Yhteiskunnan muutos, työelämä ja mielenterveys

Työelämän muutos alku- ja jalostustoiminnasta digitaaliseen ja vuorovaikutteiseen toimintaan on merkinnyt radikaalia työn sisältöjen, prosessien ja johtamisen muutosta. Valtaosa työikäisistä tekee tieto- ja palvelutyötä. Työn tulokset perustuvat asiantuntemukseen, vuorovaikutukseen, innovointiin ja asiakasymmärrykseen. Perinteisen työkykyajattelun sijaan huomio on suuntautunut työntekijän mielen toimivuuteen.

Informaatio- ja vuorovaikutusintensiivisessä työssä mielen hyvinvoinnin ja tuottavuuden suhde korostuu. Muuttuva työelämä edellyttää psyykkistä joustavuutta ja uuden osaamisen kartuttamista. Aikapaineet, muutosvalmiuden tarve ja kehittymisodotukset kuormittavat mielenterveyttä. Elämän ylikuumentuminen, globaalit uhat (kuten koronapandemia) ja sosiaalisten turvaverkostojen kaventuminen (esimerkiksi etätyö) lisäävät yleistä turvattomuuden tunnetta. Työntekijät polarisoituvat niihin, joiden panosta tarvitaan työelämässä ja niihin, joiden on vaikea päästä osalliseksi työelämästä ja hyvinvoinnista.

Osaamisen ja haasteellisuuden riittävä tasapaino tukee psyykkistä hyvinvointia työssä. 

Suomessa ja muissa länsimaissa on siirrytty kokonaisvaltaisemman mielenterveysajattelun piiriin, jossa mielenterveys kattaa monia uusia alueita. Murros on heijastunut työpaikkojen ja työterveyshuoltojen toiminnan haasteisiin. Työelämää ja työkykyä määrittävät yhä enemmän ristiriitaiset ja paradoksaaliset trendit. Ponnistelu maksimaalista hyvinvointia ja onnellisuutta kohti ei välttämättä johda parempaan hyvinvointiin, vaan pahoinvoinnin lisääntymiseen yhteiskunnan tasoilla.

2020-luvulla työelämässä olevilla sukupolvilla nousee usein esiin sisältörikkauden ja kokemuksellisen hyvinvoinnin tavoittelu. Itselle sopivan paikan etsiminen työelämässä ja yhteiskunnassa voi aiheuttaa identiteettihaasteita ja psyykkistä työtä. Myös uudenlainen hyvinvointiteollisuus on nostanut päätään. Samalla moninaiset psyykkisen haavoittuvuuden diskurssit ovat tulleet mukaan määrittämään julkista keskustelua. Keskustelun lisääntyminen ei kuitenkaan heijasta psyykkisen haavoittuvuuden absoluuttista kasvua työikäisessä väestössä.

Mielenterveyden korostuminen kansallisena työkykyhaasteena on luonut tarvetta kehittää paremmin työkykyä tukevia toimenpiteitä ja työelämän muutoksia. Työkykyä tukeva toiminta voi parantaa mielenterveyttä ja psyykkistä työkykyä.