Uusi kriisi tilanteessa, jossa työelämä vielä toipuu pandemiasta, panee johtamisen koetukselle. Juuri nyt ylimmän johdon tärkein tehtävä on valaa uskoa organisaatioonsa, että tästä selvitään ja että se on sen arvoista. Suomalaisissa resilienteissä työyhteisöissä tämä osataan. Ja ellei osata, nyt on olennaista opetella.
Välittömät talousvaikutukset kohdistuvat odotetusti ensimmäiseksi niihin suomalaisiin yrityksiin, joilla on liiketoimintaa Venäjällä tai Venäjän kanssa. Tullin tilastojen mukaan Venäjän-kauppaa tekee noin 2200 yritystä. Tähän mennessä asetettujen uusien vientikieltojen piiriin lukeutuu noin 500 suomalaisyritystä.
Kriisin pitkittyessä pakotteet voivat vielä laajentua, ja tilanne säteilee alihankintaketjuissa vielä useampiin yrityksiin. Puhumattakaan uhkasta talouskasvulle seurannaisvaikutuksena. Sodan kauhujen lisäksi mielessä voi pyöriä huoli omasta työpaikasta.
Työyhteisöissä on voimaa
Toivon johtaminen lisää luottamusta ja antaa suuntaa. Jos kriisi muuttaa toiminnan painotuksia, on tärkeää, että koko työyhteisö ymmärtää organisaation tehtävät riittävän yhtenäisesti. Tämä auttaa kutakin tekemään tarkentuneen suunnan mukaisia valintoja omassa työssään.
Meille kaikille työyhteisö on erityinen voimavara. Yhdessä olemme enemmän. On voimaannuttavaa, jos kokee voivansa auttaa työkaveria tai toisaalta kriisin uhreja. Kannattaa siis yhteisönä keskustella sekä siitä, miten voimme auttaa toisiamme, että siitä, miten voimme tukea sotatilanteesta suoremmin kärsiviä.
Työyhteisöjen selviytymistä kriisissä edesauttaa myös se, että jokainen huomioidaan niin yksilönä kuin ammattilaisena. Yksilöllinen huomiointi tarkoittaa sitä, että ihmisten yksilölliset kokemukset kriisin vaikutuksista otetaan vakavasti ja niihin tarjotaan apua.
Ammattilaisena huomioiminen tarkoittaa sitä, että jokaisen panos organisaation toiminnan haasteisiin otetaan käyttöön. Jokaisella on oman ammattitaitonsa, tehtävänsä ja työssään tapaamiensa ihmisten kautta ainutlaatuinen näkökulma tilanteen ratkomiseksi.
Työelämä kestää ja osaa reagoida
Työelämä reagoi toimintaympäristön jättimäiseen liikahdukseen kulissien takana huolellisin varautumistoimin. Tämä koskee valtionhallintoa, kaupunkeja ja suuryrityksiä siinä missä pienempiäkin. Näissä talkoissa ovat paraikaa työelämän keskeiset toimijat.
Varautuminen muutokseen ja uusiin uhkiin on tuttua suomalaisille lukuisista muista kriiseistä, ja organisaatioiden kyky viilata riskinarviointeja on hioutunut viimeksi pandemian aikana. Tieto siitä, että rakenteet kestävät, helpottaa yksittäisiä organisaatioita.
Samalla työelämässä on olennaista muistaa yksittäinen työntekijä ja hänen jaksamisensa.
Apua on tarjolla myös organisaatioiden ulkopuolella
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on työpaikkojen ykköspuheenaihe tauoilla ja vapaamuotoisissa kohtaamisissa niin toimistoissa kuin etäyhteyksin. Keskustelu aiheesta on luonnollista, monille meistä tarpeen, ja sille kannattaa antaa tilaa. Jo se kertoo välittämisestä.
Hyvä esihenkilö kuuntelee tällaisessa tilanteessa alaisiaan ja ottaa heidän toiveitaan huomioon. Empatia on avainasemassa. Jos kaivataan jäsentyneempää keskustelua, siihen kannattaa tarjota mahdollisuuksia.
Kuuntelemisen merkitys korostuu entisestään, jos alaisena tai kollegana on ukrainalainen työntekijä. Tai venäläinen. Tässä yhteydessä on viisaasti muistutettu, ettei kansallisuus oikeuta syyllistämään. Työpaikalla jokainen, jolla on läheisiä suhteita sotaa käyviin maihin, tarvitsee erityistä myötätuntoa.
Ahdistus, huolet ja pelot ovat tällaisissa kriiseissä meille kaikille luonnollisia tunteita. Onneksi tarjolla on apua, jonka pariin työpaikoilla kannattaa aktiivisesti ohjata. Työterveyshuollon lisäksi monille työpaikoille on rakennettu koronakriisin aikana matalan kynnyksen tukikanavia.
