Työsuojelutarinoita työpaikoilta

Yhteiset aamukahvit

Me istumme joka aamu yhdeksältä yhdessä kahvikupin ääreen puhumaan päivittäisistä asioista. Pysymme hyvin kärryillä, mitä on menossa ja mitä kukin tekee. Samalla muhittelemme mielissämme myös pidempikestoisia projekteja ja tulossa olevia tapahtumia ja ideoimme niiden toteutusta. Lisäksi meillä on yhteinen seinäkalenteri, johon kirjaamme merkittävät tapahtumat ja menomme ylös. Asioita ei kyllä tule juurikaan kirjattua, vaan ne ovat meidän yhteisessä muistissa. (Kaupan ala, 4 henkilön työpaikka.)

Perjantaipalaverit

Meillä on joka perjantai noin puolen tunnin työpalaveri koko henkilöstön kanssa. Asialistalla on tehdyt työpaikkakierrokset, niiden havainnot ja tarvittavat toimenpiteet. Työpaikkakierrosten tsekkilista on esillä taukotilan ilmoitustaululla. Lisäksi puhumme tulevan työviikon tapahtumista, esimerkiksi saapuvista kuljetuksista. Myyntiluvut esitetään lähinnä tiedoksi-tyyppisesti. Työpalaverissa työntekijät joskus tuovat esille heitä askarruttavia asioita. Meillä on käytössä myös postilaatikko, jos joku haluaa nimettömästi esittää asiaa, mutta sinne harvoin tulee mitään viestejä. Olemme yrittäneet luoda avointa ja vuorovaikutteista ilmapiiriä, mutta aika harva siellä kuitenkaan ääntään käyttää. Yleensähän ne asiat puhutaan mieluummin suoraan ja kasvokkain lähiesimiehen kanssa.

Työsuojelupäällikön ja -valtuutettujen kanssa meillä on noin kerran kuussa skype-palavereja. Lisäksi kokoonnumme kaksi kertaa vuodessa kasvokkain päiväksi puhumaan työpaikkoja koskevia asioita. Ei me puhuta pelkästään työsuojelun pakollisia asioita, vaan kaikenlaista myymälöihin liittyviä asioita. On hyvä, että kasvokkain tapaamisissa on myös päälliköitä paikalla, niin voidaan tehdä myös päätöksiä asioista. Onhan se iso panostus työpaikalta, kun porukkaa on Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta ainakin toistaiseksi ne on todettu hyödyllisiksi.

Kaupan ala, kymmeniä työntekijöitä eri toimipisteissä.

Meillä on valtakunnallinen organisaatio, jonka tehtävänä on tarjota työtä ihmisille, joilla on ollut vaikeutta työllistyä avoimilla markkinoilla. He ovat meillä työllistettyinä palkkatuella 6-12 kuukauden työsopimuksella ja jotkut heistä ovat vuosiin ensimmäistä kertaa mukana työelämässä. Koska työsuhteet ovat lyhyitä ja ihmiset vaihtuvat yhtenään, täytyy koko ajan pitää turvallisuuspuhetta yllä ja pitää esillä työsuojeluasioita. Riskinarvioinnissa ilmeni tarvetta poistaa vaatteiden silityspisteen sähkölaitteiden käyttöön liittyviä riskejä. Vaatteita silitetään joko kuumalla höyryllä tai pöytämallisella silitysraudalla.

Silityspisteen työturvallisuuden parantamiseksi otimme käyttöön säännöllisesti viikoittain toistuvan toimenpiteen – ”viikkopöhäytyksen”. Silloin koko työpiste, silitysraudat ja silityslaudat puhdistetaan perusteellisesti sekä tarkistetaan niiden kunto, tarkistetaan suojavälineiden kunto, kerrataan silitystapoja sekä laitteiden ja suojavälineiden käytön opastusta kahdella kielellä. Kaikesta tarkistetaan, että ohjeet on ymmärretty oikein. Pyrimme näin varmistamaan, että työtavat työpisteellä ovat oikeita, turvallisuusohjeita on tulkittu oikein ja laitteet ovat turvallisia.

