
Lisäksi osallistujat innostuivat ideoimaan, miten työmaiden todellisuuteen voi jo etukäteen perehdyttää alan opiskelijoita, työterveyshuollon toimijoita tai alihankkijoita.
Sopivatko silmälasini VR-lasien alle? – ja muita mietityttäviä asioita
Osallistujat saivat työpajoissa vastauksia heitä mietityttäneisiin hyvin käytännönläheisiin kysymyksiin: Sopivatko omat lasini VR-lasien alle? Minkä verran laitteisto vaatii tilaa? MoSaC-hankkeen koulutuskiertueella koulutukset saatiin toteutettua ennakkosuunnittelulla jopa keskeneräisissä rakennuksissa ja täysin työmaaolosuhteissa, ja isohkotkin silmälasit menevät nykymallisten VR-lasien alle.
Miten koulutetaan auditoriollinen osallistujia? Kouluttajakeskeiset opetusmenetelmämme ovat pakottaneet meidät toteuttamaan koulutukset tutulla kaavalla: kaikki osallistujat (lähtötasosta ja koulutustarpeista huolimatta) on koottu tietyksi päiväksi samaan paikkaan saamaan saman sisältöinen koulutus. VR-koulutus mahdollistaa totutun mallin kyseenalaistamisen ja kääntää sen täysin päälaelleen: koulutus pystytäänkin tarjoamaan just in time, kun työntekijän koulutustarve ja mahdollisuus irrottautua työstä koulutukseen kohtaavat. Modulaarinen rakenne mahdollistaa laajempienkin kokonaisuuksien jakamisen osiin, jotka ovat kerralla omaksuttavissa. Sisältöihin palaaminen on mahdollista koska vaan.
Tuleeko minulle huono olo? Yksittäisten henkilöiden mielessä elää sitkeässä pelko virtuaalitodellisuuden aiheuttamasta matkapahoinvoinnista. Se juontanee juurensa vuosien takaisista heikkoresoluutioisista toteutuksista tai kokemuksista vauhdilla ja liikkeellä kyllästetyistä vuoristoratamaisista elämyksistä. Hankkeessa toteutettujen VR-ympäristöjen suunnittelussa eliminoitiin kaikki potentiaaliset matkapahoinvointia tai turvallisuusriskejä aiheuttavat elementit, ja lievätkin matkapahoinvointikokemukset ovat rakennetussa oppimisympäristössä äärimmäisen harvinaisia.
Turvallisuusasiantuntijoita mietityttivät lisäksi laadukkaan VR-koulutussisällön laatimiseen vaadittavat panostukset ja koulutussisältöjen päivittämisen ketteryys.
Lupa odottaa koulutuspanostuksilta nykyistä enemmän
Työpajoissa vallitsi herttainen yhteisymmärrys siitä, että pahin virhe olisi kaiken koulutussisällön tuuppaaminen virtuaalitodellisuuteen teknologia edellä. Tulevaisuudessakin tarvitaan perinteisempää, kasvokkain tapahtuvaa, osallistavaa ja yhteistä ymmärrystä rakentavaa työpajatyyppistä ja tietoiskumaista turvallisuuskoulutusta.
Eikä VR-ympäristö tule ehkä koskaan korvaamaan työn arjessa tapahtuvaa perehdyttämistä tai esimerkiksi koneen käyttökoulutusta. Mutta hyvin kohdennettuna, järkevin oppimistavoittein rakennettuna virtuaalitodellisuus tuo jotain kokonaan uutta ja kiinnostavaa niiden rinnalle.
Yhteinen tahtotila eri puolilla Suomea oli kirkas: turvallisuuskoulutukseen käytetyn panostuksen anti ei voi olla turhauttavaa kellon vilkuilemista ja helpotuksen tunnetta koulutuksen viimein päättyessä. Turvallisuuskoulutukselta saa ja pitääkin vaatia enemmän.
MoSaC-hankkeen alustavien tutkimustulosten mukaan virtuaalitodellisuudessa toteutetun työturvallisuuskoulutuksen vaikutus osallistujan turvallisuusvalmiuksiin oli perinteistä luentokoulutusta voimakkaampi. Osallistujat myös kokivat VR-koulutuksen luentoa innostavammaksi.
Kommentointi