Kysymyksiä ja vastauksia Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohjeesta

Sisäilmastoselvityksellä, olosuhdearvioinnilla ja kuntotutkimuksella on eri tavoitteet ja käyttötarkoitukset. Näin ollen niiden sisällöt eroavat seuraavasti:

Sisäilmastoselvitys on olosuhdearviota varten tehtävä rakennuksen tai sen osan tutkimus, jonka tavoitteet on määritetty Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi –ohjeessa. Tutkimuksiin sisältyy rakennuksen tai sen osan rakennus- ja taloteknistä kuntoa ja toimivuutta sisältäviä tutkimuksia, mittauksia ja näytteenottoja siltä osin kuin niihin liittyvillä tekijöillä voi olla vaikutusta sisäilman laatuun ja olosuhteisiin.

Tutkimukset tehdään soveltuvilla kuntoarvio- ja kuntotutkimusmenetelmillä, jotta ohjeessa esitettyihin tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi ympäristöministeriön julkaisema Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus -opas (2016) ei kuvaa sisäilmastoselvityksen vähimmäissisältöä.

Olosuhdearvioinnissa arvioidaan sisäilmastoselvityksellä saadun tiedon avulla rakennuksen ja ilmanvaihdon vaikutuksia sisäilman laatuun ja olosuhteisiin.

Olosuhdearvioinnissa arvioidaan tutkitun alueen rakenteiden tiiviyttä, teknisiä riskejä, ilmanvaihtoa sekä altisteita ja niiden vaikutusta sisäilmaan. Sisäilman laatua ja olosuhteita arvioidaan kokonaisvaltaisesti ohjeen kriteerejä hyödyntäen. Tulos kuvaa arviointiajankohdan sisäilman laatua ja olosuhteita tilojen käyttäjille ja toimenpidesuositukset antavat tietoa, minkä tyyppisillä toimenpiteillä sisäilman laatua ja olosuhteita voi parantaa. Tulos ja toimenpidesuositukset eivät ole sellaisenaan korjaussuunnittelun lähtötietoja.

Kuntotutkimuksia tehdään yksittäisiin rakennusosiin, kuten julkisivuihin, tai koko rakennukseen tarpeen mukaan. Kuntotutkimuksessa tutkitaan rakennuksen, rakenteen tai talotekniikan kuntoa yksityiskohtaisesti elinkaaren vaiheen, suunnittelun tai korjaustarpeiden täsmentämiseksi. Tuloksia käytetään lähtötietoina korjaussuunnittelussa korjaussisällön, -laajuuden ja -menetelmän määrittämisessä. Myös sisäilman laadun ja olosuhteiden selvittäminen voi olla osana kuntotutkimusta, kun tutkimus tehdään laajempana. Olosuhdearviointi ei sisälly kuntotutkimukseen ilman eri tilausta, eikä arviointimenetelmää ole kuvattu esimerkiksi Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus -oppaassa (2016).

Kuntotutkimusta ei ole suositeltu, koska se ei ole aina ajankohtainen tai tarpeellinen. Kattava kuntotutkimus tehdään esimerkiksi peruskorjausta varten, mutta sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi voi olla tarpeen tehdä myös hyväkuntoiseen tai uuteen rakennukseen esimerkiksi silloin, kun sisäilmahaittoja koetaan. Sisäilmastoselvitys voi olla myös osana kuntotutkimusta, kun olosuhdearviointi tarvitaan. 

Rakennukseen liittyvistä mittauksista päättää kohdekohtaisesti tutkimuksia tekevä asiantuntija, kuten rakennusterveysasiantuntija. Olosuhdearviointia ja mahdollista terveydellisen merkityksen arviointia varten tarvittavat mittaukset ja näytteet valitaan rakennus- ja ilmanvaihtoteknisten tutkimusten tulosten perusteella. Terveydellisen merkityksen arviointia varten tarvitaan vain ne mittaukset, joille on todettu perusteet sisäilmastoselvityksessä. 

Ilmanvuotoluvun mittaus on yksi menetelmä, jolla voi selvittää rakennusvaipan ilmatiiviyttä silloin, kun menetelmä soveltuu tutkimusalueelle. Ilmanvuotoluku kuvaa mitattavan alueen kokonaisilmatiiviyttä ja sitä verrataan voimassa oleviin määräyksiin. Tulos ei kerro, mistä kohtaa vuotoilma ja mahdolliset epäpuhtaudet rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat, vaan vuotokohdat tulee selvittää ja arvioida muilla menetelmillä, kuten merkkisavulla tai -aineella. Ilmatiiviyttä voi ohjeen mukaan selvittää ja arvioida myös muilla menetelmillä kuin ilmavuotoluvun mittauksilla.

Piilevät kosteus- ja mikrobivauriot huomioidaan rakennusosan riskitekijöitä selvitettäessä ja arvioitaessa (Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohjeen taulukot 2 ja 6).

Olosuhdearvioinnin tavoite on kuvata tutkimuksen aikaista sisäilman laatua ja olosuhteita tilojen käyttäjille. Piilevät kosteus- ja mikrobivauriot eivät vaikuta sisäilman laatuun, elleivät ne ole yhteydessä sisäilmaan. Tätä yhteyttä selvitetään ensin eri keinoin (esimerkiksi havainnointi ja ilmatiiveyden mittaus) ja vasta sen jälkeen avataan rakenteita epäiltyjen piilevien vaurioiden todentamiseksi tai poissulkemiseksi. Todetut kosteusvauriot vaikuttavat rakenteiden tekniseen kuntoon ja ne tulee korjata joka tapauksessa ilman olosuhdearviointiakin.

