Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi

Palvelutarpeen tunnistaminen on toimintaa, jossa asiantuntija tai ammattihenkilö ja asiakas yhdessä tunnistavat asiakkaan tarvetta palveluille. Palvelutarpeen tunnistamisessa ei vielä arvioida asiakaan työ- ja toimintakykyä, vaan tunnistetaan tarve tarkemmalle arvioinnille tai monialaiselle työskentelylle.

Palvelutarpeen arviointi on toimintaa, jossa asiantuntija tai ammattihenkilö yhdessä asiakkaan ja mahdollisesti monialaisen tiimin kanssa arvioivat asiakkaan palvelutarvetta ja asiakkuuden edellytyksiä. Samassa yhteydessä he myös arvioivat ja suunnittelevat asiakkaan tarpeita vastaavat palvelut.

Työkyvyn tuen tarpeen tunnistaminen voi olla osa asiakkaan laajempaa palvelutarpeen arviointia tai se voidaan toteuttaa siitä erikseen. Arviointi on aina yksilöllinen prosessi, jonka keskiössä ovat asiakkaan tavoite, osallisuus ja monialainen toiminta. Työikäisen asiakkaan palvelutarpeen arviointi muodostuu yleensä asiakkaan työ- ja toimintakyvyn arvioinnista sekä työkyvyn ja työllistymisen tuen keinoista.

Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista (työ, opiskelu, vapaa-aika ja harrastukset, itsestä ja toisista huolehtiminen) siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyky voidaan jakaa neljään osa-alueeseen:

1. fyysinen toimintakyky
2. psyykkinen toimintakyky
3. kognitiivinen toimintakyky
4. sosiaalinen toimintakyky.

Hyvä toimintakyky ja sitä tukeva ympäristö auttavat ihmistä voimaan hyvin, löytämään paikkansa yhteiskunnassa, osallistumaan työelämään ja selviytymään arjesta itsenäisesti. Ihmisen asuin- ja elinympäristön kehittäminen, toisten ihmisten tuki ja erilaiset palvelut auttavat ihmistä selviytymään arjessa.

Työkyky muodostuu ihmisen fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja kognitiivisten voimavarojen ja työn välisestä suhteesta. Ihmisen työkyky voi olla erinomainen, vaikka hänen toimintakykynsä olisi alentunut. Työkyvyn perusta on terveys, mutta työkykyyn vaikuttavat myös osaaminen ja oppiminen sekä arvot ja asenteet. Toimintaympäristö ja sen tarjoama tuki ja mahdollisuudet vaikuttavat keskeisesti työkykyyn.

Työkyvyn tuen tarpeen tunnistaminen

Työikäisen palvelutarpeet liittyvät usein työkyvyn tukeen. Ammattilaisten on tärkeä ottaa työelämäasiat esille ainaaina esille ja huomioida asiakkaan tilanne ja lähtökohdat. Ammattilainen voi kysyä asiakkaan osaamisesta, vahvuuksista, suunnitelmista ja tavoitteista ja kiinnittää huomiota asiakkaan olemassa olevaan työkykyyn.

Työkyvyn tuen tarvetta tulee arvioida asiakkaan työuran kaikissa vaiheissa. Tuen tarve voi tulla esille, kun henkilö hakee työtä, on työssä tai palaa työhön sairauden jälkeen.

Asiakas ja ammattilainen arvioivat yhdessä työkyvyn tuen tarvetta. Työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisessa he voivat lähteä liikkeelle hahmottamalla:

1. Mikä on asiakkaan tavoite?
2. Onko asiakas työssä, sairauslomalla, kuntoutuksessa, koulutuksessa vai työnhakijana?
3. Millainen koulutus- ja työhistoria asiakkaalla on ja mitkä ovat hänen vahvuutensa?
4. Kuka arvioi asiakkaan työ- ja toimintakykyä?
5. Miten asiakkaan arvioinnit liittyvät hänen hoitoonsa ja kuntoutukseensa?

