Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan serendipisyyskokemukset eli onnekkaat sattumat ovat tavallisia asiantuntijatyössä. Yhteensattumia-kyselyn vastaajista yli puolet (54 %) arvioi kohtaavansa työssään usein hyödyllistä tietoa, ideoita tai asioita, joita ei ollut etsimässä. Naisilla kokemukset olivat tavallisempia kuin miehillä.
– Ymmärrys serendipisyydestä ei ole levinnyt vielä laajasti Suomessa, vaikka se on olennainen osa asiantuntijatyötä. Sattuman merkitys jää usein huomaamatta suunnittelun, rationaalisuuden sekä kiireen kyllästämässä työelämässä. Toivomme, että tämän tutkimustuloksen myötä yhä useammalla työpaikalla ryhdytään luomaan otollisia olosuhteita sattumuksille, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
Tyypillisiä yhteensattumien tuottamia hyötyjä olivat työn kannalta uudet tai hyödylliset ideat, tuotokset, toimintatavat tai ratkaisut. Toisinaan onnekkaasta sattumasta voi hyötyä koko organisaatio, jos se johtaa esimerkiksi uuden merkittävän asiakkaan luo tai jos kyseessä on uusi tuoteidea.
Asiantuntijan oma työ voi sujuvoitua, ja sattumilla voi olla vaikutusta myös uraan, sillä yksi usein mainittu hyöty oli uusi työpaikka tai uusi rooli organisaatiossa.
Tarvitaan vuorovaikutusta ja kasvokkaisia kohtaamisia
Onnekkaita sattumia tapahtui erityisesti omalla työpaikalla, työpaikan epämuodollisissa kohtaamisissa tai työtä tehdessä: työntekijä esimerkiksi odotti kahvia kahviautomaatilla ja sattui kuulemaan jotakin merkittävää. Myös työpaikan ulkopuoliset tapahtumat ja tapaamiset sekä koulutukset olivat merkittäviä onnekkaiden sattumien paikkoja.
Kaikkiaan sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmisten kasvokkainen kohtaaminen näyttivät olevan keskeisimpiä serendipisyyskokemusten lähteitä asiantuntijatyössä.
Organisaatioiden olisi hyvä fasilitoida työryhmien, tiimien, työyhteisöjen, yksiköiden, osastojen tai muiden alaryhmien välistä vuorovaikutusta ja luoda paikkoja kohtaamisille.
Tutkimuskyselyt ja -haastattelut tehtiin ennen koronapandemiaa. Sen myötä monet organisaatiot ovat ottaneet digiloikan, kun työntekijät ovat siirtyneet laajamittaisesti etätyöhön.
– Yleensä digitaalisia ympäristöjä pidetään serendipisyyttä eli onnekkaita sattumia suosivina, mutta toisaalta etätyö vähentää niiden mahdollisuuksia. Tarvitaan etätyön käytäntöjä, jotka tukevat kohtaamisia, sanoo erikoistutkija Marja Känsälä Työterveyslaitoksesta.
Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi virtuaaliset kahvi- ja lounastauot, kävelypalaverit kollegoiden kanssa puhelimessa puhuen ja kokouksissa jakaantuminen pienempiin porukoihin sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi.
– Etätyön lisääntyessä vaarana on, että kiireetön vuorovaikutus jää vähäiseksi. Esihenkilön tulee varmistaa, että vuorovaikutus säilyy myös etätyöolosuhteissa, joissa vuorovaikutus on erilaista. Yhteisiin virtuaalisiin kohtaamisiin on hyvä esimerkiksi jättää aikaa ja tilaa kuulumisten vaihtoon. Jokaisella vuorovaikutukseen osallistujalla on myös oma vastuunsa olla läsnä, kuunnella ja osallistua, sanoo Minna Toivanen.
Kiireettömät hetket ruokkivat uusia oivalluksia
Työyhteisössä vallitseva kiire sekä siihen liittyvä yhteisen ajan vähäisyys estivät sattumien huomioimisen ja hyödyntämisen. Kiireessä ihminen toimii totuttujen tapojen mukaan eikä ennätä puntaroida uusia oivalluksia.