Ilmayhteys rakenteista työtiloihin mahdollistaa epäpuhtauksien kulkeutumisen rakenteista sisäilmaan ja siten niiden vaikutuksen ihmiseen. Ilmatiiviyden tutkimisella selvitetään tätä kulkeutumisen mahdollisuutta. 

Olosuhdearviointi tarvitaan muun muassa, kun halutaan kokonaiskuva rakennuksen ja ilmanvaihdon vaikutuksista sisäilmaan. Lisäksi se tarvitaan terveydellisen merkityksen arviointia varten.

Olosuhdearviointitulosta hyödynnetään esimerkiksi ennaltaehkäisemään sisäilmaongelmien syntymistä ja suunniteltaessa toimenpiteitä sisäilman laadun ja olosuhteiden parantamiseksi. Olosuhdearviointituloksen, tilan käyttötarkoituksen ja käytön (esimerkiksi altistumisen kesto) perusteella lääkäri pystyy arvioimaan epäpuhtauksien tai haittatekijöiden vaikutusta terveydelle. Tästä syystä myös lääkäri tarvitsee sanallisen kokonaiskuvauksen olosuhde- ja haittatekijöistä. Esimerkiksi kosteusvaurion osalta lääkäri tarvitsee tiedon, onko kyseessä laaja-alainen vai paikallinen kosteusvaurio, ja onko vaurio ilmayhteydessä työskentelytiloihin. Lääkäri huomioi lisäksi muita sisäilmatilanteeseen sekä työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita Terveydellisen merkityksen arviointi -ohjeen mukaan.

Työterveyslaitoksen Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohje ei ole velvoittava. Sisäilmatilanteissa, olosuhdearvioinnissa ja terveydellisen merkityksen arvioinnissa sisäilmatekijöitä ja muita tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä tulisi kuitenkin arvioida monipuolisesti ja tutkimusnäyttöön pohjautuen. Jos olosuhdearviointia ei tehdä Työterveyslaitoksen ohjeen mukaisesti, niin olosuhdearvioinnin raportissa tulisi ilmetä perusteet tutkimuksille ja selvitysten osa-alueet sekä miten olosuhdearviointi on niiden pohjalta tehty. 

Pisteytyksen käyttö arvioinnin tukena ei ole pakollista. Jos pisteytystä ei käytetä, kaikki ohjeessa kuvatut osa-alueet (tiiviys, tekniset riskit, ilmanvaihto ja altisteet) arvioidaan tutkimusalueittain. Arvioinnin perusteella määritetään tutkimusalueen olosuhteita kuvaava luokka väliltä A (tavanomaista parempi) - D (poikkeaa merkittävästi tavanomaisesta). Näin tehty olosuhdearviointi noudattaa samoja arviointiperiaatteita kuin mitä ohjeessa on esitetty ja yhtenäistää tulosten esitystapaa.

Luokan A rakennus on sisäilman laadultaan ja olosuhteiltaan tavanomaista parempi, mikä on tavoittelemisen arvoista. Alempikaan luokka, kuten B, ei ole välttämättä huono, koska lähes kaikista rakennuksista löytyy toimenpidetarpeita sisäilman laadun ja olosuhteiden kehittämiseksi. A-luokkaan on mahdollista päästä rakentamismääräysten vähimmäistasoa laadukkaammalla rakentamisella ja korjaamisella.

Kyllä. Olosuhdearvioinnin ja siihen liittyvän pisteytyksen tarkoitus ei ole arvioida terveysvaikutuksia. Lääkäri arvioi tarvittaessa terveysvaikutukset vasta olosuhdearvioinnin jälkeen.

Olosuhdearvioinnissa arvioidaan rakennuksen ja ilmanvaihdon vaikutuksia sisäilmaan sekä toimenpidetarpeita ja niiden kiireellisyyttä sisäilman parantamiseksi. Esimerkiksi rakenteista sisäilmaan kulkeutuvista altisteista arvioidaan niiden määrää ja laajuutta suhteessa tutkimusalueen kokoon ja tarvittaessa mitataan altisteen määrä sisäilmasta. On suositeltavaa, että lääkäri ja rakennuksen tutkija voivat keskustella olosuhdearvioinnin tuloksista ja muista tiedoista, kuten tilojen käyttötarkoituksesta ja käyttäjäryhmistä. Lääkäri pystyy näin hyödyntämään kaikkia tietoja arvioidessaan tilojen olosuhteiden terveydellistä merkitystä käyttäjille. 

Olosuhdearviointi perustuu viimeisimpään tutkimustietoon, keskeisiin tunnettuihin sisäilmaan vaikuttaviin tekijöihin ja asiantuntija-arvioihin niiden merkityksestä sisäilman laadulle ja olosuhteille. Ohjeessa on hyödynnetty muun muassa lukuisia katsauksia ja uusinta tutkimustietoa. Kirjallisuutta ja katsauksia on koottu esimerkiksi Työterveyslaitoksen (Ohjeita ja työkaluja sisäilmaan liittyen | Työterveyslaitos (ttl.fi)) ja Kansallisen Sisäilma ja terveys -ohjelman sivustolle (Ohjelman tuotokset - THL).