Jokaisen työstä löytyy voimavaroja ja kuormitustekijöitä. Ne voi ajatuksissa asettaa tasapainolaudalle siten, että voimavarat ovat toisessa päässä ja kuormitustekijät toisessa päässä lautaa. Jos voimavaroja on enemmän, painuu se puoli lautaa alaspäin ja kuormitustekijöiden paino tuntuu kevyemmältä.
Tälle ajatuksella työhyvinvointia rakennetaan Työterveyslaitoksessa: Työn voimavaratekijöitä lisätään ja vahvistetaan. Samanaikaisesti kevennetään kuormitustekijöitä, jotta työn voimavarat painavat tasapainolaudalla pitkän ajan kuluessa enemmän.
Työyhteisön jäsenet kokevat kriisit ja haastavat tilanteet eri tavoin. Toiset kykenevät jatkamaan työtä kuin mitään ei olisi tapahtunut, toisille kriisin jäsentely ja seuraamukset aiheuttavat päänvaivaa pidemmäksi aikaa.
Sosiaalinen pääoma auttaa selviytymään kriisistä
Sote-alalla on ollut koronapandemian aiheuttama kriisitilanne päällä keväästä 2020 lähtien. Se on tarkoittanut muun muassa siirtymisiä uusiin työyksiköihin, uusien taitojen opettelua ja uudenlaisia vaatimuksia varusteisiin ja työoloihin.
Työyhteisön jäsenet käsittelevät näitä muutoksia eri tavoin, ja palatessa ”uuteen normaaliin” toipuminen voi kestää toisilla kauemmin. Työyhteisössä tarvitaan sosiaalista pääomaa: ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta hyväksyä erilaiset käsitykset. Tarvitaan myös yhteistä aikaa keskustelulle, jotta yhteinen ymmärrys ja hyväksyntä voivat muodostua. Esihenkilö voi tietoisesti lisätä näitä mahdollisuuksia keskusteluun ja samaan aikaan huolehtia siitä, että keskustelun sävy säilyy arvostavana ja kaikkien näkemykset sekä tunteet tulevat hyväksytyiksi.
Lähtötilanne kriisistä selviämiseen on sote-organisaatioissa hyvä: Mitä kuuluu? -kyselyssä vuonna 2019 kaksi kolmesta sote-työntekijästä kertoi, että omassa työyksikössä on sosiaalista pääomaa.
Kriisin keskellä ja sen jälkeen työyhteisön voimaannuttaminen vahvistaa myös voimavaroja. Tarvitseeko esihenkilön päättää kaikesta ja sanoa viimeinen sana? Esihenkilö voi esimerkiksi suunnitella ideointikokouksen, jossa houkutellaan työyhteisön jäsenet ideoimaan ratkaisuja haasteista selviämiseen – sen sijaan, että esihenkilö käyttää saman ajan ongelman ratkaisuun. Tutkimuksista tiedetään, että vaikutusmahdollisuuksien lisääminen työn tekemiseen vaikuttaa positiivisesti jaksamiseen ja vähentää stressiä.
Jaksamista kannattaa seurata kriisin jälkeenkin
Kriisin ja kriisistä toipumisen aikana on tärkeä seurata työyhteisön jaksamista ja työhyvinvointia. ”Mitä sinulle kuuluu?” on hyvä kysymys, jos sitä käytetään aidosti kiinnostuneena. Kysymyksen voi esittää esihenkilön lisäksi työkaveri, sillä välittäminen on yksi työyhteisön voimavaroista.
Kriisin aikana työntekijöiden jaksaminen voi kuitenkin heikentyä nopeammin kuin tavallisesti. Vaikka työyhteisön jäsenet jaksaisivat hienosti ensimmäiset kolme kuukautta uudessa tilanteessa ja uusissa tehtävissä, voi tilanne pidemmän päälle käydä raskaaksi. Henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen seuraaminen on näin ollen tärkeää, ja sitä on hyvä jatkaa valppaasti pitkään vielä kriisin jälkeen.
Työyhteisön ja organisaation tilannetta kannattaa seurata järjestelmällisesti työhyvinvointikyselyn avulla, myös poikkeuksellisina aikoina. Työhyvinvointikyselyn seurauksena kokonaisuudet ja suuret linjaukset on mahdollista hahmottaa yksilönäkökulmien rinnalle. Tämä antaa mahdollisuuden vaikuttaa niihin yhteisöllisiin piirteisiin ja toimintatapoihin, joita työyhteisö tarvitsee voimavarojensa kasvattamiseen.
Poikkeuksellisina aikoina tehty työhyvinvointikysely antaa myös viitteitä organisaation kriisinsietokyvystä ja resilienssistä. Mistä organisaation vahvuudet ja kehittämiskohteet löytyvät, kriisin tullen?
Kommentointi