Jatkuvaa asiakirjojen lukemista ja kirjoittamista, keskustelua, työskentelyä kiireessä, nopeaa reagointia ja päätöksentekoa, usean keskeneräisen asian samanaikaista mielessä pitämistä sekä huomion siirtämistä asiasta tai tehtävästä toiseen. Lähes koko porukka kuormittuu jatkuvasta työskentelystä häiriöisessä ja meluisassa ympäristössä, lukuisista tehtävien keskeytymisistä sekä toistuvasta epäselvän, puutteellisen tai ristiriitaisen tiedon varassa toimimisesta. Toisaalta päivittäinen uusien, vaihtoehtoisten ratkaisujen löytäminen, luova ajattelu, ideointi ja innovointia, sekä keskustelu, tiimityö ja yhdessä tekeminen innostavat ja auttavat jaksamaan.
Sopiiko kuvaus maailmanvalloitukseen tähtäävään start-up-tiimiin, paineen alla sote-mallin yksityiskohtia hioneisiin virkamiehiin vai eduskuntavaaleihin valmistautuviin poliitikoihin?
Sopii varmasti heihinkin, mutta nyt kyseessä on sote-työn arki lähi- ja perushoitajien silmin.
Noin 90 % kokee olosuhteet kuormittavina
Kartoitimme yhteistyössä Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin kanssa heidän jäsentensä aivotyön tilannetta Työterveyslaitoksen kehittämällä Aivotyökyselyllä.
Saimme yhteensä yli 5 500 vastausta kaikista maakunnista ympäri Suomea. Vastaajista 96 % oli naisia, heidän keski-ikänsä oli 47 vuotta ja heistä 69 %:lla työnantaja oli kunta, kaupunki tai kuntayhtymä ja 29 %:lla työnantaja oli yksityinen yritys tai säätiö. Työskentelyalana 42 %:lla vastaajista oli vanhukset tai palvelutalo, 19 %:lla kotihoito, 14 %:lla sairaala tai terveyskeskus, 8 %:lla varhaiskasvatus, 4 %:lla mielenterveys tai päihdetyö ja 13 %:lla jokin muu.
Vastausten perusteella lähi- ja perushoitajien arki on vaativaa, tiedonkäsittelykykyjä jatkuvasti kuormittavaa aivotyötä. He joutuvat tekemään monta kertaa päivässä ihmisten terveyteen liittyviä päätöksiä häiriöisessä ympäristössä.
Hoitajilla on viikoittain päätöksenteon tukena vain epäselviä ohjeita sekä puutteellista ja ristiriitaista tietoa. Heidän työnsä keskeytyy, heillä on useita keskeneräisiä tehtäviä ja heidän täytyy siirtää huomio yllättäen tehtävästä toiseen monta kertaa päivässä. Noin 90 % vastaajista kokee nämä vaatimukset ja olosuhteet vähintään kuormittavina ja neljännes erittäin kuormittavina.
Eniten kuormittaa kiire
Selvästi suurimmaksi kuormitustekijäksi kuitenkin nousee työskentely kiireessä. Kiireen tunne on jatkuvaa ja noin 90 % vastaajista kokee sen vähintään kuormittavana, mutta jopa 40% erittäin kuormittavana. Yli 30 %:lla vastaajista on vain harvoin tai ei koskaan tarpeeksi aikaa työtehtävilleen.
Tiedämme hyvin, että tällaiset työolosuhteet voivat altistaa virheille, vähentää työtehoa ja saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa työuupumukseen. Esimerkiksi puhehäly voi heikentää tiedolla työskentelyä yli 10 %. Keskeytyneistä tehtävistä jopa viidennes voi jäädä hoitamatta saman päivän aikana.
Keskeneräiset tehtävät jäävät pyörimään mieleen ja voivat aiheuttaa univaikeuksia.
Tämän kyselyn vastaajista lähes 35 %:lla on ollut ainakin osan aikaa vaikeuksia keskittyä ja lähes 30:llä %:lla vaikeuksia muistamisessa. Lähes 30 % vastaajista on tuntenut itsensä väsyneeksi suurimman osan ajasta tai kaiken aikaa.
Paljon on tehtävissä – jaa vinkkisi
On tietenkin työnantajan vastuulla huolehtia siitä, että työntekijöiden määrä on riittävä suhteessa työmäärään. Työyhteisössä voidaan kuitenkin yhdessä tehdä paljon työn sujuvuuden parantamiseksi ja turhan aivokuorman vähentämiseksi.
Melua ja puhehälyä voidaan hallita järjestämällä rauhallisia työtiloja keskittymistä vaativia tehtäviä varten. Tiedon ja ohjeiden epäselvyyttä voidaan vähentää sopimalla selkeät vastuuhenkilöt eri tehtäville ja varmistamalla, että vastuuhenkilöillä on aika ja paikka vastuun täyttämiseen. Monen tehtävän samanaikaista tekemistä voidaan välttää aikatauluttamalla tehtävät entistä selkeämmin. Kaikki parannukset työn sujuvuudessa vähentävät tarvetta työskennellä kiireessä.
Miten ratkaisuja toteutetaan työyhteisössä, riippuu täysin siitä, minkälaista työ on ja miten sen on järjestetty. Vain te voitte rakentaa juuri teidän työyhteisöllenne sopivat ratkaisut. Teidän on yhdessä sovittava, mihin haasteisiin tartutaan ensin, mitä ratkaisuja kokeillaan ja – ennen kaikkea – miten toimivat ratkaisut pidetään käytössä ja miten niitä kehitetään.
Kehittämisen aloittamiseksi voi kuitenkin kerätä ajatuksia hyviksi havaituista käytännöistä. Mitä lähempänä käytännön toteuttaneen työyhteisön työ on omaa työtä, sitä helpompi ratkaisua on muokata omiin tarpeisiin.
Kommentointi