Työkyvyn tuen tarpeen selvittämisellä pyritään luomaan asiakkaan ja ammattilaisten yhteinen tilannekuva. Dialoginen työskentelysuhde vahvistaa keskinäistä luottamusta ja luo näkymiä tulevaisuuteen. Tämä auttaa ammattilaisia ja asiakasta valitsemaan asiakkaan tarvitsemat ratkaisut ja tarpeelliset yhteistyöverkostot ratkaisujen toteuttamiseksi.

Työkyvyn tuen tarpeen arviointi suuntautuu tulevaisuuteen. Työskentelyssä tulee keskittyä asiakkaan tavoitteeseen ja olemassa olevaan työkykyyn ja etsiä keinoja pysyä työelämässä. Tutkimuksia ja arviointeja tehdään, jotta löydetään työkykyä tukevia hoitoja ja kuntoutusta.

Työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisessa ammattilaiselta edellytetään:

• Taitoa tunnistaa, mistä on kysymys ja onko asiakkaalla palvelutarvetta.
• Taitoa osallistaa asiakas ja luoda yhdessä asiakkaan kanssa kokonaiskuva hänen tilanteestaan.
• Taitoa arvioida palvelujen tarvetta, erityisen tuen tarvetta (sosiaalityö, mielenterveyspalvelut) ja kuntoutuksen tarvetta (lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus).
• Taitoa kohdata asiakas, luoda dialoginen yhteistyösuhde ja keskittyä asiakkaan voimavaroihin.
• Taitoa innostaa ja motivoida asiakasta sekä tukea asiakkaan tavoitteita ja ratkaisuja.
• Tietoa palvelujärjestelmästä ja sen toiminnasta sekä työkyvyn tuen keinoista ja etuuksista.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi ja työkykykäsitys

Työkyvyn tuen tarpeen selvittäminen edellyttää tietoa asiakkaan työ- ja toimintakyvystä. Ammattilainen selvittää asiakkaan työ- ja toimintakykyä omasta ammatillisesta näkökulmastaan, mutta myös asiakkaan itse tuottama tieto on tärkeätä.

Työkyvyn tuessa ja kuntoutuksessa on keskityttävä työstä irrallaan tapahtuvan työkyvyn arvioinnin sijasta työssä realisoituvaan työkykyyn, toimintaan ja suoriutumiseen konkreettisessa työssä sekä sen myötä löytämään työhön osallistumisen mahdollisuuksia ja ratkaisemaan esteitä. Työkykyä tulee työelämäkontekstin lisäksi arvioida yhdessä, monialaisesti ja asiakkaan on oltava mukana prosessissa tasa-arvoisena. Yksi hyvä keino on hyödyntää esimerkiksi toiminnallista työ- ja toimintakyvyn arviointia. Arviointia voidaan tehdä myös työ- ja koulutuskokeilujen tai kuntouttavan työtoiminnan aikana.

Työkyvyn arvioinnissa on hyvä tiedostaa, arvioidaanko työkykyä vai työkyvyttömyyttä. Työkyvyn arviointi perustuu sairauteen, vikaan, vammaan tai diagnoosiin. Työkyvyn arviointi voi ohjata rekrytointia tai erilaisten etuuksien hakemista. Työkyvyn edistäminen ja kuntoutus puolestaan edellyttävät kokonaisvaltaista (holistista) ajattelua ja keskittymistä olemassa olevaan työkykyyn.

Työkykykäsitys riippuu siitä, mistä näkökulmasta ja missä kontekstissa sitä tarkastellaan. Sama sairaus tai vamma asettaa eri työtehtävissä ja elämäntilanteissa oleville erilaisia tuen tarpeita työkyvyn ylläpitämiselle tai parantamiselle.

Kun puhumme työkyvyn arvioinnista, kyse on usein määrittelystä ja raja-arvoista. Niitä tarvitaan haettaessa erilaisia palveluita tai etuuksia. Työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluissa mielenkiinnon tulisi kuitenkin ensisijaisesti kohdistua ihmisen olemassa olevaan työkykyyn, vahvuuksiin ja tavoitteisiin.