Väärät menetelmät istuvat joskus sitkeässä. Ihmisten erilaiset siisteysnäkemykset ja motivaatio omasta työpisteestä vaihtelevat, myös oman työn arvostus voi olla hukassa. Oman lisähaasteen ohjeiden ymmärtämiseen voi tuoda kielitaidon puute. Silityspisteen työturvallisuuden parantamisen onnistumiseen vaikutti esimiesten yhteinen rintama, ohjeistuksen kertaus ja turvallisuusohjeiden avaaminen työntekijöille: miksi mitäkin tehdään (paloriski, sähköiskuvaara, hengitysilman puhtaus).

Työturvallisuuden parantamisen lisäksi siisti työpiste, toimivat laitteet, selkeät ohjeet ja yhtenäiset työtavat parantavat myös yleistä työhyvinvointia, auttavat ylläpitämään työmotivaatiota ja arvostusta omaan työhön ja itseensä.

Kolmas sektori, parikymmentä työntekijää.

Hyvinvointipolku lähti liikkeelle työhyvinvointikyselyjen tuloksista. Kyselyn tuloksia analysoitiin tällä kertaa myös ikäryhmittäin ja huomattiin, että viisikymppisillä on työssään eräänlainen etsikkoaika, jolloin esiin nousee paljon kysyttävää ja pohdittavaa, kuten Mistä tulen, mihin olen menossa? Jatkanko tässä työssä työurani loppuun? Riittääkö kunto, riittääkö jaksaminen? Todettiin, että näiden kysymysten äärelle on tärkeää pysähtyä ja tukea työntekijöitä kysymysten ratkaisemisessa.

Hyvinvointipolkuun osallistuminen oli mahdollista kaikille 45-55 -vuotiaille henkilöille työpaikalla. Sisäisen viestinnän, työterveyshuollon ja muiden reittien kautta mukaan löytyi työpaikalta 16 osallistujaa, joita oli sparraamassa kaksi henkilöä. Prosessi sisälsi kahdeksan koko työpäivän mittaista tapaamista noin vuoden aikana.

Orientaatiotapaamisen jälkeen tapaamisien pohjana toimivat eri vuosikymmenet 60-luvulta nykypäivään. Jokaisella tapaamiskerralla teemana oli yksi vuosikymmen, joka ohjasi ajatuksia osallistujien eri elämänvaiheisiin. Vuosikymmenten kautta pohdittiin sitä, miten eri elämänvaiheet ovat muokanneet osallistujia, vaikuttaneet heidän työuraansa ja siihen, miten he toimivat työssään ja ajattelevat työstä ja työn tekemisestä.

Jokaisen vuosikymmenen käsittelyyn liittyi eri paikka ja erilaisia toiminnallisia harjoituksia. 60-lukua, lapsuutta ja oman suvun historiaa palauteltiin mieleen museossa. 70-lukua ja osallistujien kouluaikaa käsiteltiin vierailemalla koulussa ja musiikin kautta, muistelemalla vanhoja lauluja yhdessä paikallisen trubaduurin kanssa. Täysi-ikäiseksi tulemista ja Itsenäistymistä muisteltiin vielä vierailemalla paikallisessa yökerhossa. 80-luvulle lähdettiin kirpputorin kautta, josta etsittiin vuosikymmeneen sopivat vaatteet. Vuosikymmentä käsiteltiin 80-luvun sketsisarjoja muistellen huumorin kautta. Mietittiin, miten huumoria käyttää elämässään ja työssään. 90-lukua ja lamavuosia pohdittiin yhdessä paikallisen, lamasta ja konkurssista selvinneen yrittäjän kanssa. Mietittiin, mistä saa voimaa silloin, kun on pakko selviytyä tilanteessa, jossa kaikki asiat eivät ole hallittavissa ja omissa käsissä. 2000-lukua työstettiin taiteen kautta, paikallisen kirjailija-runoilijan työhuoneella. Pohdittiin miten luovuutta ja sisäistä voimaa voi käyttää työssään. Viimeisellä kokoontumiskerralla ryhmä oli kokeilemassa lasinpuhallusta ja taontaa. Sitä kautta käsiteltiin koko elämän matkaa sekä koko kulunutta sparrausprosessia, miten se on muotoutunut tähän päivään saakka.

