Ei ole mikään uusi juttu, että työtä tehdään muualla kuin varsinaiseksi työpaikaksi määritellyllä työpaikalla. Esimerkiksi asennus-, huolto- ja korjaustyöt sekä kotihoito ovat tavallisimpia asiakkaan tiloissa tehtäviä töitä. Viime vuosina työpaikan ulkopuolinen työ on lisääntynyt etäyhteyksillä tehtävissä asiantuntija- ja tietotöissä.
Kysyimme tuoreessa Työsuojelupaneeli-kyselyssä, miten työsuojelu toimii työpaikan ulkopuolisissa töissä. Ajatuksena oli, voisiko näillä erilaisilla työpaikan ulkopuolisilla työmuodoilla olla jotain opittavaa toisiltaan työturvallisuuden hallinnassa.
Ilmiön monimuotoisuutta kuvaa se, että emme löytäneet täsmällistä ja yksiselitteistä ilmaisua työpaikan ulkopuolisille töille. Niinpä nimesimme ne tässä kyselyssä yksinkertaisesti työpaikan ulkopuolisiksi töiksi.
Lisäksi jaottelimme ne digivälitteisiin ja ei-digivälitteisiin. Digivälitteisillä tarkoitamme sitä, että työ tehdään pääsääntöisesti digitaalisilla välineillä, kuten tietokoneella (etätyö). Ei-digivälitteinen työ vastaavasti tehdään ilman digitaalisia välineitä (esimerkiksi huolto- ja kunnossapitotyöt).
Kyselyyn vastasi 545 työsuojelupäällikköä tai -valtuutettua. Heistä 372 ilmoitti, että omalla työpaikalla tehdään työpaikan ulkopuolista työtä edellä mainitun määritelmän mukaan.
Mikä digivälitteisissä ja ei-digivälitteisissä töissä on yhtäläistä?
Valtaosa vastaajista ilmoitti, että työn tekemisen tavoista on sovittu yhteiset, selkeät ja avoimet pelisäännöt ja niitä myös kehitetään yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Tämä kuulostaa hyvältä keinolta luoda yhdenvertaisuutta ja ennen kaikkea tolkkua työn arkeen, jossa toimitaan paljon itsenäisesti ja omatoimisesti.
Perehdyttämisessä ei myöskään ollut suuria eroja, kun arvioitiin työturvallisuuskäytäntöjen toimivuutta. Tosin vain viidesosa arvioi, että perehdytys toimii erittäin hyvin, mutta vajaat 70 prosenttia vastaajista arvioi sen toimivan melko hyvin tai jossain määrin.
Tämä oli positiivisesti yllättävä tulos. Usein kuulen työsuojelukoulutuksissa, että erityisesti digivälitteisessä työssä epäillään perehdytyksen onnistumista. Työnopastuksen arvioitiin myös toimivan samalla tavalla digivälitteisessä ja ei-digivälitteisessä työssä.
Mikä digivälitteisissä ja ei-digivälitteisissä töissä poikkeaa toisistaan?
Esille tulleet työsuojelukysymykset poikkeavat toisistaan digi- ja ei-digivälitteisessä työssä. Digivälitteisessä työssä ergonomia, työaika ja tauot sekä vakuutusasiat nousivat tärkeimmiksi aiheiksi. Ei-digivälitteisessä työssä taas liikenne ja liikkuminen, asiakkaan tilojen turvallisuus sekä yksintyöskentely herättivät työsuojelukysymyksiä. Vastaukset heijastuvat töiden erilaisista työolosuhteista ja ovat siksi hyvinkin ymmärrettäviä.
Toinen eroavaisuus digi- ja ei-digivälitteisestä työstä löytyi työyhteisön yhteisöllisyydestä. Digivälitteisessä työssä vajaat 58 prosenttia vastasi, että työpaikalla pidetään säännöllisesti huolta yhteisöllisyydestä. Ei-digivälitteisessä työssä vastaava luku oli reilut 43 prosenttia.