Työtehtäväkohtainen työkyky (spesifi työkykykäsite)

Eri tieteenaloilla työkykyä kuvataan eri tavalla. Työkyvylle ei ole olemassa yhtä yhteistä tulkintaa, johon sosiaali- ja terveydenhuolto, työterveyshuolto, kuntoutuksen toteuttajat, työllisyydenhoito, vakuutuslaitokset, työntekijät ja työnantajat voisivat nojautua. Myös eri tieteiden edustajat painottavat työkyvyssä eri asioita. 

Tenglandin (2011, 2013) mallissa työkykykäsitteen keskiössä on työn mielekkyys ja osaaminen ammatillisina ja työelämätaitoina sekä yksilön omina avuina (Kuva 2).

Työttömän henkilön työkykyä arvioitaessa pyritään arvioimaan työllistyvyyskykyä. Lääkäri ja hänen kanssaan työskentelevä moniammatillisen työkyvyn tuen tiimi tai verkosto voi hyödyntää ylläolevia laaja-alaisia jäsennyksiä. Esimerkiksi, mitä osaamista ja työkykyisyyttä tehtäväkohtaisen työkykyjäsennyksen mukaisesti henkilöllä on ja mitä pitäisi vahvistaa hänen työnhakuammattinsa tai -tehtävänsä näkökulmasta.

Työllisyyspalveluissa on oltava käytettävissä ajantasainen tieto henkilön työ- ja toimintakyvystä, kun arvioidaan henkilön mahdollisuuksia saada työtä, säilyttää työ tai edetä työuralla. Sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettu on työkyvytön, jos hän on sairauden vuoksi kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Työttömän työkykyä arvioidaan pääsääntöisesti siihen työhön, josta hän on jäänyt työttömäksi ja siihen läheisesti verrattavaan työhön. Pitkään työttömänä olleen asiakkaan työkykyä voidaan arvioida myös muuhun työhön, jota hänen koulutus, ammattitaito ja työhistoria huomioiden, voidaan pitää hänen tavallisena tai siihen verrattavana työnään. Työllisyyspalveluissa työnhakijalla on lain mukaan työnhaun alussa ammattitaitosuoja kolmen kuukauden ajan eli hänellä on velvollisuus hakea vain oman alansa työtä. Tämän jälkeen työnhakijan tulee hakea kaikkea työtä, mitä voi tehdä.

Lääkärinlausunto työkyvystä voi vaikuttaa heti työttömyyden alettua hakijan työtilanteeseen. Jos lääkäri on todennut henkilön työkyvyttömäksi omaan työhönsä, työllisyyspalveluissa lähdetään ensisijaisesti miettimään työnhakijalle sopivaa uutta ammattia. Jos ammattia ei olemassa olevan osaamisen pohjalta löydetä, harkitaan uudelleenkouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena.

Monialaisen yhteistyön tarpeen tunnistaminen

Palvelutarpeen monialainen arviointi ja siihen liittyvä asiakkaan suunnitelma ovat keskeisiä yhteistyön välineitä. Monialaisen yhteistyön tarpeen kannalta on tärkeä tunnistaa, hyötyisikö asiakas sosiaali-, työllisyys- ja terveyspalvelujen yhteensovittamisesta. Lainsäädäntö edellyttää monialaisen palvelutarpeen tunnistamista ja toiminta on osa henkilöstön ammattitaitoa.

Monialaisen yhteistyön tarpeesta kertoo ammattilaisten huoli henkilön kotona pärjäämisestä, arjen hallinnasta, taloustilanteesta, peli- tai päihderiippuvuudesta, terveydentilasta, työ- ja toimintakyvystä tai hoitamattomasta pitkäaikaissairaudesta. Monialaisen yhteistyön tarpeesta voivat kertoa myös toistuvat poissalot sovituista tapaamisista tai runsas palveluiden käyttö.