Prosessin aikana jokainen sai avata elämäänsä ja ajatuksiaan sen verran kuin halusi. Vaikka ryhmässä oli eri ammattiryhmiä ja erilaisissa tehtävissä toimivia, onnistuttiin polun aikana löytämään yhdistäviä tekijöitä. Osallistujat huomasivat, että työpaikalla on muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa ja toisilta voi saada tukea. Kukaan ei olekaan yksin ajatustensa kanssa ja vaikeistakin asioista voi ja saa keskustella myös työpaikalla.

Hyvinvointipolku koettiin niin onnistuneeksi, että se aiotaan toteuttaa uudelleen joka toinen vuosi. Ryhmään osallistuneilla oli myös kysymyksiä siitä, jaksaako fyysisesti ja henkisesti jatkamaan työssään, mutta prosessin jälkeen kaikki ovat edelleen töissä. Moni sai sparrauksesta rohkeutta ottaa esiin niitä haasteita, joita työssä on ja hakea niihin ratkaisuja.

Seurakunta, satoja työntekijöitä.

Yrityksessämme on sovellettu Turvallisuuskävelyä työntekijöiden aktivoimiseksi oman työpaikkansa turvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittämiseen. Työtapaturmien määrä on ollut liian korkealla tasolla eikä vaaratilanteista ole otettu riittävästi opiksi. Tarkoituksena on ollut käyttää turvallisuuskävelyä myös yhtenä keinona työmotivaation parantamiseksi. Työpaikallamme alettiin määrätietoisesti kiinnittämään huomiota siihen, miten työntekijöiden aloitteellisuutta voitaisiin tukea erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi tuotannossa.

Ennen turvallisuuskävelyn aloittamista johto ja henkilöstö keskustelivat työpajoissa siitä, mitkä ovat yrityksen menestystekijät ja mitä se vaatii koko henkilökunnalta. Näissä keskusteluissa myös selvitettiin, mitä eri tiimien pitäisi tehdä, jotta kokonaisuus toimisi hyvin.

Turvallisuuskävelyt tehdään yrityksessämme nyt kerran kuukaudessa esimiehen, työsuojeluasiamiehen ja vaihtuvan työntekijän toimesta. Noin tunnin kestävillä kierroksilla havainnoidaan ja dokumentoidaan työpaikan turvallisuustilanne ja muut kehittämiskohteet kuten esimerkiksi työtavat. Kierrosten yhteydessä sovimme myös tarvittavat korjaustoimenpiteet. Käsittelemme yksittäisten kierrosten tulokset kuukausi- tai viikkopalavereissa tai osana turvavarttia ja tulokset laitamme näkyville ilmoitustaululle. Esimiehet raportoivat omalle esimiehilleen, turvallisuuskävelyjen tuloksista.

Viimeisten kahden vuoden aikana yrityksemme kehittämistoiminnassa on keskitytty työympäristön ja työprosessien parantamiseen. Tässä on otettu huomioon turvallisuuskävelyjen aikana dokumentoidut kirjalliset materiaalit (kuvat, havainnointilomakkeet, yhteenvedot). Lisäksi ratkaisuissa on kiinnitetty erityisesti huomiota työntekijöiden omaan näkemykseen työnsä kehittämisestä. Yrityksessämme on pyritty avoimempaan ja ratkaisukeskeisempään keskustelukulttuuriin. Toivomme, että työntekijät kiinnittäisivät päivittäin huomiota paitsi omaan, myös työkaverin työturvallisuuteen. Haluamme tuoda yritykseemme aitoa välittämisen kulttuuria ja toisesta huolehtimista. Perusperiaate on, että työturvallisuus huomioidaan kaikissa työtehtävissä.

Pyrimme siihen, että jokainen yrityksen palveluksessa oleva henkilö tekee sellaisia päätöksiä työssään, että ne tukevat yhdessä asetettuja tavoitteita toiminnalle. Yrityksessä pidetään paljon työpajoja, joissa asioista puhutaan avoimesti. Nyt yrityksessä on hyvä ja motivoitunut henkilöstö. Tämän seurauksena yritys tekee hyvin ja menestyksekkäästi niitä tehtäviä, joita sillä on.

Teollinen ala, kymmeniä työntekijöitä.