– Onnekkaat sattumat eivät mahdu kiireiseen työpäivään. Jos huomio kiinnittyy tiukasti rajattuun fokukseen, ei jää aikaa havaita uutta, tarttua ideoihin tai viedä niitä käytäntöön. Uudistuminen edellyttää aikaa, samoin mieli tarvitsee aikaa vaellella. Tästä kertoo se, että yllättäviä oivalluksia tulee usein kiireettömässä ja levollisessa hetkessä, esimerkiksi koiralenkillä, Minna Toivanen sanoo.
Yhteensattumat voivat olla merkittäviä työn uudistumisen näkökulmasta. Siksi työpaikoilla kannattaa miettiä tapoja mahdollistaa sattumia, kun samaan aikaan digitalisaatio, jatkuvat muutokset, informaation ylitsepursuavuus ja kova aikapaine sitovat työntekijöiden voimavaroja.
Lisäksi havaittiin, että psykologinen turvallisuus on hyvä maaperä uudistuksille, kuten aloitteiden tekemiselle ja uusien ideoiden soveltamiselle työpaikoilla.
Työntekijä voi opetella sattumien tunnistamista
Onnekkaat sattumat eivät ole pelkkää sattumaa. Yksilö voi vaikuttaa niiden toteutumiseen eli siihen, tunnistaako ärsykkeiden tulvasta käyttökelpoiset havainnot.
Serendipisyys tarvitsee aina vahvan perustan eli tietoa tai kokemusta, johon uusi havainto tai idea voi kiinnittyä. Lisäksi onnekkaat sattumat olivat selvästi yhteydessä yksilön uudistavaan toimintatapaan. Tarvitaan avoimuutta, jotta ennakko-oletukset eivät estä uusien oivallusten syntyä.
– Ennakoimattoman luonteensa vuoksi serendipisyyttä ei voi hallita, mutta sitä voi ruokkia. Jokainen voi altistaa itsensä mahdollisille sattumille, olla avoimena uusille asioille, hakeutua uusiin tilanteisiin tai uusien ihmisten pariin tai pysähtyä tietoisesti tarkastelemaan omaa työympäristöä uusin silmin, sanoo Minna Toivanen.
Tutustu tutkimusraporttiin
Yhteensattumia-tutkimushanke
- Julkaisu pohjautuu Yhteensattumia-tutkimushankkeeseen (2018–2021), jonka Työterveyslaitos toteutti yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa ja jota rahoitti Työsuojelurahasto.
- Tutkimus kohdistui asiantuntijatyötä tekeviin palkansaajiin, heidän esimiehiinsä sekä hr-ammattilaisiin.
- Tutkimus pohjautui sekä määrällisiin että laadullisiin aineistoihin, joita olivat: neljältä asiantuntijatyöpaikalta kerätty haastatteluaineisto (N= 49), neljältä asiantuntijatyöpaikalta kerätty työpaja-aineisto (N= n. 270) ja kahden ammattiliiton jäsenille toteutetut Yhteensattumia-kyselyt (N= 1 197).
- Lisäksi hyödynnettiin vuoden 2018 työolotutkimusta, jonka pohjalta kartoitettiin sattumaherkkää työympäristöä, psykologisen turvallisuuden tilaa ja kehitystä sekä psykologisen turvallisuuden yhteyttä uudistavaan toimintaan.
- Hankesivusto: Yhteensattumia – uudistumisen paikat sidoksisessa ja digitalisoituneessa työssä (2018-2021) - Työterveyslaitos (ttl.fi)
- Tutustu myös: Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä - Oppimateriaalit - Työterveyslaitos (ttl.fi)
Lisätiedot
- Vanhempi asiantuntija Minna Toivanen, Työterveyslaitos, minna.toivanen [at] ttl.fi (minna[dot]toivanen[at]ttl[dot]fi), 043 824 4506
- Erikoistutkija Marja Känsälä, Työterveyslaitos, marja.kansala [at] ttl.fi (marja[dot]kansala[at]ttl[dot]fi), 043 824 9511
- Yliopistonlehtori Teemu Suorsa, Oulun yliopisto, teemu.suorsa [at] oulu.fi (teemu[dot]suorsa[at]oulu[dot]fi), 0294 48 3818