Edelleen 74 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työyhteisön yhteisöllisyyden ylläpitäminen vaikeutuu digivälitteisessä työssä. Ei-digivälitteisessä työssä 43 prosenttia oli sitä mieltä, että yhteisöllisyyden ylläpitäminen vaikeutuu.
Näistä tuloksista voi tehdä seuraavia pohdintoja:
Onko kyse siitä, että ei-digivälitteisen työn tekijöiden yhteisöllisyyden ylläpitäminen on pysynyt samana, vaikka sen toteuttaminen onkin vaikeaa? Ja että digivälitteisen työn hurjan lisääntymisen myötä heidän kokemuksensa yhteisöllisyydestä on muuttunut ja yhteisöllisyyttä kaivataan, vaikka se onkin vaikeutunut?
Vai onko kyse siitä, että digivälitteisen työn luonne edellyttää enemmän yhteisöllisyyttä ja siksi sitä kaivataankin lisää? Ilmeisesti digivälitteisen työn mahdollisuudet ylläpitää ja rakentaa yhteisöllisyyttä eivät vastaa yhteisöllisyydelle ladattuja odotuksia. Vastauksissa oli myös lukuisia mainintoja siitä, miten tärkeää on ajoittain kokoontua kasvokkain yhteen, kun tehdään työpaikan ulkopuolista työtä.
Näitä pohdintoja ja ratkaisukokeiluja on monilla työpaikoilla parhaillaan menossa, jos aiheeseen liittyviä keskustelunavauksia on uskominen. Hyvä niin!
Mitä olisi opittavissa?
Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi puhuttavat aina työsuojeluväkeä. Työsuojelupaneelin aineistossa tulee esille, että digivälitteisessä työssä ei vaaroja ole kaikilta osin tunnistettu.
Vähätelläänkö etätyön vaaroja ja samalla niiden tunnistamista, koska ilmeiset tapaturmavaarat ovat vähäisiä? Entä onko meillä käytössä keinoja arvioida ja hallita digivälitteisen työn mahdollista kognitiivista kuormitusta?
Ei-digivälitteisessä työssä työympäristöt vaihtelevat ja niissä on tunnistettavissa esimerkiksi selkeitä tapaturmavaaroja. Turvallisuuden kannalta tärkeänä pidettiin sitä, että esihenkilö on perillä työn tekemisen olosuhteista. Silloin voidaan yhdessä laatia hyviä, noudatettavissa olevia turvallisuusohjeita työn tekemisen tueksi.
Voisiko tätä toimintatapaa laajentaa koskemaan digivälitteistä työtä ja entistä paremmin sopia työn tekemisen tavoista ja periaatteista?
Säännöllistä yhteydenpitoa oman esihenkilön, omien tiimiläisten ja oman työyhteisön kanssa pidettiin selkeästi ykköskeinona tukea työntekijöiden turvallisuutta, terveyttä ja työhyvinvointia työpaikan ulkopuolisessa työssä. Eli ihan perusjuttua: kysellään kuulumisia ja puhutaan töiden sujumisesta.
Työsuojelupaneelin tulosten pääviesti onkin se, että samalla kun sovitaan esimerkiksi yksintyöskentelyn toimintaohjeista, työajan käytöstä ja työn tauotuksesta, sovitaan myös, miten pidetään yhteyttä omaan esihenkilön ja oman tiimin kanssa. Vai mitä?
Lisätietoja:
Työsuojelupaneeli on työsuojeluhenkilöstölle suunnattu, ajankohtaisia työelämäasioita käsittelevä kysely.
Työsuojelu ja työpaikan ulkopuolinen työ (Työelämätieto-palvelussa)
Työturvallisuuden hallinnassa eroja ja yhtäläisyyksiä digivälitteisessä ja ei-digivälitteisessä työpaikan ulkopuolisessa työssä (Työelämätieto-palvelussa)
Työsuojelupaneeli tarjoaa ajankohtaista tilannetietoa (Työelämätieto-palvelussa)
Pelisäännöt tukevat turvallisuutta työpaikan ulkopuolisessa työssä (Työterveyslaitoksen mediatiedote 15.2.2023)
Kommentointi