Monialaisen palvelutarpeen tavoitteena on selvittää asiakkaan tuen tarve laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Keskiössä on asiakkaan elämäntilanne ja hänen oma näkemyksensä palvelujen tarpeellisuudesta ja tärkeysjärjestyksestä. Palvelukokonaisuus, roolit ja vastuut kirjataan työkyvyn tuen suunnitelmaan.

Palvelutarpeen arvioinnilla ja palveluihin ohjaamisella pyritään lisäämään työikäisten terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä. Kun palvelutarpeen arvioinnissa keskitytään kunkin asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen, myös asiakkaan motivaatio omiin palveluihinsa vahvistuu. Työikäisten ongelmat eivät ehdi pitkittyä ja vaikeutua, kun he saavat tarvitsemansa työkyvyn tuen palvelut oikeaan aikaan. Näin asiakkaan tilanne ratkeaa helpommin, mikä puolestaan säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Työkyvyn tukemisella pyritään ehkäisemään työkyvyttömyyttä sekä siitä aiheutuvia kustannuksia ja työpanoksen menetystä. Lisäksi yhteiskunta saa tarpeellisia verotuloja, kun mahdollisimman moni työikäinen on mukana työelämässä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä työllisyyspalveluita koskevissa laeissa on määritelty asiakkaiden oikeus palvelutarpeen arviointiin sekä sen sisältöön ja toimeenpanoon.

Työkyvyn tuen tarpeen arvioinnissa tarvittava tieto

Työkyvyn tukea arvioitaessa tarvitaan tietoa. Tietoa voi saada alla kuvatuilla tavoilla. Klikkaamalla + merkkiä saat lisää tietoa.

Työkyvyn tarpeen tunnistamisessa tarvitaan erityistä tietoa koulutus- ja työhistoriasta sekä osaamisesta. Lisäksi tarvitaan tietoa vahvuuksista, terveydentilasta, yleisestä elämäntilanteesta ja työnhakutaidoista.

Työkykypistemäärä työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisessa

Ammattilainen voi tunnistaa asiakkaan työkyvyn tuen tarvetta erilaisilla menetelmillä. Yksi tapa on hyödyntää Työkykyindeksin kysymystä: "Oletetaan, että työkykysi on parhaimmillaan saanut 10 pistettä. Minkä pistemäärän antaisit nykyiselle työkyvyllesi?". Kysymyksen tulos on työkykypistemäärä, joka voi saada arvon 0–10. Työkykypistemäärä on luokiteltu seuraavasti:

• 0–5=huono
• 6–7=kohtalainen
• 8–9=hyvä
• 10=erinomainen

Jos vastaajan työkykypistemäärä on 0–7, hänen työkyvyn ja työllistymisen tuen tarvetta on syytä selvittää tarkemmin. Sen perusteella ammattilainen voi ohjata asiakkaan tarkempiin selvittelyihin.

Työkykyindeksin kysymys toimii myös puheeksi ottamisen välineenä. Tällöin asiakas voi kertoa omasta tilanteestaan ja arviointinsa perusteista. Työkykypistemäärä on mukana myös Kykyviisarissa: www.ttl.fi/kykyviisari.

Luovat menetelmät asiakastyöhön ja kohtaamisiin

Perinteinen haastattelu ja erilaiset vastaanottotilanteet voivat jäykistää asiakkaan kohtaamista. Asiakkaan voi myös olla vaikea sanoittaa omaa tilannettaan ja tarpeitaan. Työkyvyn tuen tarpeita arvioitaessa voidaankin hyödyntää erilaisia asiakasta osallistavia menetelmiä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset luovat ja pelilliset menetelmät, joista yksi esimerkki on SPIRAL-lautapeli.

