2.3. Kuormittumisen ja palautumisen arviointi

Työntekijän kuormittumisen ja palautumisen mittaaminen voi kriisitilanteessa auttaa heikentyneen työ- ja toimintakyvyn havaitsemisessa. Kyselyillä saadaan nopeasti ja suhteellisen helposti yleiskuva työntekijän kuormittuneisuudesta. Työn kuormittavuuden arvioinnissa kannettavat, puettavat ja langattomat mittausmenetelmät ovat kyselyjä tarkempia ja tarjoavat objektiivisen kuvan kuormituksen tasosta.

Kuormituksen ja palautumisen arviointimenetelmiä

Työssä kuormittumiseen ja siitä palautumiseen liittyvät mittausmenetelmät soveltuvat seuraavien kuormituksen osa-alueiden mittaamiseen:

Kriisitilanteessa suositeltavat kuormituksen ja palautumisen arviointimenetelmät

Tutkimukseen ja asiantuntijoiden arvioihin perustuen voidaan kriisitilanteessa suositella erityisesti joitakin kuormituksen ja palautumisen arviointimenetlemiä. Suositukset perustuvat Työkuormituksen hallinta turvallisuuskriittisissä töissä ulkoisessa kriisissä -tutkimushankkeen tuloksiin ja ne ovat suuntaa antavia. 

  • Psyykkisen kuormittumisen arviointi
    Psyykkisen kuormittumisen arviointiin kriisitilanteessa soveltuvat GHQ12 (General Health Questionnaire 12) tai palautumisen tarpeen (Need for Recovery) kyselyt. Ne toimivat parhaiten työterveyshuollon apuvälineenä psyykkisen kuormittuneisuuden, hyvinvoinnin ja toimintakykyisyyden arvioinnissa. Syketaajuuden ja sykevälivaihtelun mittaus on reaaliaikainen, mittalaitteella toteutettava mittausmenetelmä stressin ja palautumisen objektiiviseen arviointiin.
  • Fyysisen kuormittumisen mittaaminen
    Fyysisen kuormittumisen mittaamiseen kriisitilanteessa sopivat kyselyillä toteutettavat Työkykyindeksi ja Borgin kuormitusasteikko (Rating of Perceived Exertion) -menetelmät. Mittalaitteen vaativista menetelmistä yksi käytetyimmistä on syketaajuuden mittaus. Menetelmän raja-arvot on määritetty, eikä tulosten tulkinta vaadi perehdytystä. Fyysisen aktiivisuuden mittausta suositellaan käytettäväksi muiden fysiologisten mittareiden kanssa.
  • Unen mittaaminen
    Unen mittaamiseen kriisin aikana soveltuu hyvin PSQI (Pittsburgh Sleep Quality Index) -kysely. Siihen liittyvä tutkimusnäyttö on vahva ja se on eniten käytetty kysely unen laadun mittaamiseen. Uniongelmien tunnistamiseen soveltuu JSS (Jenkins Sleep Scale) -kysely. Kenttämenetelmistä Unipäiväkirjan tarkkuus riippuu tutkittavan motivaatiosta täyttää päiväkirjaa ja muistista, joten sitä suositellaan käytettäväksi objektiivisen menetelmän kanssa. Objektiivisia unen arviointiin soveltuvia menetelmiä ovat aktigrafia liikeaktiivisuutta rekisteröivän, ranteessa pidettävän laitteen avulla, ja jotkut kaupalliset puettavat älylaitteet.
  • Työvuoronaikaisen väsymyksen arvointi
    Työvuoronaikaisen väsymyksen arviointiin vahvinta tutkimusnäyttöä kenttämenetelmistä on itsearviointiin perustuvista KSS (Karolinska Sleepiness Scale) ja Samn-Perelli (Samn-Perelli Fatigue Scale) -asteikoista. Matemaattiseen mallinnukseen perustuvia menetelmiä ovat SAFTE (Sleep, Activity, Fatigue, and Task Effectiveness) ja FAID (Fatigue Audit Inter Dyne). Tutkimusnäyttö niistä on kohtalaista.
     

Lisätietoa osiossa esitetyistä arviointimenetelmistä

Psyykkinen kuormittuminen

  • Goldberg, D. P., Williams, P. (1988). A Users’ Guide To The General Health Questionnaire. London: GL Assessment.
  • van Veldhoven, M., Broersen, S. (2003). Measurement quality and validity of the "need for recovery scale”. Occup Environ Med, 60 (Suppl 1):i3-9. 
  • Shaffer F, Ginsberg JP. (2017). An Overview of Heart Rate Variability Metrics and Norms. Front. Public Health, 28;5:258.

Fyysinen kuormittuminen

  • Rautio, M., Michelsen, T. (2013). TKI - MITEN KÄYTÄT TYÖKYKYINDEKSI-KYSELYÄ. Työterveyslaitos
  • Williams, N. The Borg Rating of Perceived Exertion (RPE) scale. (2017). Occup Med. 2017; 67(5):404–405. 
  • Shaffer F, Ginsberg JP. (2017). An Overview of Heart Rate Variability Metrics and Norms. Front. Public Health, 28;5:258.

Uni

  • Buysse, D. J., Reynolds, C. F., Charles, F., Monk, T. H., Berman, S. R.,  Kupfer, D. J. (1989). The Pittsburgh sleep quality index: a new instrument for psychiatric practice and research. Psychiatry Res, 28 (2), 193–213.
  • Jenkins, C. D., Stanton, B. A., Niemcryk, S. J.,  Rose, R. M. (1988). A scale for the estimation of sleep problems in clinical research. J Clin Epidemiol, 41(4), 313–321.
  • Carney, C.E., Buysse, D.J., Ancoli-Israel, S., Edinger, J.D., Krystal, A.D., Lichstein, K.L., Morin, C.M. The consensus sleep diary: standardizing prospective sleep self-monitoring. Sleep, 2012,35(2):287-302.
  • Fekedulegn, D., Andrew, M.E., Shi, M., Violanti, J.M., Knox, S., Innes, K.E. Actigraphy-Based Assessment of Sleep Parameters. Ann Work Expo Health, 2020 ;64(4):350-367.

Vireys ja väsymys

  • Åkerstedt, T.,  Gillberg, M. (1990). Subjective and objective sleepiness in the active individual. Int J Neurosci, 52(1-2):29-37. 
  • Samn, S. W., and L. P. Perelli. (1982). Estimating aircrew fatigue: a technique with application to airlift operations. Brooks AFB, Texas: USAF School of Aerospace Medicine. Report SAMTR-82-21.
  • Dawson, D., Ian Noy Y., Härmä, M., Åkerstedt, T., Belenky, G. Modelling fatigue and the use of fatigue models in work settings. (2011). Accid Anal Prev, 43(2):549-64.