Kriisien keskellä rutiinit auttavat selviytymään

Kriisitilanteet väsyttävät, ja niistä palautuminen vie aikaa. Haastattelimme opetusalan ammattilaisia. Monet kertoivat, että arjen rutiinit ovat keino selviytyä. Vuosittain toistuvat perinteet vahvistavat yhteenkuuluvuudentunnetta.
-
Sari Käpykangas
Sari Käpykangas
erityisasiantuntija

Vantaalaisen Viertolan koulun tapahtumat huhtikuussa 2024 olivat murheellisia. Ampumavälikohtaus ruhjoi suomalaisten turvallisuudentunnetta, joka on ihmisen psykologisista tarpeista suurin. Luokassa ollut opettaja toimi tilanteessa esimerkillisesti ja sai ampujan poistumaan luokasta puheella ohjaamalla.

Kriisitilanteessa toimiminen on äärimmäisen haastavaa ja vaatii lujaa ammattitaitoa. Näistä tilanteista selviytyminen on pitkä prosessi ja vaatii työyhteisön tukea.

Opetusala on joutunut kohtaamaan monia yllättäviä, isoja ja pieniä kriisejä. Kriisien keskellä korostuu organisaatioiden kyky oppia ja ideoida uutta. Kriisit sysäävät yksilöt toimimaan kohti yhteistä päämäärää.

Niin vaikeita aikoja kuin kriisit ovatkin, niin niistä opitaan. Kriiseihin myös varaudutaan tässä ajassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja hyvä niin. Filosofi Herakleitoksen toteamus 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua on edelleen ajankohtainen: ”Vain muutos on pysyvää.”

Jämäkät päätökset turvaavat työrauhan

UUDIS-hankkeessa (Selviytymisestä uudistumiseen: Oppimisen ja innovoinnin johtaminen työpaikan kriisissä) tutkimme, mikä auttaa opetusalan työpaikkoja pitämään yllä toimintakykyään kriisitilanteessa.

Työrauhan varmistaminen kriisien välissä ja kriisien keskellä on tärkeä johtamisteko. Monet haastattelemistamme opetusalan ammattilaisista sanoivat, että arjen rutiinit ovat keino selviytyä.

Ihan tavalliset arjen rutiinit voivat toimia trampoliinina kriisitilanteessa. Tylsätkin jutut voivat tarjota selkänojan silloin, kun ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Koulujen vahvat rakenteet, jämäkät päätökset, viiveetön tiedottaminen ja kollegojen tuki takaavat työrauhan. 

Kriisien jälkeen soisi jokaiselle hengähdystauon. Kriisitilanteet ovat hyvin väsyttäviä, ja niistä palautuminen vie aikaa. Erilaisten vuotuisten tapahtumien ylläpitäminen edistää palautumista ja lisää yhteenkuuluvuudentunnetta.

Sen vuoksi niitä ei pitäisi laittaa tauolle, vaan vaalia. Kaikki tekeminen pitää toki mitoittaa yhteisön ja yksilöiden voimavaroihin. Tiukassa tilanteessa asiat täytyy asettaa tärkeysjärjestykseen. Pitää sopia, mitä jätetään tekemättä, jotta kuormittuminen ei kasva liikaa.

Varautuminen on järkevää tehdä silloin, kun voimavaroja on eniten. Palautuminen ja elpyminen ovat hyvää kriisitilanteiden jälkihoitoa. Arjen tekeminen asettuu ajan kanssa uomiinsa, ja uudistuminen on varautumista tulevaan. Jatkuvassa kriisissä eläminen ei ole mahdollista. Kriisipuhetta vähentämällä tuemme työrauhaa ja palautumista.

Tasapainoinen arki on tärkeintä

Parin viikon päästä opetushenkilöstö ainakin peruskouluissa pääsee viettämään kesälomaa. Menneet poikkeusolot tekevät tästä loma-ajasta kultaakin kalliimpaa.

On hienoa, että kesälomat auttavat meitä elpymään ja siirtämään katsetta kohti tulevaa. Palautumisen näkökulmasta loma-aika on tärkeä, mutta ei suinkaan ainoa etappi.

Loma voi auttaa selviytymään akuutista kriisistä, mutta kaikkein arvokkainta on tasapainoinen arki ympäri vuoden.

 

Lisätietoja:

Kaipaatko työkaluja opetusalan johtamisen tueksi? Miten edetä kriisistä selviytymisestä uudistumisen polulle? UUDIS-hanke julkaisee elokuussa tutkimustuloksensa ja käytännönläheiset toimenpidesuositukset. Niistä kerrotaan tutkimuksen päätöswebinaarissa 28.8.2024. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Selviytymisestä uudistumiseen: Oppimisen ja innovoinnin johtaminen työpaikan kriisissä, UUDIS (tutkimushankkeen esittely)
 

Avainsanat

Jaa sisältö somessa!