Menetelmiä työkyvyn tuen tarpeen tunnistamiseen

Seuraavassa on lueteltu joitakin keskeisiä menetelmiä, joita ammattilainen voi hyödyntää työkyvyntuen tarpeen tunnistamisessa yhdessä asiakkaansa kanssa. Tämä auttaa systematisoimaan asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja työn laatua. Asiakkaalle on tärkeä antaa mahdollisuus tuottaa itse tietoa omasta tilanteestaan. Menetelmät auttavat myös tavoitteiden saavuttamisen ja tapahtuneen muutoksen arviointia.

Lisää mittareita ja arviointimenetelmiä: www.toimia.fi

TOIMIA-tietokanta

TOIMIA-tietokanta on ilmainen ja avoin työväline kaikille toimintakyvyn mittaamisesta ja arvioinnista kiinnostuneille asiantuntijoille ja ammattilaisille. Tietokannan sisältö tuotetaan kansallisessa asiantuntija verkostossa (TOIMIA). Toimintaa koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tietokannasta löytyy:

• Suosituksia ja ohjeita toimintakyvyn arviointiin eri käyttötilanteissa
• Noin 100 toimintakykymittarin perustiedot ja soveltuvuusarviot

Kaikki TOIMIA-tietokannassa julkaistut mittarit eivät sovellu käytettäväksi kaikissa tilanteissa. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää lukea aina mittarin soveltuvuusarvio. Siinä kerrotaan tiivistetysti miten mittari soveltuu juuri arvioituun käyttötarkoitukseen.

Halutessasi voit lukea lisää:

• Aikuisten toimintakyvyn itsearviointi kuntoutumistarpeen tunnistamisessa ja kuntoutumisen seurannassa
• Suositus toimintakykymittareiden yhdenmukaiseen ja eettiseen käyttöön sosiaalialalla
• Suositus työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisen laatukriteereiksi
• Työikäisten kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö

Tavoitteiden asettaminen

Työkyvyn arvioinnin tulisi toteutua mahdollisimman sujuvasti. Jo arvioinnin rinnalla voidaan lähteä aktiivisesti asettamaan asiakkaan tavoitteita ja suunnittelemaan niiden mukaista työkyvyn tuen palveluiden kokonaisuutta.

Työkyvyn tuki on tavoitteellista toimintaa. Asiakas ja ammattilaiset keskustelevat yhdessä siitä, mikä on asiakkaan tavoite. Tavoite on hyvä palastella välitavoitteisiin. Asiakas päättää aina omista tavoitteistaan. Tavoitteiden pitää olla konkreettisia, saavutettavia, aikataulutettavia, merkityksellisiä ja mitattavia. Lisäksi tavoitteilla pitää olla realistinen aikataulu.

Miksi tavoitteita on hyvä asettaa?

Asiakkaan tavoitteet ohjaavat työkyvyn tuen keinojen valintaa, palveluihin ohjaamista ja palveluja koskevia päätöksiä. Asiakkaan tilanteen etenemistä voidaan seurata ja arvioida sen mukaan, miten asiakas on edennyt kohti asettamiaan tavoitteita. Samalla voidaan myös tunnistaa niitä asioita, jotka ovat edistäneet tai estäneet tavoitteisiin pääsemistä.

Tavoitteita voidaan hyödyntää myös organisaatiotasolla tulosten arvioinnissa. Erilaisia työmenetelmiä ja mittareita käyttämällä toiminnasta tuotetaan tietoa arvioinnin tueksi. Esimerkiksi Kela käyttää GAS-menetelmää kuntoutuksen tuloksellisuuden arvioinnissa.

Miten tavoitteita asetetaan?

Tavoitteiden asettaminen perustuu asiakkaan tilanteen selvittämiseen. Ammattilaisilla on käytössään erilaisia tavoitteen asettamisen menetelmiä. Esimerkiksi työllisyyspalveluissa kysytään asiakkaan tavoitteita. Sosiaalityöntekijöillä on käytössään tavoitteiden asettamisen lomakkeita ja mittareita.

