Tutkijana, joka tutkii muun muassa empatiaa, eettisen kuormituksen hallintakeinoja ja rekrytoinnin vastuullisuutta, nykymeno toisinaan hieman haastaa. Samalla koen, että tällaiselle tutkimukselle on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan.
Hiljattain alkaneessa hankkeessamme pyrimme yhdistämään työvoimapulan kanssa kärvistelevän ikääntyneiden hoiva-alan ja vaikeasti työllistyvät henkilöt. Tavoitteemme on tuoda tilanteeseen edes jonkinlainen valonpilkahdus.
Käytännössä yritämme muun muassa työn muotoilun avulla löytää niitä tehtäviä, joita esimerkiksi hoitajat eivät koe omikseen tai joihin heillä ei ole aikaa. Sitten muotoilemme niistä matalan kynnyksen avustavia tehtäviä tai lyhyitä keikkoja vaikeasti työllistyville, alanvaihtajille tai opiskelijoille opintojensa oheen.
Jos TEOS-hanke (Työtä, tekijöitä ja osaamista ikääntyneiden palveluihin) kiinnostaa enemmän, voit lukea siitä hankkeen verkkosivuilta.
Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin pureutua hieman syvemmälle vastuullisuuden ja eettisyyden teemoihin – tutkijan näkökulmasta.
Onko tutkimuksen eettisyys kerralla taputeltu asia?
Eettistä pohdintaa vaativat kysymykset esitetään jo tutkimushankkeen suunnitteluvaiheessa. Työterveyslaitoksessa hankkeet käyvätkin usein läpi eettisen ennakkoarvioinnin.
Tutkijoita sitovat myös tutkimuksen eettiset periaatteet, joita ylläpitää Tutkimuseettinen neuvottelukunta.
Mutta kuinka usein pohdinnat jäävät tähän? Onko tutkimuksen eettisyys kerralla taputeltu asia, eli kun ennakkoarviointi on tehty ja lupa saatu, niin antaa mennä vain?
Tämän kaltainen näkökulma tutkimusetiikkaan kumpuaa biolääketieteellisistä perinteistä ja keskittyy herkästi pohtimaan tutkimuksen kohteen etua ja sitä, ettei tutkimus vahingoita tutkittavia kohteita.
On riski, että eettiset kysymykset supistuvat kenttätyötä edeltäväksi lupaprosessiksi, johon ei tutkimuksen kuluessa enää sen kummemmin palata.
Aiemmassa, jo päättyneessä tutkimushankkeessamme (Enemmän aikaa empatialle?) pohdimme mentorini ja kollegani Eveliina Saaren kanssa, josko tutkimusetiikkaa voisikin tarkastella feministisestä traditiosta käsin ja mieltää tutkimuksen eettisyys myös vuorovaikutussuhteissa syntyväksi.
Etnografisessa tutkimuksessa on tavoitteena ymmärtää ihmisten toimintaa heidän omassa ympäristössään, ymmärtää ja selittää tiettyä kulttuuria tai tutkia jonkin ryhmän jäsenien tulkintoja ja käsityksiä omasta toiminnastaan.
Erityisesti silloin tutkimuksen kohteen mieltäminen tutkimukseen osallistujaksi (tai joskus kanssatutkijaksi), jonka kanssa luodaan suhde koko tutkimusprojektin ajaksi, muuttaa myös käsitystä tutkimusetiikasta ja sen roolista.
Osallistuja on aktiivinen toimija, ja tällaisen suhteen luominen vaatii tutkijalta herkkyyttä ja empatiaa. Tutkijalle tulee moraalinen velvollisuus pyrkiä vuoropuheluun myös havaintojen tulkinnassa.
Vastuullisuus ja eettisyys ovat päivittäisiä valintoja
Nyt käynnissä olevassa TEOS-hankkeessa haluamme nostaa eettiset pohdinnat ja vastuullisuuden uudelle tasolle.
Olemme kollegani ja etiikan huippuasiantuntijan Maria Paavolaisen kanssa työstäneet vastuullisuuden pohdintaan kannustavia ohjeistuksia työyhteisöille ja työpaikoilla rekrytointia tekeville. Samalla mietimme, pitäisikö tutkimusryhmämme käydä läpi samat pohdinnat.
Mitä seuraisi, jos tutkimusryhmämme pohtisi ajatuksen ja ajan kanssa, mitkä ovat meille kaikkein tärkeimmät arvot tässä tutkimuksessa? Miten ne näkyvät hankkeemme arjessa? Mitkä ovat meidän velvollisuutemme? Millä tavalla voisimme itse arvioida kriittisesti omaa toimintaamme läpi koko hankkeen?
Kun tämän aiheen ympärillä työskentelee ja seuraa maailman menoa, ehdotan, että jokaisen meistä pitäisi aina silloin tällöin pysähtyä ja miettiä omia arvojaan, niin työssä kuin vapaallakin:
Mikä on minulle tärkeää töissä? Entä kotona? Mitä velvollisuuksia minulla on ja ketä kohtaan? Ja miten minun käytökseni, tekoni ja päätökseni vaikuttavat muihin?
Vastuullisuus ja eettisyys ovat valintoja, jotka tehdään joka päivä uudestaan.
Lisätietoja:
Työtä, tekijöitä ja osaamista ikääntyneiden palveluihin – TEOS (tutkimushankkeen esittely)
Mitä on vastuullisuus ja miksi se kannattaa? (Ladattava pdf-materiaali työyhteisöille)
Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi (tutkimushankkeen esittely)
Kommentointi