On hyvä pitää myös mielessä, että osaavia auttavia tahoja riittää myös työpaikkojen ulkopuolella, esimerkiksi kansalaisjärjestöissä. Järjestöjen tukikanavia voi lähestyä omin päin, ja niiden hyödyntämiseen kannattaa rohkaista myös työpaikoilla.
Vinkkejä kriisitilanteissa selviytymiseen organisaatioille
- Keskustelkaa henkilöstön kanssa.
- Pitäkää kaikki ajan tasalla tilanteesta.
- Varmistakaa henkilöstön hyvinvointi.
- Varmistakaa kaikkien ymmärrys oikeasta suunnasta.
- Varmistukaa, ettei kukaan unohdu ulkopuolelle.
- Huomioikaa jokainen yksilönä ja ammattilaisena.
- Kierrättäkää toivon johtajan tehtävää.
- Pitäkää asiakkaat ja kumppanit ajan tasalla.
- Luokaa uusia verkostoja ja kumppanuuksia.
- Hakekaa apua tarvittaessa myös järjestöistä.
- Muistakaa, että mitä mutkikkaampi kriisi, sitä laajemmin tarvitaan yhteistä keskustelua ja ratkaisuja.
- Vetäkää välillä henkeä.
Jos huoli valtaa mielen, näistä voi löytyä apua:
Mielenterveyden keskusliiton verkko- ja puhelinpalvelut (mielenterveysneuvonta, vertaistukipuhelin) tarjoavat tietoa sekä keskustelu- ja kuunteluapua
Mielenterveystalo -sivustolla on muun muassa omahoito-ohjelmia, oppaita, oirenavigaattoreita sekä palveluhaku
Valtakunnallinen kriisipuhelin 24/7, puh. 09 2525 0111 (Mieli ry)
Näin autat itseäsi tai läheistäsi kriisissä (Punainen Risti)
Organisaatioiden tueksi varautumiseen ja muutostilanteisiin:
Mieli ja työ | Muutosvalmius-työkalusarja (ttl.fi)
Tutustu myös:
Miten voimme tukea toisiamme töissä, kun hyökkäys Ukrainaan järkyttää? (Työterveyslaitoksen uutinen)
Kriisi tekee hyvästä johtamisesta entistäkin tärkeämpää (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi
Kuka auttaa auttajia?
Kukahan tukisi esihenkilöä? Korona ja sen päälle jatkunut kriisi koettelee myös häntä, mutta pakko esittää reipasta ja luoda toivoa toisille. Samaan aikaan asiat mietityttävät itseä ihan yhtä paljon. Mistä johtaja saisikaan lisää voimaa itselleen? Kotona töiden jälkeen sodan kokeneiden vanhempien tukemista ja toiveikkuuden tukea seuraaville sukupolville. Iltalenkillä metsässä yksin voi onneksi itkeä hetken puunrunkoa vasten ja rukoilla. Aamuyöstä sitten voikin herätä jo siihen, miten rintaa puristaa ja ahdistuneisuus salpaa hengen. Sitten taas reippaasti johtamaan toiveikkuutta. Voi kun esihenkilökin saisi välillä olla vain ihminen.
Erityisesti kriisin tullen tarvitsemme koko työyhteisön ideoita ja voimavaroja. Kenenkään ei pitäisi joutua yksin kannattelemaan kokonaista työyhteisöä. Avoin keskustelu niin tärkeimmistä tehtävistämme kuin henkilökohtaisista tunteistammekin helpottaa oloa. Tämä koskee myös esihenkilöä. Emme kuitenkaan voi jäädä vellomaan epätoivoon ja ahdistukseen. Arjen pyörittämisellä ja tärkeimpien tehtävien hoitamisella kannattelemme koko yhteisön jaksamista.
Meillä on työyhteisön jäseninä itse kullakin eri määrä voimavaroja selviytyä kriisistä, kun sellainen alkaa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Nyt voimavaroja on voinut kuluttaa edeltänyt koronapandemia. Ja toisaalta kokemus uuden kriisin kuormittavuudesta vaihtelee. On todennäköistä, että joka työyhteisöstä löytyy niitä, joilla voimavaroja edelleen on. Näitä henkilöitä tarvitaan nyt toisten tukemiseen, olivatpa he työyhteisössä missä asemassa tahansa. Toivon johtamisen kierrättämisellä tarkoitan juuri sitä, että vetovastuu kiertää koko työyhteisön kesken. Koko työyhteisö voi kannatella toivoa, esihenkilönkin pitää saada välillä vetää henkeä.
Jos tuntuu, että omat voimat eivät riitä, mikä on täysin inhimillistä, olisi hyvä löytää vertaistaan seuraa, jossa ei tarvitse olla huolehtijan roolissa. Toisaalta myös työterveyshuolto sekä blogissa mainitut auttavat puhelimet tarjoavat apua. Sitä kannattaa ottaa vastaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.