Kuntoutuksessa Kela edellyttää kuntoutuksen palveluntuottajiltaan GAS-menetelmän (Goal Attainment System) käyttöä asiakkaiden tavoitteiden asettamisessa. GAS-menetelmässä asiakas asettaa omat tavoitteensa, sillä hän itse tietää parhaiten omat kiinnostuksen kohteensa, tarpeensa ja mahdollisuutensa. GAS-menetelmässä asiakas antaa tavoitteelle nimen minä-muodossa. Ammattilaisen tehtävänä on auttaa asiakasta näkemään omat vahvuutensa ja muokkaamaan tavoitteen sopivaan muotoon. Menetelmän käyttöön on tarjolla koulutusta ja käyttöä opastava käsikirja.

Tavoitteen asettamisen yleiset periaatteet

Tavoitteen asettamisessa tulee huomioida yleiset tavoitteen asettamisen SMART-periaatteet, joiden mukaan tavoitteen tulee olla:

S – selkeästi määritelty
M– mitattavissa
A – aikaan sidottu
R– realistinen
T – tavoittelemisen arvoinen

Ratkaisukeskeisyys tavoitteen asettamisessa

Tavoitteen asettamisessa voidaan hyödyntää myös ratkaisukeskeistä ajattelu- ja työtapaa. Se tarkoittaa myönteistä tapaa kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita. Ratkaisukeskeisyys korostaa toiveikkuutta, voimavaroja, edistymistä ja yhteistyötä. Ratkaisukeskeinen työtapa keskittyy ratkaisuihin eikä ongelmiin. Keskustelussa voidaan käyttää janaa ja kysyä:

• Missä olet janalla tällä hetkellä?
• Mitä pitäisi tapahtua, jotta olisit pisteessä x? Minkälaista tukea siihen tarvitset?
• Millainen tilanteesi on, kun olet tavoitteessasi?

Ratkaisukeskeisessä työotteessa kiinnitetään huomiota erityisesti niihin tilanteisiin, joissa tapahtuu edistymistä kohti asetettua tavoitetta. Asiakkaan verkostot ja läheiset ovat voimavaroja, jotka auttavat tavoitteiden saavuttamisessa.

Kysymyksiä ratkaisukeskeisen työskentelyn tueksi

Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä voit käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Mikä voisi helpottaa tilannettasi edes vähän?
• Miten haluaisit että asiat ovat?
• Mikä on eri tavalla kun asiasi ovat ratkenneet?
• Millaisia ovat päivät, kun asiat sujuvat hyvin? Mitä silloin teet ja mitä tapahtuu?

Tai palata hyviin aikoihin ja selviytymiseen:

• Olet selviytynyt monista hankalista asioista, miten olet selvinnyt tähän asti?
• Miten jaksat päivästä toiseen?
• Mikä asia on hyvin?

Asettakaa pieniä ja konkreettisia tavoitteita:

• Kerro mitä uutta voisit kokeilla? Mikä voisi olla ensimmäinen asia?
• Mitä apua tarvitset ensimmäisen askeleen ottamiseen?

Menetelmä/keino:

Kuvitellaan, että on mennyt vuosi. Kerrot, että elämässäsi menee hyvin. Miten asiat elämässäsi ovat? Mistä olet erityisen tyytyväinen? Mitä teit tämän saavuttaaksesi? Keneltä sait apua ja minkälaista? Mistä lähdit liikkeelle?

Artikkelit ja raportit

Koivisto J, Tiirinki H (toim). Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja julkaisusarja 2020:38.

Tengland P-A. A qualitative approach to assessing work ability. Work 2013; 44(4): 393-404.

Weiste E. Formulations in occupational therapy: Managing talk about psychiatric outpatients’ emotional states. Journal of Pragmatics 2016; 105:59-73.

Blogit

https://www.jamk.fi/fi/uutiset/2022/blogi-vaikeiden-asioiden-puheeksi-ottaminen-tyopaikalla

Luennot

Kirsi Unkilan luento Tahtotilasta työhön -seminaarissa 17.2.2022.